Kategoriat

lokakuu 2022
ma ti ke to pe la su
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31  

Lue aiheittain

Vuosikokousalustukset 2016: Raija Julkunen ja Kaarina Kailo

Raija Julkunen, dosentti, lehtori emerita
HOIVAPOLITIIKKA TÄNÄÄN: Viime vuosikymmenten trendi kehittyneissä maissa on ollut hoivan siirtyminen naisten yksityisasiasta yhteiskunnalliseksi ja poliittiseksi kysymykseksi. Hoiva on muodostanut erityisesti pohjoismaisen, modernin hyvinvointivaltion ytimen. Miltä hoivapolitiikan tilanne näyttää tänään. Alustuksessa kysytään, millaisia hiipiviä muutoksia hoivassa on käynnissä ja millaisia seurauksia niistä on.

Kaarina Kailo, dosentti, Oulun kaupunginvaltuutettu
TOISENLAINEN IHMISKUVA JA POLITIIKKA OVAT MAHDOLLISIA, Huolenpito- ja lahjatalouden visioita.

TÄSSÄ SEURAAVAKSI RAIJA JULKUSEN ALUSTUKSEN KESKEISET ASIAT JULKUSEN KIRJAAMINA JA NIIDEN JÄLKEEN LINKKI KAARINA KAILON ESITYKSEN ÄÄNINAUHOITTEESEEN. Olkaa hyvat

Raija Julkunen. 4.3.2015

Hoivapolitiikka tänään – edelleen näkymättömän hyvinvointivaltion varassa?

* Hoivan lankeaminen naisille on keskeinen osa vallitsevaa sukupuolijärjestystä ja sukupuolen mukaista työnjakoa

* Hoivan on nostanut näkyväksi ja teoretisoinut naistutkimus. Hoiva oli 1970- ja 80-luvun brittiläisen ja skandinaavisen naistutkimuksen iso kysymys. Se heijasti ympäröiviä realiteetteja, sitä että juuri naiset tekivät hoivatyön, paljolti palkatta kodeissa ja perhesuhteissa. Hoiva alettiin käsittää avuttomiin vanhuksiin, vammaisiin, sairaisiin ja lapsiin kohdistuvana ”pään, käden ja sydämen työnä”, välttämättömänä työnä elämän ja arjen ylläpitämiseksi.

* Samalla tuotiin esiin se, miten hoivavastuu rajoittaa naisten elämää, mm. pakotetun altruismin käsitteellä: naiset elämäntilanteissa, joissa he eivät voineet valita muuta kuin läheisen, mahdollisesti hyvin sitovan ja kuormittavan hoivan. * Kulttuurisesti hoivaa ja naiseutta on määritelty samanlaisin laaduin, naiset on konstruoitu luonnostaan hoivaaviksi, lämpimiksi, tunteviksi; myös ihmisruumiillisuus kaikessa intiimisyydessään on määritelty naisille sopivaksi; mutta hoivaa on analysoitu myös likaisena ja raskaana työnä.

* Kari Waerness (1977) kutsui naisten kodeissa tekemää työtä näkemättömäksi hyvinvointivaltioksi, jota ilman mikään hyvinvointivaltio ei voisi antaa lupausta pitää kaikista huolta

* ”Naiset elämän rappusilla”; lasten ja vanhusten tai vaikeasti sairaiden hoivassa tunteet ja kokemukset ovat erilaisia; edelliseen liittyy kasvu ja kehitys, jälkimmäiseen myös kärsimys, suru ja luopuminen

* Care kääntyy suomeksi myös huolenpidoksi, huolehtimiseksi ja välittämiseksi. Ethics of caring tai hoiva- ja vastuurationaalisuutta on tarjottu vaihtoehtoiseksi eettiseksi normistoksi – ansion, ansaitsemisen, riippumattomuuden tai kilpailun etiikalle. * Feministisen ajattelun ja naisliikkeiden sisällä erilaisia suhteita hoivan naissukupuoleen: yhtäältä hoiva, eritoten palkaton hoiva on nähty naisten alistamisen ja ulossulkemisen välineenä; toisaalta erityisesti maternalistinen ja naiskeskeinen feminismi ovat ylistäneet naista, synnyttämistä, äitiyttä, reproduktiota ja hoivaa, naisen eroa miehestä

* taloudellisesti naisen ja palkattoman hoivan liitto nojaa (ideaalisesti) mieselättäjyydelle > naisten taloudellinen riippuvuus

* care tuntuu toimivan englanniksi, mutta hoiva (suomeksi) herättää ärtymystä naisissa, naisjärjestöissä ja sosiaalialalla. Kuulostaa epäammatilliselta? * Yhtäältä hoivan käsite on omaksuttu laajasti (esim. hoivapalvelut, hoivapolitiikka, hoivasektori, hoivayritys, hoivakoti, hoivataide, hoivamenot), toisaalta sitä vieroksutaan ja käytetään hoitoa silloinkin kun ei ole kysymys sairaanhoidosta (nursing) (lähihoitaja, päivähoito)

Hoivan yhteiskunnallistuminen eli siirtymä yksityisasiasta yhteiskunnalliseksi ja poliittiseksi ja modernin hyvinvointivaltion, erityisesti pohjoismaisen hyvinvointivaltion ytimeksi * Viime vuosikymmenten trendi kehittyneissä maissa on ollut; naisilla on ollut erityinen rooli tässäkin: sosiaali- ja terveys, hoiva, kasvatus jne. ovat olleet politiikassa erityistä naisten vaikuttamisen ja osaamisen aluetta. .

* Muutoksen tärkeä taustavoima < naisten tulo työmarkkinoille ja naisten muodostaman ilmaisen hoivaresurssin kutistuminen; sukupuolten tasa-arvo; * (Julkiset) hoivapalvelut ovat laajentaneet naisten ammatillisia mahdollisuuksia ja tasa-arvoistaneet naisten ja miesten pääsyä työmarkkinoille ja yhteiskuntaelämään

* Samalla julkisten tai julkisesti rahoitettujen hoivapalvelujen rakentuminen naissukupuolelle on säilynyt

* Kun hoivasta tulee poliittinen kysymys, osa kansalaisuutta, esityslistalle nousevat oikeus hoivaan, oikeus hoivata ja oikeus olla hoivaamatta

* Sosiaalipolitiikassa näiden turvaamiseksi on käytettävissä palvelut ja raha (äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat ja -vapaat; koti- ja omaishoidon tuet ym.); toiset ”rahat” ovat sukupuolen mukaisia (äitien ja isien rahat), toiset muodollisesti sukupuolineutraaleja (vanhempainvapaa; lasten kotihoidon tuki, omaishoidon tuki); muodollisesti sukupuolineutraalit, etenkin kh-tuki, päätyvät naisten käyttämiksi

* Lisäksi työmarkkinoilla ja työpaikoilla sovittavat työntekijälähtöiset työaikajoustot (liukuva työaika, etätyö, työajan lyhentäminen)

* On kysyttävä, millaisia seurauksia hoivan tarvitsijoille ja antajille on palvelun, rahan ja työaikajoustojen tarjoamisella on? * Kehittyneen hyvinvointivaltion oloissa rahaa (cash for care) käytetään kannustimena sille, että kansalaiset eivät käyttäisi julkista palvelua, vaan tarjoaisivat hoivan itse; myös tunnustavat palkattoman hoivatyön ja sen yhteiskunnallisen merkityksen. * Palvelun ja rahan suhde, myös palvelua korvaavan rahan tason määrittäminen = sosiaalipoliittisesti mutkikas kysymys, jota Jorma Sipilä on pohtinut vuosikymmeniä

* Hoiva- eli sosiaalipalveluja koskevat lait määrittelevät yleensä kunnan velvollisuuden järjestää tarvittavat palvelut; lisäksi perustuslaki lupaa jokaiselle ”ihmisarvoisen elämän kannalta välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon” * toimentulotuen tulkitaan toteuttavan oikeuden ”välttämättömään toimeentulon”; sen sijaan välttämätön huolenpidon määrittely on horjuvampaa * perustuslaki (oikeudet vuodesta 1994) ei ilmiselvästi ole taannut sen enempää ihmisarvoista toimeentuloa kuin hoivaa; se tarjoaa kuitenkin valituskanavan

* Hoiva-oikeudet ovat kehittyneet epätasaisesti; pienten lasten vanhemmille taataan sekä oikeus hoivata kokoaikaisesti (äitiys-, isyys-, vanhempainrahat, kotihoidon tuki) että oikeus olla hoivaamatta kokoaikaisesti (vanhempien oikeus lapsen päivähoitoon) * Vanhoilla ja heidän läheisillään on heikommat oikeudet; pidetään yhä luonnollisempana sitä, että omaiset hoitavat ja vanhuspolitiikan tulevaisuus rakentuu ratkaisevasti sen varaan * Voi kysyä, miksi vanhojen hoiva on niin eri asia kuin elatus; sosiaaliturvan idea on jakaa ja vakuuttaa kollektiivisesti epätasan jakautuvia riskejä; apua ja hoitoa tarvitsevat puolisot ja vanhemmat ovat juuri tällainen sattumanvaraisesti jakautuva ”riski”; silti pidetään luonnollisena, että omaiset vastaavat ; sen sijaan sukupolvien välillä ei Suomessa elatusvastuuta * väitän, että taustalla on kulttuurinen syvävirta eli naisten (äitien, tytärten, puolisojen) antaman hoivan luonnollisuus myös ansiotyön ohella; hyvinvointivaltio lupaukset nojaavat edelleen tai jopa kasvavassa määrin ”näkymättömälle hyvinvointivaltiolle

Lasten päivähoito

* lasten päivähoidon historiaa luonnehtivat koti- vs päivähoidon sekä piilevämmin sosiaalipolitiikan tai sosiaalihuollon vs varhaiskasvatuksen ja pedagogiikan jännite

* Päivähoitolakia (1973) säädettäessä vastakkain päivähoito- ja äidinpalkkarintamat; päivähoitolaki < nais- ja tasa-arvoliikkeet, sukupuolten ja sosiaalinen tasa-arvo, lastensuojelu, väestöpolitiikka, työnantajat * Nuo rintamat pyrkivät uusiutumaan vähän aina uudestaan; niillä on rakenteellinen ja ideologinen tausta * lapsikompromissi 1984 (alle 3-v päivähoito-oikeus + kotihoidon tuki) > seurauksena ( Jorma Sipilä ym.: Rakastettu ja vihattu lasten kotihoidon tuki; Onko kh-tuki naisansa, naisten luovuttamaton oikeus vai pragmaattinen arkielämän helpottaja? * pohjoismainen integroitu malli: universaali ja inklusiivinen: kaikki yhteiskuntaluokat, eri ikäiset lapset, erityistä tukevat tarvitsevat * sittemmin päivähoidon/varhaiskasvatuksen puolesta ovat puhuneet (Euroopassa) myös sosiaalisen investoinnin idea = varhainen investointi lasten kognitiivisiin, sosiaalisiin ja emotionaalisiin kykyihin , samoin lapsiköyhyys (äitien ansiotyö lääkkeenä) ja korkean työllisyyden tavoite * Barcelonan huippukokouksessa (2002) hyväksytyt tavoitteet: päivähoidon tai esikoulun piirissä tulisi vuonna 2010 olla alle 3-vuotiaista kolmasosa (33 %) ja 3-vuotiaista kouluikäisiin 90 prosenttia lapsista. Suomi tavoitteiden alapuolella. * Suomen päivähoitoparadoksi: pohjoismainen päivähoidon malli, subjektiivinen oikeus; maine naisten (kokoaikaisen) työssäkäynnin maana; silti osallistuminen päivähoitoon on kv vertailussa vähäistä tai keskinkertaista * v. 2010, 0–5 -vuotiaat: Tanska 82 %, Norja ja Islanti 75 %, Ruotsi 74 %, Suomi 50 % * alle 1-vuotiaista Tanska 17 %, Islanti 7 %, Norjassa 4 %, Suomi 1 % (Ruotsi et) * mikä selittää: kotihoidon tuki, joka on moraalinen ja taloudellinen insentiivi olla käyttämättä päivähoitoa, mutta miksi se on juuri Suomessa niin suosittu? * Ei tunnu uskottavalta, että päivähoidon laatu olisi ratkaisevasti heikompaa, maksut korkeammat, äitien työmarkkina-asema heikompi tai työelämä kireämpää ja epävarmempaa kuin muualla. Jokin syvempi äidinhoivan ideaali? Instituution (kh-tuki) kyky luoda käyttäjäkuntansa ja kannatuksensa?

* päivähoidosta varhaiskasvatukseen; lain ensimmäinen vaihe voimaan 2015; määritellään lapsen oikeus varhaiskasvatukseen: siirtymä sosiaalisesta (sosiaalipalvelu, STM + THL) > pedagogiseen (kasvatuspalvelu, OPM + Opetushallitus): muuttuiko mikään?

Vanhushoiva

* pitkä historia vaivaishoidosta ja kunnalliskodeista modernin hyvinvointivaltion ytimeen; sosiaalihuollon uudistamisen ja eriytymisen historiaa; palvelujen luomisen ja rajoittamisen sekä huolen historiaa

* Vanhustenhuoltotoimikunta (mietintö 1974) arvioi erillisen vanhustenhuoltolain tarvetta. Erillistä lakia ei tällöin syntynyt; sen sijaan periaatteet – avuntarpeen ennaltaehkäisy, henkilön omatoimisuuden edistäminen, vanhusten itsenäinen selviytyminen kotona – kertovat, miten samoja asioita viimeiset neljäkymmentä vuotta on tavoiteltu; itse asiassa siirtymä laitoksista avohoitoon oli asetettu tavoitteeksi jo 1960-luvulla eri yhteyksissä (mm. sairausvakuutus)

* omaishoidon virallistaminen alkoi 1980-luvun alussa; omaishoidon tuki on ollut lakisääteinen sosiaalipalvelu vuodesta 1993; vuonna 2006 tuli voimaan erillinen laki omaishoidon tuesta ja kansallinen kehittämisohjelma on tehty vuosiksi 2014-2020.

* 1990-luvun lama vauhditti rakennemuutosta laitoksista ”kevyempiin asumisratkaisuihin” (palvelutalot); palvelut supistuivat, kotipalvelun ideologia muuttui > saajamäärä supistui rajusti ja kotihoito (kotisairaanhoito ja kotipalvelu) alettiin suunnata ”huonokuntoisista huonokuntoisimmille” + kotihoidon pirstominen ja osittaminen

* Stakesin tutkijoiden mukaan huolestuttavaa oli ”kotihoidon jatkuva vähentäminen jopa huonokuntoisilta asiakkailta sekä laitosten kiire ja siitä aiheutuva henkilöstön kuormittuminen ja hoidon laadun heikkeneminen”

* huoli vanhuksista oli suuri; kansalaiskeskustelu ja liikkeet > Stakes avasi 1998 avoimen kansalaiskanavan eli vanhuspuhelimen

* palautteen nojalla kansalaisten hätä oli syvä; alan työntekijöiden palautteessa kuulsi uupumus ja toivottomuus. Edelleen Stakesin tutkijoita siteeraten: ”Säästöjen armottomuus ja päätöksentekijöiden kuurous ikääntyneiden ihmisten tarpeille sekä hämmensi että herätti aggressiivisia tunteita”.

* lamavuosikymmenen jälkeen vanhuspolitiikka ja vanhuspalvelut ovat jatkaneet samalla polulla, osin uusin aktiivisen kansalaisuuden, kuluttajuuden ja valinnanvapauden ideoin ryyditettynä

* suuri linja 2000-luvulla ovat olleet (edelleen) laitoshoidon ja pitkäaikaishoidon supistuminen, kotihoidon ja tukipalvelujen tiukempi kohdentaminen ja niukentaminen, yksityisten tuottajien (järjestöjen ja yritysten), merkityksen kasvu, hoivan markkinoistuminen sekä omaishoidon roolin kasvu ja omaishoidon virallistaminen

* THL:n selvitysten (2014) valossa poliittisten tavoitteiden mukainen rakennemuutos on ollut hämmästyttävän nopeaa ja kiihtynyt vuoden 2008 jälkeen < talouskriisi? uudet laatusuositukset?

* Vuoden 2008 jälkeen ainoa kasvava on omaishoidossa olevien määrä.

* Hoivasta on tullut bisnestä: vanhushoiva ja lastensuojelu ovat pisimmälle yksityistetyt palvelut

** Teppo Krögerin ja Anu Leinosen (2012) mukaan vuosien 1990–2010 muutos toteutui salamyhkäisesti ilman kunnollista poliittista debattia tai lainsäädännön muutosta eikä sitä olisi voitu toteuttaa ilman omaisten ja läheisten antaman avun perälautaa

* 2010- luvulla toivo asetettiin vanhuspalvelulakiin (voimaan 2013) * siitä tuli kiistelty, hämmentävä ja sosiaalialan kentän silmissä abstrakti * THL:n tutkijoita siteeraten: pyrkimys oli muokata kunnan palvelurakenteita niin, että pitkäaikainen hoito ja huolenpito voitaisiin toteuttaa pääosin kotona tai kodinomaisissa asuinympäristöissä. * Teppo Kröger (2014) kutsuu sitä näennäisreformiksi (kuten myös sosiaalihuoltolain uudistusta), jonka ”kukaan ei ole olettanutkaan tuovan näkyvää kohennusta palvelujärjestelmään tai palvelujen käyttäjien asemaan” * lain säätämisen jälkeen sitä on peruutettu säästöjen ja kuntien normien purkamisen merkeissä

* vanhusten kesken paljon eriarvoisuutta riippuen omista ja läheisten resursseista

* Vanhushoiva on täynnä epäkohtia ja huolta tänäänkin, 2010-luvulla * monet omaiset kokevat heille annetun vastuun liian suureksi. Heikki ja Kirsi Hiilamo ovat nimenneet kirjansa nimellä Hoivataistelu (2015). He kysyvät, onko hoivan pakko olla sellaista taistelua, jollaiseksi omien vanhempien, puolisoiden tai vaikeasti sairaiden lasten hoiva usein kuvataan: taistelua palveluista, taistelua muiden hoivaajien ja hoivattavan kanssa, taistelua oman jaksamisen kanssa

* suurin huolen kohde (ainakin julkisessa keskustelussa) on 2010-luvulla siirtynyt laitoksissa asuvista kotona asuvien heitteillejättöön;

* annettua palvelua, kotipalvelun työntekijöiden pikakäyntejä ei voi kutsua hoivaksi, hoivan tarvitsijan tilanteeseen samastuvaksi pään, käden ja sydämen työksi * hoivan ideaaliin palvelua ei ole tapana suhteuttaa, muitta kun perustuslain ja vanhuspalvelulain lupaukset ihmisarvoisesta tai arvokkaasta elämästä eivät realisoidu, vanhusten palveluista valitetaan ja kannellaan yhä useammin > eduskunnan oikeusasiamies on aloittanut helmikuussa 2016 valtakunnallisen selvityksen vanhusten kotihoidon puutteista

* voiko tuoda muutosta? mikä on painostuksen ja perustuslaissa luvattujen oikeuksien voima?

Naiset näkyvänä ja näkymättömänä hoivavaltiona

* Hoivan suuri sukupuolirakenne ja sukupuolinen työnjako ovat säilyneet hämmästyttävän samoina vuosikymmenten läpi, olipa kysymys perheissä, vapaaehtoisena tai työmarkkinoilla tehtävästä hoivatyöstä.

* TK:n Naiset ja miehet Suomessa 2014 esittää miesten ja naisten kymmenen yleisintä ammattialaa. Palkansaajanaisten yleisin ammatti on hoivapalvelujen ja terveydenhuollon työntekijät (siis työntekijätasoiset ammatit, kuten lähi-, perus-, lasten-, mielenterveys- ja kodinhoitaja). Naisten osuus näissä ammateissa v 2012 oli 93 %. (164 000n, 13 000 m) Miesten yleisin ammatti oli kuljetustyöntekijä, ja näistä miehiä oli 96 %. (111 000n, 5 000 n)

* Superin jäsenistä 94,5 % on naisia. Viime vuosina miesten osuus lähihoitajakoulutuksessa on noussut. Superin jäsenistössä miesten osuus (2014: 5,5 %) on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

* Perheissä ja yksityiselämässä, isien hitaasti kasvava osuus perhevapaiden käytössä * asiaan voitaisiin vaikuttaa perhevapaajärjestelmällä, mutta vaatimus tasaisemmasta jaosta törmää vaatimukseen ”perheen” valinnanvapaudesta ja käsitykseen äidin ja lapsen luonnollisesta yhteydestä

* sukupuolirakenne repeillyt enemmän omaishoidossa; miesten osuus omaishoitajista on noin 30 %, ja osuus ollut pienessä kasvussa. Pitkissä avioliitoissa niin miehet kuin naiset tarttuvat puolison hoitoon, kun sellainen tilanne tulee vastaan; noin puolet omaishoitosopimuksen tehneistä hoitaa puolisoaan (2012).

* hoivan sukupuolistumista voi pitää yhteiskunnallisena ongelmana * sellainen yhteiskunta, jossa niin naiset kuin miehet kantavat vastuun hoivasta, on oikeudenmukaisempi, toimivampi ja onnellisempi

Entä nyt 2016-

* Juha Sipilän hallituksen ohjelma on selvästi familistinen

* vanhushoivassa luvataan panostaa perhe- ja omaishoitoon; sen sijaan vanhuspalvelulain velvoitteista ja resursseista ollaan nipistämässä

* lasten päivähoito/ varhaiskasvatus on joutunut leikkuriin: subjektiivinen oikeus rajataan osa-aikaiseksi, palvelumaksuja korotetaan, ryhmäkokoa suurennetaan, esikoululaisten ja koululaisten iltapäivähoidon normia väljennetään – päivähoidon laadusta ja järjestelystä tehdään entistä vähemmän houkuttelevaa

* kun hallitus leikkaa monista sosiaalietuuksista, niin lasten kotihoidon tuen tasosta tai kestosta ei leikata

* sukupuolten tasa-arvoa ei maita hallitusohjelman tavoitteena; tosin tasa-arvo-ohjelmaa on alettu julkisen kohun myötä (?) valmistella

* tilanne muistuttaa 1990-luvun laman katalysoimaa sosiaalipolitiikan ja tasa-arvon takaiskua ja familistista käännettä

LOPUKSI LINKKI KAARINA KAILON LAHJATALOUS ALUSTUKSEN ÄÄNINAUHOITUKSEEN, JOKA ON TEHTY BAMBIUSERILLA. ESITYSKALVOJA EI KUVATTU.

http://bambuser.com/v/6146934

MITÄ VIRKAA KOLMANNELLA SEKTORILLA ON SOTESSA?

Suomen sosiaalifoorumi 2016 tilaisuus
MITÄ VIRKAA KOLMANNELLA SEKTORILLA ON SOTESSA?

Tule kuulemaan ja keskustelemaan.

Ovatko yhdistykset vain vallanvahtikoiria? Miten kolmas sektori voisi päästä mukaan SOTEn kehittämiseen aikuisten oikeasti?
Milloin: Lauantaina 16.4.2016 klo 10 – 12
Missä: Suoja Pirtti ry:n tiloissa Kotkankatu 14-16

Tarjolla klo 10 alkaen kahvia, teetä, karjalanpiirakoita ja pullaa.

Klo 10.30 keskustellaan kolmannen sektorin yhdistysten roolista SOTEssa mukana mm.

Janne Gustafsson Suoja-Pirtti ry, Jouko Karjalainen 3K, Juha Nurmela HYVA

HYVAlaiset puheenvuorot Joukkovoima mielenosoituksessa 12.3.2016

Olkaa hyvat tässä Päivi Uljaksen, Erkki Tuomiojan ja Jouko Kajanoja puheenvuorot

PÄIVI ULJAS Joukovoimaa mielenosoituksessa Sanaatintorilla 12.3.2016

Arvoisat Joukkovoima -mielenosoituksen järjestäjät ja kaikki mielenosoittajat

Viimeisen kahdenkymmenenviiden vuoden aikana kuuluisa rikkain yksi prosentti on onnistunut kahmaisemaan itselleen kansalaisten työstä aiempaa tuntuvasti suuremman osan. Samanaikaisesti taloudellinen ja poliittinen eliitti on onnistunut siirtämään yhteisen järjestelmämme kuluja entistä enemmän pieni- ja keskituloisten kansalaisten sekä myös työvoimavaltaisten yritysten maksettavaksi. Tämä on aiheuttanut puutetta, heikentynyttä terveydenhoitoa, vanhusten heitteillejättöä, valtaisan työttömyyden, hätää ja kurjuutta.

Toisaalta useimmissa valtioiden kilpailukykyä, taloudellista ja sukupuolten välistä tasa-arvoa, koulutusta tai melkein mitä tahansa muuta yhteiskunnan toimintaa mittaavissa tutkimuksissa olemme useimmiten kymmenen parhaiten selvinneen maan joukossa. Mihin tämä suomalaisten paljon tutkittu kilpailukyky perustuu? Kapitalismin tutkijat ovat osoittaneet luottamuksen olevan kaikkein tärkein elementti yhteiskunnan selviytymisen kannalta ja viimeaikaiset tutkimukset ovat myös osoittaneet, että taloudellinen epätasa-arvo heikentää taloudellista kasvua. Nykyaikainen kaupungistunut toimiva yhteiskunta edellyttää korkeatasoista koulutusta, hyvää ja luotettavaa infrastruktuuria, luotettavaa ja kunnollista ruokahuoltoa, siedettävän hintaista ja tasokasta asumista, hyviä teitä ja luotettavia rautateitä, sähköä, tietoteknistä varmuutta, ja hyvää tasa-arvoa edistävää sosiaaliturvaa. Mitä monimutkaisemmaksi teknologia ja yhteiskunta muuttuu, sitä tärkeämpiä ovat toimivan hyvinvointivaltion ominaisuudet ja julkisen sektorin luotettavuus.

Nyt tinkimisten, veroalennusten, huippuosinkojen ja miljonääreille jaettujen verohelpotusten seurauksena, yhteiskuntamme näyttää näivettyvän, menettävän vetovoimaisuuttaan ja selviytymiskykyään. Meidän tulevaisuutemme suurin kysymys ei ole pääomavaltaisen vientiteollisuuden palkkataso, vaan se miten kykenemme saamaan nykyistä suuremman osan kansantulosta sen yhden prosenti hyppysistä yhteiseen kassaan, jotta voimme pyörittää toimivaa ja solidaarista yhteiskuntaa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan viimeisimmän tutkimukseen osallistuneista vastaajista jo yli 70 prosenttia katsoo, että tuloerot ovat maassamme kasvaneet liian suuriksi. Lähes 80 % vastaajista arvelee, että puolueet ovat ajautuneet yhä kauemmaksi tavallisten ihmisten ongelmista. Vain 26 prosenttia arvelee, että ”demokratia toimii Suomessa niin hyvin, että puheet kansalaisten huonoista vaikutusmahdollisuuksista ovat vailla pohjaa. 77 % prosenttia arvioi, että vaikka hyvän sosiaaliturvan ja muiden julkisten palvelujen ylläpitäminen maksaa paljon, suomalainen hyvinvointivaltio on aina hintansa arvoinen.

Suomalainen historiantutkimus on osoittanut, että Suomi syntyi jo ennen itsenäistymistään kansalaisliikkeissä, ammattiosastoina, meijeriosuuskuntina, vapaapalokuntina ja urheiluseuroina. Äänioikeutemme, työaikamme, työehtosopimuksemme, terveydenhuoltojärjestelmämme, koulujärjestelmämme, kaikki hyvä on saatu aikaan kansalaisliikehdinnän, joukkokokousten, lakkojen ja aktiivisen kansaan nojaavan parlamenttityön avulla. Mitään ei ole meille annettu ylhäältä nk. eliitin toimesta. Tuhannet ja tuhannet järjestöjen sihteerit ovat viimeisen sadan vuoden aikaan kirjanneet järjestöjen yhteiset tavoitteet. Viestejä on toimitettu päättäjille kirjeitse, puhelimitse, lähestystöinä, mielenosoituksilla ja lakoilla ja timpurit ovat usein talkoilleet tilaisuuksien puhujalavat. Järjestöjen taloudenhoitajat ovat makselleet banderollien materiaalilaskuja, kilometrikorvauksia ja lakkoavustuksia. Paljon mainostetun ”suomalaisen sopimisyhteiskunnan” todellisuus on ollut jatkuvaa konfliktia ja kansalaisten vastarintaa yhteiskunnan eri tasoilla. Kulloisenkin konfliktin ja vastarinnan voimasuhde on määritellyt sopimuksen tason, joskus paremman, joskus huonomman ja maailmamme on muuttunut pieninä palasina. Tämän mielenosoituksen järjestäjät ja mielenosoittajat ovat tärkeä osa pitkäaikaista, kansalaisten liikehdintää. Sellaisen avulla Suomi on onnistuttu nostamaan Euroopan köyhimmästä valtiosta historiallisesti hyvin nopeassa ajassa, vain noin 50-vuodessa erääksi maailman vähiten epäonnistuneeksi maaksi.

ERKKI TUOMIOJA Senaatintorilla Joukovoimaa mielenosoituksessa 12.3.2016

Totisesti minä elän synkkää aikaa…”

http://tuomioja.org/blogi/2016/03/joukkovoima-hallituksen-leikkauspolitiikkaa-vastaan/

Jouko Kajanojan puheenvuoro Joukkovoima mielenosoituksessa 12.3.2016

Kuulun pääministerin mollaamiin kaiken maailman dosentteihin ja annettu aiheeni on eläkepolitiikka

  1. Suomen eläkepolitiikan suurin ongelma on eläkeläisten köyhyys. Eläkeasiantuntijat jaksavat mainostaa Suomen eläkejärjestelmää suunnilleen maailman parhaaksi. Heiltä unohtuu, että Suomi on eläkeläisköyhyydessä EU-maiden alempaa kastia. Suomessa on paljon enemmän köyhiä eläkeläisiä kuin muissa Pohjois- ja Keski-Euroopassa maissa Englantia ja Irlantia lukuun ottamatta.

  1. On hälyttävää, että tästä vaietaan. Piirretään kuva, että Suomen eläkepolitiikka on erinomaisessa kunnossa. Ainoa ongelma on muka saada ihmiset myöhentämään eläkkeelle siirtymistään. Suomen eläkepolitiikka ei ole kunnossa. Siinä on paha vika: eläkeläisköyhyys. Siinä suhteessa kuulumme alakastiin.

  1. Eläkeläisnaisten köyhyysriski on vielä kaksinkertainen eläkeläismiehiin verrattuna. Kaikkein suurin köyhyysriski on iäkkäimmillä yksinelävillä naisilla. He elävät yksikseen kavennettua elämää. Erityisesti he tarvitsevat meidän tukeamme kamppailussa elinolojensa puolesta.

  1. Takuueläke ei turvaa köyhyydeltä. Jotta turvaisi, sen tulisi olla paljon korkeampi. Köyhille eläkeläisille ovat tärkeitä eläkkeensaajan asumistuki ja hoitotuki. Hallitus halusi leikata eläkkeensaajan asumistukea, mutta eläkeläisjärjestöjen sinnikäs vastustus sai hallituksen perumaan heikennyksen.

  1. Hyvät ihmiset. Se oli osoitus siitä, että tarvitaan joukkovoimaa ja että se tuottaa tuloksia!

  1. Mutta hallitus jatkaa linjallaan. Lääkekorvausten, lääkärinpalkkioiden ja hoitoon tarvittavien matkojen omavastuita nostetaan. Köyhien eläkeläisten kukkarolla käydään. Tarvitaan lisää joukkovoimaa.

  1. Paljon on puhuttu eläkkeiden taitetusta indeksistä. Indeksin nykyinen taitto on sellainen, että eläkkeiden korotuksiin vaikuttaa elinkustannusten nousu 80 % ja ansiotason nousu 20 %. Elinkustannusten nousu korvataan, mutta lisäksi vain viidesosa ansioiden noususta. Sen seurauksena eläkeläiset jäävät reilusti jälkeen ansiotason kehityksestä. Nykyinen taitettu indeksi sortaa eläkeläisiä suhteessa työssäkäyvään väestöön. Eläkeläisjärjestöt ovatkin asialla ja esittävät indeksin taiton parantamista. Hyvä niin.

  1. Mutta keskustelussa taitetusta indeksistä on unohdettu köyhimmät eläkeläiset. Pelkän takuueläkkeen varassa elävät eivät hyötyisi mitään taitetun indeksin parantamisesta. Heidän indeksiään ei ole edes taitettu. Ansiotason nousu ei vaikuta ollenkaan heidän eläkkeisiinsä. Niitä nostetaan vain elinkustannusten nousun verran.

  1. Ongelma on todella paha. Ansiotason noustessa köyhimpien eläkeläisten suhteellinen asema heikkenee eniten. Heitä ei oteta mukaan elintason nousuun. Joskus annetaan armopaloja takuueläkkeen erilliskorotuksina. Yhteiskunnallinen jako rikkaiden ja köyhien välillä kärjistyy.

  1. Osittain samassa heitteillejätön veneessä ovat pieniä ansioeläkkeitä saavat, joiden eläketuloista kansaneläke muodostaa merkittävän osan. Myöskään he eivät paljoa hyötyisi taitetun indeksin korjaamista, koska taitettu indeksi ei koske merkittävää osaa heidän eläkkeestään eli kansaneläkettä. Sitä tarkistetaan vain elinkustannusten nousun korvaamiseksi. Käy vielä helposti niin, että kun takuueläkkeisiin tehdään pieniä erilliskorotuksia jälkeen jäämisen korjaamiseksi, ne eivät koske kansaneläkkeitä. Tällöin suurimpia häviäjiä ovat ne, jotka saavat pientä ansioeläkettä ja sen täytteenä kansaneläkettä.

  1. Hyvät ihmiset. Tämä on rakenteellista väkivaltaa. Suomen eläkejärjestelmä on sellainen, että se köyhdyttää eniten köyhiä eläkeläisiä, he jäävät eniten osattomaksi elintason yleisestä noususta.

  1. Pyrkimykset heikentää köyhimpien eläkeläisten suhteellista asemaa eivät koske vain eläkkeitä ja asumistukea. Sipilän hallitus on leikkaamassa vanhuspalveluista yli vuositasolla yli 30 milj. euroa. Lisäksi kuntia ei enää velvoitettaisi tekemään suunnitelmia vanhuspalvelujen järjestämisestä.

  1. Tähän sopii hyvin hallituksen aiempi päätös poistaa vanhuspalvelulaista sanat ”arvokas elämä”. Tuo päätös – siis poistaa vanhuspalvelulaista arvokas elämä – on kieltämättä johdonmukainen. Siinä määrin hallituksen politiikka heikentää vanhusten ja eläkeläisten arvokkaan elämän edellytyksiä.

  1. Hyvät ihmiset. Tarvitaan suuri muutos. Tarvitaan joukkovoimaa toteuttamaan suuri muutos. Me eläkeläiset – harmaat pantterit – olemme siinä mukana. Emmekä silloin ole harmaita vaan vihreitä ja punaisia.

 

HYVAN 10 TEESIÄ VUODELTA 2006

Hyva_Teesit_10kpl

HYVINVOINTITYÖN TEKIJÄT KESTÄVÄN TULEVAISUUDEN TEKIJÖINÄ 19.10.2016

HYVINVOINTITYÖN TEKIJÄT KESTÄVÄN TULEVAISUUDEN TEKIJÖINÄ

Hyvinvointivaltion vaalijat, HYVA ry:n avoin seminaari

TERVETULOA!

Aika: Maanantai 19.10.2015, klo 15.00 – 20.00

Paikka: Työväenliikkeen kirjasto Sörnäisten rantatie 25

Miltä näyttää työn ja työntekijöiden tulevaisuus Suomessa?

Uppoaako suomalainen hyvinvointivaltio ja työn etiikka?

Seminaarissa paneudutaan eri näkökulmista hyvinvointityön ehtoihin, julkisella ja yksityisellä sektorilla sekä yrittäjinä.

Tavoitteena on keskustelun ja yhteistyön mahdollistaminen tutkimuksen ja naisten hyvinvointityön välillä. Seminaari on lähtölaukaus HYVAN hankkeelle toteuttaa foorumisarja Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi suomalaisten hyvinvoinnista ja työstä vuonna 2017.

OHJELMA

15.00 AVAUS: Juha Nurmela HYVA

15.10 EETTISET JA KÄYTÄNNÖLLISET RISTIRIIDAT SOSIAALI- JA HOIVATYÖSSÄ

Leena Eräsaari HYVA

15.40 Kommenttipuheenvuoro Alpo Heikkinen, Talentia

15.50 keskustelu – puheenvuoroja jakaa Jouko Kajanoja, HYVA

16.00 NAISET HYVINVOINTIVALTION RAKENTAJINA, ESIMERKKI LASTEN PÄIVÄHOITO

Eeva Kaukoluoto,HYVA

16.30 Kommenttipuheenvuoro Sanna Tilli, ”Vain kaksi kättä”, lto

16.40 keskustelu – puheenvuoroja jakaa Tuula Vuori-Salo,HYVA

16.50 Kahvitauko

17.20 ONKO MIKROYRITTÄJÄT UNOHDETTU DIGITALISAATIOSSA?

Marja-Liisa Viherä,HYVA

17.40 Kommenttipuheenvuoro – Avoin

17.50 keskustelu – puheenvuoroja jakaa Sini Askelo,HYVA

18.00 PERUSTULO TYÖN MAHDOLLISTAJANA

Vivan Storlund HYVA

18.30 Kommenttipuheenvuoro – Naiset kestävän kehityksen kantajina

Anja-Riitta Ketokoski,HYVA

18.40 keskustelu – puheenvuoroja jakaa Mikael Kallavuo, HYVA

18.50 JULKISTEN JA HYVINVOINTIALOJEN LIITON TYÖNTEKIJÖIDEN/TOIMIJOIDEN NÄKÖKULMA

Marjo Katajisto, Erityisasiantuntija, JHL

19.10 Kommenttipuheenvuoro – Eila Pelttari, pääluottamusmies

19.20 Keskustelu – puheenvuoroja jakaa Anja-Riitta Ketokoski,HYVA

19.30 KESKUSTELU JA IDEOINTI MILLAINEN FOORUMI SUOMALAISTEN hyvinvoinnista ja työstä juhlavuonna?

19.50 SEMINAARIN YHTEENVETO JA JATKOSUUNNITELMAT

Juha Nurmela

20.00 Seminaarin päätös

Miksi Euroopan neuvosto tuomitsi Suomen perusturvan riittämättömäksi?

Hyvinvointivaltion vaalijat ry:n ja Suomen sosiaalioikeudellisen seuran seminaari

Mitä siitä seuraa?

Maanantaina 11.5.2015 klo 18 – 20, Kirkon talo, Eteläranta 8

Ote Euroopan Neuvoston päätöksestä:

Kohta 124.Yllä mainittuun viitaten komitea katsoo, että tilanne on vastoin sosiaalista peruskirjaa, koska toimeentulotukietuudet ja työmarkkinatuki eivät ole riittäviä artiklan 13§1 mukaan.

125. Komitea katsoo, että on olemassa peruskirjan 13§1 kohdan rikkomus?’

Ohjelma:

Klo 18.00

Tilaisuuden avaus; Juha Nurmela, Hyvinvointivaltion vaalijat, HYVA

Klo18.05 – 18.35

YRJÖ MATTILA kertoo Sosiaalioikeudellisen seuran tekemästä kantelusta ja siitä
annetusta päätöksestä.

Klo 18.35 – 18.50

MARJATTA KAURALA kertoo EAPN-Finin toiminnasta Suomen perusturvan puolesta.

Kommentit

18.50 –19.00 Sosiaali- ja terveysministeriön edustaja.

19.00 – 19.10 Perusoikeusasiantuntija

Yleisökeskustelu 19.10 – 20.00

TILAISUUTEEN ON KUTSUTTU USEITA VAALEISSA VALITTUJA KANSANEDUSTAJIA.

Imoittautuminen sähköpostiin [email protected]

TERVETULOA

Suomen sosiaalioikeudellinen seura: http://ssos.nettisivu.org/

ja

HYVA: www.hyvinvointivaltio.fi

Euroopan neuvoston päätös on luettavissa netistä
http://ssos.nettisivu.org/wp-content/uploads/sites/270/2015/03/Suomenkielinen_Complaint_88-2012.pdf

Ministeriöiden tiedote tuomiosta:

http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1902893

Tehokkuuden toiveuni HYVAn vuosikokouksen alustus

26.3.2015

VILLE YLIASKA alustus väitöskirjansa  TEHOKKUUDEN TOIVEUNI  teemasta  hyvinvointivaltiosta kilpailuvaltioon

Yliaska_alustus

Helena Karannon kommentin kalvot

Karento kommentti

Äänite alustuksesta mukaan lukien Karennon kommentti

 

 

 

Hallitusohjelma/Hyva

22.3.2015

Hallitusohjelma elämän puolelle

Vedenjakaja

Usein sanotaan, että valta, seksi ja kuolema on yhteiskunnan käyttövoimia. Miksi ei yhteistyö, rakkaus ja elämä? Mikäli olemme vedenjakajan valta, seksi ja kuoleman puolella olemme konfliktilähtöisen politiikan ja sodan puolella, kun taas vedenjakajan toisella puolella olemme rauhan ja uuden luovan yhteiskunnan puolella.

Ehdotuksemme ovat kaikki lähtöisin vedenjakajan yhteistyö, rakkaus ja elämän puolella.

Ehdotukset

1) Keskiolutkeskusteluun ehdotus: Kauppiaiden tulee tarjota sekä alkoholitonta, ykkösolutta, kakkosolutta ja kolmosolutta samankaltaisesti, yhtä näkyvästi liikkeissään (muutoin menettää luvan). Näin kulutus siirtyy miedompiin oluihin ja kansanterveys paranee.

2) Alv pois sosiaalialan palvelumikroyrityksiltä (kampaamot, parturit, jalkojenhoitajilta, hierojilta). Tämä lisää sekä työllisyyttä että elämänsisältöä ihmisille.

3) Työttömyysturva mikroyrittäjille. Mikroyrittäjien työttömyysturva muiden tasolle.

4) SOTE- palvelujen vastuuhenkilöt. Jokaisella asiakkaalla on oma vastuuhenkilönsä, joka vastaa siitä, että asiakkaan palvelut ovat ok, oli kyse sitten kelasta, kunnasta, sairaalasta jne..

Tämä edellyttää, että SOTE -organisaatiot suunnitellaan asiakkaasta lähtien. Vastuu siirtyy ainoastaan hallitusti uudelle henkilölle. Tämä säästää valtavasti resursseja ja on paljon nykyistä systeemiä tehokkaampi. Samalla se on huomattavasti parempi ja inhimillisempi ihmisille. Kannattaa hyödyntää onnistuneita kokeiluja.

5) Ei ole hyväksyttävää, että gynekologisia palveluita saa vain yksityislääkäreiltä. Ne on järjestettävä perusterveydenhuollossa. Nykyjärjestelmässä erityisen vaikea tilanne on tyttöjen, nuorten naisten ja iäkkäiden naisten kohdalla.

6) Yleinen työaika 6 tunniksi. Näin ihmisille vapautuu energiaa hoitaa toisia ja itseään, harrastaa ja elää. Tutkimusten mukaan tämä on tehokkaampaa kuin 8 tunnin työaika. Samalla vapautuu aikaa kuluttaa mm. kulttuuripalveluja ja näin työllistää esimerkiksi kulttuurityöntekijöitä. Elämän hyväkierre alkaa.

7) Akateeminen (esimerkiksi Suomen Akatemia) tutkimus eläkevakuutuksista, vakuutuslaitosten sijoitusten eettisistä perusteista, vakuutusturvan riittävyydestä ja ennen kaikkea eläkevakuutusten ja sen uudistusten sukupuolivaikutuksista.

8) Julkishallinnon laskuja ei saa antaa perintätoimistoille ja ulosottoon. Ulosoton kautta pienikin sairaalalasku kasvaa varattoman ihmisen maksukyvyn saavuttamattomiin. Seurauksena vain ihmisen talouden kurjistuminen ja lopuksi yhteiskunnalle lisää kuluja.

 

Seminaari luottamuksesta – Videonauhoitteet

SEMINAARI LUOTTAMUKSESTA;
Luottamus yhteiskunnan edistyksen liimana. maanantaina 26.1.2015 klo 16 -19
Paasitorni, Juho Rissanen-sali 1½krs. Paasivuorenkatu 5 A, Hakaniemi

JULKISET INSTITUUTIOT JA IHMISTEN VÄLINEN LUOTTAMUS;

ANTTI KOUVO, tutkija, Turun yliopisto. Huomiota herättänyt väitös antaa tukea julkisen hallinnon merkittävälle vaikutukselle ihmisten keskinäisen luottamuksen synnylle.

Linkki: http://otavanopisto.adobeconnect.com/p6nolzdbpwh/

 

Kommenttipuheenvuorot;
– Kun yhteiskunnan ääripäät ovat eri veneissä; Juho Saari, professori, Itä-Suomen yliopisto

Linkki:http://otavanopisto.adobeconnect.com/p20dg6lsk4b/

 

– Sosiaalinen ja inhimillinen pääoma talousajattelussa, Jouko Kajanoja, dosentti,

Linkki: http://otavanopisto.adobeconnect.com/p1lhhneel21/

 

–  Luottamus ja talouden kasvun teoriat, Mika Maliranta, tutkimusjohtaja/professori, ETLA/Jyväskylän yliopisto

Linkki: http://otavanopisto.adobeconnect.com/p6fvvbvfk95/

– Alustusta ja kommenttipuheenvuoroja kommentoi poliittisen talouden tutkimuksen seuran puheenjohtaja Ville-Pekka Sorsa, dosentti ja yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto

Linkki: http://otavanopisto.adobeconnect.com/p2lacexd6id/

Yleisökeskustelu
Seminaarin järjestävät HYVA (Hyvinvointivaltion vaalijat), VVT (Vapaus valita toisin) ja PPTS (Poliittisen talouden tutkimuksen seura)

 

 

HYVINVOINTIVALTION VAALIJOIDEN HALLITUSOHJELMA 2015 – 2019

Hei hyvalaiset

Ensi vuonna on eduskuntavaalit huhtikuun loppupuolella. Hallituksen kokouksessa todettiin, että on tärkeää vaalia nimenomaan hyvinvointiVALTIOTA vaalien edellä.

Tavoitteena on laatia iskevä sivunmittainen HYVAN hallitusohjelma ja muutama iskulause Hyvinvointivaltion puolesta ja kehuksi.

Näihin kahteen tavoiteeseen päästään, jos me hyvalaiset yhdessä laadimme hallistusohjelman ja iskulauseet.

Siksi HYVAN kotisivuille voivat kaikki kirjoittaa kommentteina omia ehdotuksiaan ohjelman teeseiksi ja laatia hyvan iskulauseen.

Lupaan muokata niistä aika ajoin koosteita, joita voidaan edelleen täydentää.

Terveisin juha nurmela

HYVAn puheenjohtaja

ONNELLISUUTTA JA KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ BHUTANISSA

ONNELLISUUTTA JA KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ BHUTANISSA – Miten onnellisuusindeksin kehitysperiaatteet toteutuvat käytännössä?

Alustaja: projektipäällikkö Päivi Ahonen.

Päivin  alustuksen voi katsella ja kuunnella linkistä
http://otavanopisto.adobeconnect.com/p8perl90ya4/

Keskustelussa  oli esillä monia asioita

Nauttikaa

Mistä uudet eväät kunta- ja sote-uudistuksiin?

Suomen sosiaalifoorumissa 27.4. 2014 pohdittiin, mistä uudet eväät kunta- ja sote-uudistuksiin? Vastaako kunta- ja sote-uudistus sosiaali- ja terveyspalvelujen ja
kuntatalouden ongelmiin? Löytyykö lähidemokratiasta uusia eväitä uudistukselle?
Aiheesta alustivat:

Sosiaali- ja terveydenhuollon professori  JUHANI LEHTO

kalvot: Juhani_Lehto SOTE uudistuksen ongelmat

äänite : JuhaniLehto alustuksen äänite
Kunnallisalan kehittämissäätiön asiamies ANTTI MYKKÄNEN:

kalvot: Antti_Mykkanen SOTE uudistus ja kunnat

äänite: Antti Mykkasen alustuksen äänite

Kaupunginvaltuutettu YRJÖ HAKANEN:

kalvot: Yrjo_Hakanen: Mistä rahat SOTE uudistukseen

äänite: Yrjo Hakasen alustuksen äänite

Tutkija EMILIA PALONEN: Lähidemokratiasta ( ei kalvoja)

äänite: Emilia Palosen alustus lähidemokratiasta

Tilaisuuden järjestivät: Hyvinvointivaltion vaalijat,Helsingin Pro kuntapalvelut -verkosto ja Demokraattinen Sivistysliitto

TUHOAAKO VAI PELASTAAKO EU HYVINVOINTIVALTION yhteenveto?

Keskustelutilaisuus onnistui hyvin sali oli lähes täysi. Tässä on kooste  keskustelun keskeisistä kohdista. Tekstin  lopussa on linkit nauhoitteisin Viherän ja Nurmelan  vetämistä  keskusteluosuuksia. Niistä saa koostetta monipuolisemman kuvan keskustelusta. Valitettavasti ääni särkyy teknisten ongelmien vuoksi. Kajanojan osuuden nauhoitus  ei onnistunut verkkohäiriön vuoksi.

TUHOAAKO VAI PELASTAAKO EU HYVINVOINTIVALTION? – Muistio keskustelutilaisuudesta Eurooppasalissa 24.3.2014

  • Järjestäjinä Vapaus Valita Toisin ry, Hyvinvointivaltion vaalijat HYVA ry ja Suomen sosiaalioikeudellinen seura ry
  • Asiantuntijoina EU-vaaliehdokkaat Timo Harakka (sd, sit), Heidi Hautala (vihr), Anneli Jäätteenmäki (kesk) ja Kari Uotila (vas)
  • Kysymyksiä asettivat ”ongelmanomistajat” Jouko Kajanoja, Maija Viherä ja Juha Nurmela, keskustelun kirjasi Yrjö Mattila.

Jouko Kajanoja: Mitä EU voi tehdä sosiaalipolitiikassa?

Ei toimivaltaa, EMU-vaatimukset, budjettikuri. Valuvika? Miten korjataan?

Kari Uotila: Valuvika tarkoituksellinen valinta, korjaamista tarvitaan, liittovaltiokehitys myönteistä jos saadaan hyvinvointia edistettyä

Timo Harakka: Suuri kiristys eurokriisi: Sosiaalinen Eurooppa, sanahelinää. Kreikan terveydenhuoltoa leikattu. Suomen vienti kärsinyt, vaikuttaa julkisten menojen rahoitukseen. Troikka saanut oman tahdon mukaan ajaa alas sosiaalista turvallisuutta. Sosiaalinen troikka korjaamaan tuhoja. Köyhyys Euroopassa: 120 miljoonaa köyhää. Miniminormeja mikä on sosiaaliturvan taso ja rakenne. Lisää toimivaltaa sosiaaliturvassa.

Anneli Jäätteenmäki: Tarvitaanko sosiaalista Suomea. Tarvitaan sekä sosiaalista Eurooppaa että Suomea. Eduskunta tekee Suomen sosiaalipäätökset. EU ei anna ohjeita. <hyvinvointivaltion säilyvyys kiinni Suomen päätöksistä ja kasvusta taloudessa. Komissio panee toimeen päätökset, jotka Euroopan valtiovarainministerit ja pääministerit päättävät. Halutaanko Eurooppalaista sosiaaliturvaa. Meillä on sellaista, mitä muualla ei ole; Kansaneläke, Omaishoidon tuki. Perusturvan taso voisi laskea, jos Euroopassa päätetään. Terveydenhuoltoa koskevia suosituksia Suomi ole pannut täytäntöön, esimerkkinä diabetes. Suomi vai EU oikeudenmukainen.

Heidi Hautala: Kysymys sosiaalisesta Euroopasta ajankohtainen. Työvoiman liikkuvuus idästä länteen. EU neljän vapauden periaate lähtökohdaltaan. Maastricht sopimuksesta lähtien kehitys ollut maltillista, kapitalismille suitsia. Euro kompastui valtioiden budjettivajeeseen. Miten jälkikäteen sosiaalista Eurooppaa? Talouden globalisaatio, EU:n pitäisi voida vastata. Asteittain kohti perustulomallia. Yhdistetään työtä, opiskelua, työttömyyttä jne. Perinteinen sosiaaliturva ei enää toimi, siksi kohti uutta sosiaaliturvan mallia. Minne katoavat verotulot? Veroparatiisikysymys hallintaan. Työ jää jälkeen pääomasta ja varallisuudesta. Globaali talous ja EU:n vastaus olennaista.

Millaisia askeleita kohti liittovaltiota?

Vaaleilla valitut?

Mitä miniminormeja?

Miksi Suomi jättänyt huomiotta EU:n suositukset?

Maahanmuuttajien sosiaaliturva? Perustulo?

Kari: Fiskaaliunioni. Saksalla ylijäämää ja kilpailukykyä. Pitääkö muun liikkua kuin nuorten työntekijöiden. Pitäisikö eurojen liikkua? Kerätään sosiaalisen eriarvoisuuden torjumiseen yhteistä rahaa. Sosiaalinen peruskirja 4 artikla, kelvollinen palkka, Suomi ei ole allekirjoittanut.

Timo: EMU keskustelua. Raija Julkunen kriittinen. Optimaalinen valuuttaunioni. USA:ssa lisätään rahan tarjontaa kriiseissä. Euroopassa vain sisäinen devalvaatio. Palkat joustaa, talouspolitiikka puuttuu. Tulonsiirtoja vastustetaan EU:ssa, USA:ssa autetaan osavaltioita. Saksan ylijäämä aiheuttaa ongelmia muissa maissa. Yhteisvastuu puuttuu. Euroopan laajuinen perustulo on ratkaisu, jos löytyy poliittista tahtoa.

Anneli: Ei pakkoa EU:n suositukselle. Sosiaali- ja terveysasioista ei päätöksiä Eurooppa –tasolla. Riippuu päättäjistä ja ihmisistä, pidetäänkö heikommista huolta. Voidaan päättää Suomessa sosiaaliturvasta. Eurooppalainen perustulo olisi alhainen johtuen maiden eri tasoista.

Heidi: Integraatio antaa pehmeän etenemisen mahdollisuuksia. Sosiaaliturvan mallia muutettava. Hollannista esimerkkiä. Jäsenvaltio kerrallaan päättää edetä tähän suuntaan? Sosiaaliturvaa ei tule rajoittaa ja maahanmuuttoa tarvitaan. Ei tule syrjiä toisesta maasta tulevia. Pysyvä vuokratyöilmiö Suomeen, kun yritettiin rajoittaa sosiaaliturvaa.

Perussopimuksen muuttaminen?

Demokratia mahdollinen vain kansallisella tasolla?

Kari: Kovempia muutoksia tehtävä vaalien jälkeen. Samassa veneessä oloa kriisin kautta. Keskustelu lisääntymässä EU –tason yhteistyöstä.

Timo: Naisten ja miesten samapalkkaisuus jo mukana EU:ssa. Perussopimusten muuttaminen hidas ja kankea tie. Minkälaista politiikkaa? Komission tahto panna toimeen sosiaalisia uudistuksia. Työelämän sääntely ollut jäässä viisi vuotta. Komission tahto ratkaiseva.

Anneli: Ei kannata sopimusmuutoksia. Aiemmin kymmen vuotta kiisteltiin, kaikki pysähtyi. Voimasuhteista ei tiedetä, pitää katsoa pidemmälle. Iso-Britannia vaatii sosiaalilainsäädännön lopettamista EU:ssa. Komissio on äänestänyt yhdessä asiassa. Ei ole tullut esityksiä työelämästä. Ei vasemmisto-oikeisto asetelmaa komissiossa.

Heidi: Talouspolitiikan koordinaatio valmiiksi. EU:n parlamentin valta. Budjettikuria ei käsitelty parlamentissa. Lyötiin lukkoon  budjettikuri.

Timo: Komission lista turhista asiosta. Paljon työlainsäädännön piiriin kuuluvia asioita.

Maija Viherä: Toissijaisuus, subsidiariteettiperiaate.

Ei osata vaatia. EU tuntuu kaukaiselta. Ikääntyneet syrjässä.

Miten tavallinen kansalainen voi kokea EU:n läheiseksi?

Heidi: Ikäsyrjinnässä ei ole rikottu EU –säädöksiä. Voidaan kannella Euroopan ihmisoikeusasiamiehelle. Kansalaisten perusoikeudet säännelty, voidaan mennä tuomioistuimeen asti. Tasa-arvosäännöksiä voidaan käyttää.

Anneli: Sosiaaliturva pitää päättää kussakin jäsenmaassa. Läheisyysperiaate, täytyy olla mahdollisuus vaikuttaa. Päätöksenteko läpinäkymätöntä. Lisää avoimmuutta! Äänestys parlamentissa tapahtuu kättä nostamalla. Ei merkitä krijoihin paitsi tiukoissa tapauksissa koneellinen äänestys. Valiokuntakokoukset; loppuäänestys koneellinen. Huippukokoukset päättävät talousasioista suljettujen ovien takana. Avoimmuutta lisättävä kaikilla tasoilla.

Timo: Jokaisen maan voitava päättää sosiaaliturvasta. Talouskriisissä ulkopuoliset päättivät kriisimaissa. Läheisyyskeskustelua pitää käydä. Puuttuu eurooppalaista keskustelufoorumia. Huippukokouksissa kansallisia intressejä. Suuret asiat  kuuluu EU:lle: Ilmastonmuutos. Eurooppa ei saanut pankkeja kuriin kuten USA:ssa.

Kari: Delegointi, mitä ei pystytä tehdä omassa maassa, viedään korkeammalle. Media kertoo vähän EU:n päätöksenteosta ja Meppien toiminnasta. Julkisen sanan pitäisi seurata enemmän EU –asioita.

Heidi: Pohjoismaiset näkemykset tasa-arvosta edistyneet hyvin EU:ssa. Viime vuosina suunta muuttunut. Jokapäiväisiä taistelukysymyksiä.

Anneli: Termejä vaikea ymmärtää.

Timo: EU on MU

Tulisiko raskaudenkeskeytys, perhevapaat  ym. olla kansallisella tasolla?

Kari: Ihmisoikeuksia pitää ajaa Euroopassa. Euroopan tulee olla etunenässä. Vatikaani ei saamäärätä.

Timo: ILO:n perussopimukset ja suositukset EU:n allekirjoitettavaksi. Tuomioistuimen päätöksiä työlainsäädännöstä.

Heidi: EU voi allekirjoittaa ILO:n sopimukset Lissabonin sopimuksen jälkeen. Tuomioistuin on pakottanut oikeuksiin. Perhevapaajärjestelmä voi kehittyä siten, että unionin kilpailukyky riippuu siitä, että naiset saadaan työmarkkinoille. Kolmikantajärjestelmä myös Euroopan tasolla. Perhelainsäädännössä suuria eroja maiden välillä. Aborttioikeus liittyy vapaaseen liikkuvuuteen.

Anneli: Perhelainsäädäntöä koskevia asioita nurin viime aikoina. Lähetetyt työntekijät, miten valvotaan työehtoja? Jäsenmaat eivät ole päässeet yksimielisyyteen. TA ja TT –järjestöt eivät yhtä mieltä. Jäsenmaissa sekä TA että TT puoli vaikuttavat. Iso-Britannia vastustaa työaikasääntelyä.

Heidi: YK:ssa saatiin ratkaisu, Irlanti pidättäytyi.

Miesten oikeudet? Terveyserot, lasten tapaamisoikeus.

Kari: Sukupuolen perusteella miehet pakotetaan asepalvelukseen. Naisten pienemmät tulot ja miesten lyhyempi ikä johtuu samasta perusteesta.

Timo: Tasa-arvotyö, naisten pahoinpitely

Yleisökommentteja:

Mihin EU:ta tarvitaan poliittisena instrumenttina?

Globalisaation hallinta, liikkuminen, tavaaroiden osto, yhteiset merkinnät, yhteistyö on tarpeen, rauhan projekti, turvallisuuden ja vakauden ylläpito, kaikilla portailla tarvitaan yhteistyötä, valtioiden välillä EU, YK.

Kantelut Euroopan oikeusasiamiehelle? Voidaan tehdä Suomen kielellä, mutta koskee vain EU:n omaa päätöksentekoa.

EU:ssa ei ole hyvää hallintoa koskevaa lainsäädäntöä. Oikeusistuimeen voidaan viedä vain Suomen virkamiehen toiminta. EU:n pitäisi edetä hyvässä hallinnossa. Jäsenvaltiot eivät ole yksimielisiä.

Tulkkeja, mediaa tarvittaisiin EU –kielestä ja EU-päätöksistä. Miten vaikuttaa ihmisten arkeen?

Joustavampi rahoitusjärjestelmä EU –rahoituksessa. Hankkeet järjesttömiä.

Miksi kierrättää rahoja EU:n kautta?

Tutkimushankkeet? Tutkijat kootaan yhteen. Kulttuurituet, kehotetaan kansainvälisyyteen, verkostoitumista

Miljoonan kansalaisen aloite? On käsitelty. Suomessa 9750 allekirjoitusta ja 7 maasta. Ensimmäinen: Oikeus puhtaaseen veteen.

Juha Nurmela: Verotus

Mitä pitäisi tehdä veroparatiiseille? Miten voidaan poistaa verokierto?

Mitää voidaan tehdä? Valtavat rahat piilossa, jota olisi mahdollista verottaa.

Timo: Luoton loppu, veroparatiisien osuus? Hallintarekisterit. VM ajaa. Voiko pankkiunioni vastata haasteeseen? Rahastoja, joita käytetään johdannaiskaupassa. Yksimielisyys: Hyvinvointivaltiota ei voi rahoittaa, kun veroparatiiseja. EU:ssa vaaditaan yksimielisyyttä veroasioissa. Verohallinto saanut valtuuksia etsiä verovälttelijöitä. Pidettävä vahvasti esillä EU –vaaleissa.

Kari: Keskustelualoite harmaasta taloudesta 1998. Uusia keinoja keksitään, kun valvonta lisääntyy. Kilpajuoksu jatkuu. Euroopassa tietojen vaihtoa. Aktiivinen katumus. Takaisin 70 prosenttia?

Heidi: palkka.fi sosiaaliturvamaksujen maksamiseksi helposti. Avoimmuuden tason säilyttäminen? Pääomatuoton lopullisen edunsaajan nimi pitäisi saada esiin. Direktiivejä taloushallinnon uudistamiseksi. Noudattavatko Eurooppalaiset yhtiöt verolainsäädäntöä vai ei. Metsäsektori empii. Siirtohinnoittelu vaikeutuu.

Anneli: EU voisi tehdä paljon enemmän harmaan talouden poistamiseksi. Pääoman liikkeistä pitäisi kulkea tiedot verottajalle. Toiminta EU:ssa näpertelyä. Kriisirahastot perustettu Luxemburgiin, veroparatiisiin. Suurin veroparatiisi on Lontoon City. Poliittinen tahto puuttuu tällä hetkellä. Yritysten siirtohinnoittelun Suomen laki sallii.

Timo: Hollannin ja Irlannin lainsäädäntö aiheuttaa ongelmia.

Katumusajattelu seuraavassa parlamentissa? Kansallisia päätöksiä.

Verokilpailu: Brasilialainen sellu tulee Hollannin kautta Ouluun. Ei löydy arvonlisää. Verotuksesta pitäisi päättää määräenemmistöllä.

Anneli: Yhteisövero kaikissa EU –maissa sama. Suomessa yhteisövero EU:n alhaisimpia. Ei ole maksajia verolle.

Yhtiövalta ja rahan valta niin voimakas, että veropäätökset vaikeita. Kapea haarukka, jossa yhteisövero tulisi olla kaikissa EU –maissa. Pääomatulovero voisi olla samalla tavalla.

Kari: Yhteisövero on sulamassa veromuotona pois. Pohjoismaista mallia tulee puolustaa.

Ei ole investoitu, vaan annettu osinkoina lyhyellä tähtäimellä omistajille voittoa. Kvartaalibisnes.

Aasiassa 3 miljardia huonoissa työoloissa.

Anneli: Bangladeshissä tulisi noudattaa työsuojelusäännöksiä, jotta tuotteet otetaan vastan Euroopassa. Eurooppa voisi näyttää esimerkkiä, työpaikat viedään Aasia, mutta ei kanneta vastuuta työoloista.

Heidi: Kansalaivalvonta, Finnwatch, yritysten maineen varjelu, Stora Enso Intiassa; ihmisten tulisi voida elää palkallaan, kastittomat. Suomi ollut Nokia –kuplassa. Innovaatiota pitäisi kehottaa.

Timo: Merkittävät tekstiilinvalmistajat allekirjoittaneet sitoumuksen Bangla Deshissä työoloista. Miksi Suomen ay-liike katsoo läpi sormien työolosuhteita Kiinassa?

Kari: Kansainvälinen solidaarisuus. Kiinassa työnormit nousevat.

Maija Viherän vetämän keskustelun linkki

http://otavanopisto.adobeconnect.com/p1ylbjdu3m5/

Juha Nurmelan vatämän osion  linkki

http://otavanopisto.adobeconnect.com/p55fv36cie2/

TUHOAAKO VAI PELASTAAKO EU HYVINVOINTIVALTION?

Continue reading TUHOAAKO VAI PELASTAAKO EU HYVINVOINTIVALTION?

Osallistava sosiaaliturva

Jouko Karjalainen THL:n tutkija ja ministeri Riskon asettaman osallistavan sosiaaliturvan työryhmän jäsen alusti 6.3.2014 HYVAN vuosikokouksessa aiheesta.

Tässä alla alustuksen diat ja sen alla ääninauhoite.

Osallistava_sosiaaliturva_JK

Nauhoite Jouko Karjalaisen alustuksesta

Osallistava_sosiaaliturva_äänite

Huom: Äänitiedosto on isohko, joten käynistyminen kestää hetken tai kaksi.

Sirpa Pietikäinen itsemääräämisoikeudesta

Sirpa Pietikäinen puhui Senioriliikkeen tilaisuudessa 30.1.2014 itsemääräämisoikeudesta erityisesti vanhojen ihmisten kannalta.

KUUNTELE PIETIKÄISEN PUHEENVUORO

Itsemääräämisoikeudesta

Nauhoitettu osuus kestää 35 minuuttia. Alustukseen liittyvät kalvot ovat Senioriliikkeen sivuilla

http://files.kotisivukone.com/senioriliike.palvelee.fi/ika_ja_muisti_sp2014.pdf

Täältä voi ladata maksutta ohjelman, jolla puheen voi kuunnella, jos tietokoneessasi ole sellaista valmiina.

http://www.telestream.net/update-check/wmv/wmv-update-player.htm

Viekö ikä yhteisöllisyyden?- seminaari 28.10.2013

Hei hyvalaiset ympäri Suomea voitte seurata seminaaria netitse osoitteessa

http://otavanopisto.adobeconnect.com/hyva

Ole kärsivällinen, voi olla, että kaikki ei suju ihan niinkuin Strömsössä, mutta teemme parhaamme.

terveisin juha nurmela

VIEKÖ IKÄ YHTEISÖLLISYYDEN?
>
> Aika: 28.10.2013 klo 12-17.00
>
> Paikka: Kirkkohallitus, Satamakatu 11, 7. kerros
>
> Ohjelma
>
> 12.00 Kuoro: Loppukirin laulajat
>
> 12.15 Yhteisöllisyyden filosofiasta
>
> Dosentti Jouko Kajanoja
>
> 13.15 Yhteisöllisyys arjen rikastuttajana asuinyhteisöissä/alueilla
>
> Yhteisökouluttaja Meri Lähteenoksa
>
> 14.30 Kahvi
>
> Kuoro
>
> 15.00 Arkista kuvausta ja kokemuksia yksinäisyydestä
>
> Diakoniatyöntekijä Aulikki Härkönen
>
> 15.45 Osallistuminen yhteisöllisyyden rakentajana
>
> Myllypuron vanhustenkeskuksen johtava ylihoitaja Riitta Lahtinen
>
> 16.45 Yhteenveto
>
> Kuoro

Sosiaalisten oikeuksien menneisyys ja tulevaisuus, Matti Mikkola

Matti Mikkolan esitys HYVAn vuosikokouksessa 2013 ja läksiäisluento Helsingin yliopistolla toukokussa 2013

Sosiaalisten oikeuksien menneisyys ja tulevaisuus

1. Sosiaalisten oikeuksien käsite

Tämän luennon aiheena ovat sosiaaliset oikeudet, niiden menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus Euroopassa ja Suomessa.

Käsittelen näitä oikeuksia siinä laajuudessa, miten niistä on säädetty Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa ja Euroopan Unionin perusoikeuskirjassa, joiden soveltamisala kattaa: työlainsäädännön, terveydenhuollon, asumisen, sosiaaliset etuudet ja palvelut, tasa-arvon, muita heikommassa asemassa olevien väestöryhmien oikeudet ja koulutuksen.

YK:n piirissä näitä oikeuksia kutsutaan taloudellisiksi, sosiaalisiksi ja sivistyksellisiksi oikeuksiksi, lyhyesti TSS-oikeuksiksi. Norjassa sosiaalisia oikeuksia kutsutaan hyvinvointioikeuksiksi, millä korostetaan niiden keskeistä merkitystä niin kansalaisten hyvinvoinnille kuin koko yhteiskunnallekin.

Pisimmälle nämä oikeudet on kehitetty Pohjoismaissa ja Länsi-Euroopassa. Suomessa sosiaaliset oikeudet kattavat yli 20 % Suomen lainsäädännöstä ja yli 30 %:ia kansantuotteesta.

Sosiaaliset oikeudet ovat osa kehittyneiden yhteiskuntien toimintoja mutta samalla kiisteltyjä oikeuksia. Kysymykset tasa-arvosta ja yhdenvertaisista mahdollisuuksista, tulojen uudelleen jakamisesta, julkisista vai yksityisistä palveluista nostattavat edelleen poliittisia tunteita. – Järjestelmien laajuudesta johtuen keskityn tässä esityksessäni lähinnä näiden kontekstuaalisiin tekijöihin.

2. Eurooppalainen tiekartta

Moderni sosiaaliturva syntyi Saksassa vuonna 1881 silloisen Preussin hallituksen keisarillisella julistuksella, jolla luvattiin kattaa neljä nykyisestä yhdeksästä sosiaalisesta riskistä sosiaalivakuutuksen etuuksilla.

Tapaturmavakuutuksen kustansi työnantaja yksin. Muiden kolmen etuuden, sairausvakuutuksen, työkyvyttömyysvakuutuksen ja vanhuuseläkkeen maksajia oli kolme: työnantajat, työntekijät ja valtio vaihtelevin vastuuosuuksin. Etuuksien saamisen ehdot olivat suhteellisen ankarat, mm. yleinen eläkeikä oli 70 vuotta. – Niinpä Bismarckin Saksassa tämäkin jäähyväisesitelmä olisi jäänyt ennenaikaisena pitämättä.

Uuden sosiaaliturvan yhteiskunnalliset vaikutukset olivat mittavat: Saksan työntekijät saivat sosiaaliturvan ja Bismarck sai yhtenäisen kansakunnan ja maltillisen työväenliikkeen.

Saksan esimerkki ulottui huonosti Euroopan reuna-alueille mutta se veti mukanaan valtaosan Keski-Euroopan valtioista.

Olen kuvannut tässä kuviossa kahden viimeisen vuosisadan kehitystä pitkien syklien avulla ja nimennyt ne ideologisen dominanssin mukaisesti: liberalistiseksi valtioksi ja hyvinvointivaltioksi. Molempien rakentaminen kesti vuosikymmeniä, samoin murroskaudet syklien välissä, jotka ovat olleet rajuja.

Liberalistisen valtion synty vaati sarjan kansannousuja ja vallankumouksia. Siirtymistä hyvinvointivaltioon puolestaan edelsi kaksi koko mantereen kattanutta sotaa ja väliin jäänyt syvä talouslama vuosina 1929 – 1932, joka mursi sekä uskon liberalistiseen valtioon että markkinoiden itseään korjaavaan voimaan.

1930-luvulla liberalistisen ajattelun rinnalle nousi brittiläisen kansantaloustieteilijän, John Maynard Keynesin kehittämä talousteoria, joka korosti julkisen vallan keskeistä roolia taloudessa ja tuotannossa, etenkin talouden suhdannevaihtelujen tasaajana. Se nosti myös esiin tulonsiirtojen merkityksen taloudellisen kasvun moottorina.

F. D. Rooseveltin ohjelma New Deal, jonka turvin Yhdysvallat nousi lamasta, rakentui paljolti juuri Keynesin opeille. Euroopassakin taloutta elvytettiin mutta ei Keynesin oppien varassa vaan kolmen uuden ismin voimalla: fasismin, natsismin ja kommunismin.

Hyvinvointivaltion perusteesit loi William Beveridgen johtama komitea pommien runtelemassa Lontoossa vuonna 1942. Margaret Thatcherin varassa nousivat konservatiivien vastateesit uusliberalistisen yhteiskunnan puolesta vuonna 1979. Ja ensimmäisen ehdotuksen synteesiksi teki yhteiskuntatieteilijä Anthony Giddens vuonna 1998, hänkin jälleen britti.

Beveridgen teesi pommitetun maan ihmisille oli: jos sota voitetaan, ei kenenkään tarvitse enää kärsiä köyhyydestä. Hänen johtamansa komitean mietintöä jonotettiin valtion painatuskeskuksen oven takana aina 400 metriseksi venyneessä jonossa. Niin suuri oli odotus paremmasta huomisesta.

Suunnitelman lähtökohtana oli rohkaista kansalaisia niin rintamalla kuin kotirintamalla kestämään sodan ponnistukset mutta samalla se sisälsi ohjelman hyvinvointivaltion rakentamiseksi. Välittömänä tarkoituksena oli tehdä tilaa rintamalta palaaville miljoonille miehille siirtämällä siihen asti tuotannosta vastanneet nuoret ammattikouluihin, ikäihmiset ansioperusteiselle kansaneläkkeelle ja naiset kotiin synnyttämään lapsilisän turvin. – Beveridge sai risuja aikansa naisasialiikkeiltä mutta vastaanotettiin muutoin innostuneesti. Kun Churchill ei asialle oikein lämmennyt, hän sai jättää pääministerin paikkansa, niin sodan voittaja kuin olikin.

Vanhusväestö sekä sairaat ja vammaiset muodostivat valtaosan tuon ajan englannin köyhistä. Heitä varten luotiin kansaneläkejärjestelmä ja ilmaiset kansanterveyspalvelut. Lisätarve tuli Beveridgen ohjelman mukaan kattaa yksityisen vakuutuksen ja tarveharkintaisen toimeentulotuen avulla.

Thatcherin ohjelma sisälsi antiteesin hyvinvointivaltiolle: ”less government – more market”. Uusliberalististien tarkoituksena oli 1) yksityistää julkiset palvelut: sähköt, vedet, rautatiet, tiedonvälitys ja niiden mukana myös hoito- ja huolenpitopalvelut, 2) kerätä vähemmän veroja, 3) nitistää ammattiyhdistysliike, 4) jäädyttää palkankorotukset, 5) väistää työehtosopimusten sitova vaikutus ja säätää työehdoista työpaikkakohtaisesti, 6) vähentää sosiaalimaksuja ja samalla myös sosiaalietuuksia sekä 7) taata yrityksille isommat voitot. Politiikan oikeutuksena oli, että näin tarjotaan yrityksille parempi mahdollisuus investointeihin, mikä takaisi pitkässä juoksussa paremman työllisyyden Britanniassa.

Keynesiläiset olivat epäileviä: mitäpä jos voitot eivät menekään investointeihin, ja jos menevät, mitäpä jos niillä luodaan työvoimaa korvaavia automaatioita. Työllisyys ei välttämättä paranekaan!

Helmut Kohlin Saksa ei lämmennyt sosiaaliturvan leikkauksille. Sille oli tärkeintä yhtenäistää jaettu Saksa, missä keskeisenä keinoina toimivat julkiset investoinnit ja tuet yksityisille työtä luoville yrityksille sekä yhtäläisen sosiaaliturvan ulottaminen koskemaan viiden uuden tasavallan 17 miljoonaista väestöä. Jälleen kerran Saksaa yhtenäistettiin sosiaaliturvalla ja suurin panostuksin: lisäpanostus oli kolmannes Suomen kansantuotteesta joka vuosi marraskuuhun 1995. Vasta EU:n rahaunionin ehdot muuttivat Saksan suunnan.

Anthony Giddensin yritys synteesiksi, ”kolmas tie” lähti siitä, että etuuksia ei sinällään tule leikata mutta työn tekemiselle tulee antaa etusija. Lisäksi julkisille palveluille voidaan panna kunnon hinta ja palvelutuotantoa voidaan siirtää yksityisen sektorin tuottamaksi. – Tämän ottivat ensin ohjenuorakseen sosialidemokraattiset hallitukset (Tony Blair, Gerhard Schröder, Göran Persson ja Paavo Lipponen) ja niin tekivät myös niitä seuranneet keskusta-oikeistolaiset hallitukset. Tällä hetkellä monet eurooppalaiset maat toimivat hyvin samansuuntaisesti sopeuttaessaan sosiaaliturvaansa uuden taloudellisen ja poliittisen järjestelmän haasteisiin.

3. Suomen tie

Suomella ei ole ollut vahvaa identiteettiä kansallisen sosiaaliturvansa kehittämisessä. Asiat ovat kehittyneet myöhäsyntyisesti, hyppäyksittäin, usein suurten murrosten tai kriisien olosuhteissa ja kehitys on seurannut Ruotsin ja Euroopan Integraation viitoittamaa tietä.

Palveluspakosta, irtolaiseksi julistamisesta ja Siperiaan karkotuksista palvelusuhdetta karttavien maatyöläisten rangaistuksena, luovuttiin teollistumisen myötä ja vuoden 1879 elinkeinovapautuksen hengessä. Palkollissuhteet korvautuivat työsuhteilla ja vallesmannit ja poliisit lopettivat virka-avun antamisen isännille palvelusväen karattua koskien äärelle rakennettuihin tehtaisiin.

Tätä murrosta käsitteli ensimmäinen suomalainen sosiaalioikeuden väitöskirja, ”Irtolaisuus Suomen lain mukaan”, kirjoittajana apulaisprofessuuria tavoitteleva K. J. Ståhlberg vuonna 1893. Ilkka Taipale kustansi todellisena kulttuuritekona uusintapainoksen tuosta kirjasta 100 vuotta myöhemmin.

Bismarkin ohjelmasta kaikki Pohjoismaat ottivat lainsäädäntöönsä tapaturmavakuutuksen 1890-luvulla. Muu toteutui Suomessa vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Suomen työväestön keskeiset vaatimukset 8-tuntisesta työpäivästä ja työttömyysturvasta läpäisivät eduskunnan kansalaissodan alla tarkoituksena hillitä alkaneita levottomuuksia mutta valta oli tuolloin jo liukumassa pois poliittisilta johtajilta puna- ja valko-kaartille.

Kolmanteen työväestön keskeiseen vaatimukseen, oikeuteen neuvotella kollektiivisesti työehdoista, työnantajapuoli suostui tammikuussa 1940. Tämä Tammikuun kihlauksen nimellä annetulla lupauksella työmarkkinaosapuolet kannustivat yhteistuumin kansaa ja erityisesti entisten punakaartilaisten poikia taisteluun puna-armeijan vyöryä vastaan. ”Kihlaus” johti lähempään suhteeseen heti sotien jälkeen, kun laki työehtosopimuksista säädettiin ja osapuolet kävivät neuvottelemaan kollektiivisista työehdoista.

Liitto vakiintui vuoden 1968 tulopoliittisella kokonaisratkaisulla ja jatkui ilman suurempia rakoiluja neljä vuosikymmentä vuoteen 2007, jolloin työnantajapuoli otti uuden suunnan monien muiden Euroopan työnantajaliittojen tavoin.

Modernin sosiaaliturvan rakentaminen käynnistyi Suomessa, kun maa aloitti integroitumisen Eurooppaan solmimalla ns. Fin-Efta sopimuksen vuonna 1960. Kansainvälisen työjärjestön, ILOn 9 sosiaalisesta riskistä sosiaalivakuutuksen avulla katettiin ripeässä tahdissa 6 – 7 riskiä ja loput sosiaaliavustusten ja -palvelujen avulla Ruotsin mallin mukaisesti.

Etuuksien syntymistä ja niiden tasojen nousua kiirehdittiin kolmikantaisten tuporatkaisujen avulla, millä samalla jarrutettiin työvoiman hallitsematonta maastapakoa Ruotsin työmarkkinoille. Maa menetti Ruotsiin enimmillään 100.000 henkeä vuodessa, kaiken kaikkiaan 10 % työvoimastaan 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa.

Suomalaisen hyvinvointivaltion instituutioiden rakentaminen ulottui kolmelle vuosikymmenelle: 1960, 1970 ja 1980-luvuille.

Valtaväestölle tarkoitetut 1960-luvulla luodut sosiaalivakuutusetuudet saivat subjektiivisten oikeuksien muodon ilman enempiä keskusteluja. Samalla strategialla käytiin torjumaan myös moderneja sosiaalisia riskejä 1970-luvulla: asumistuen, opintotuen, elatustuen ja sittemmin myös kotihoidon tuen, omaishoidon tuen ja muiden yleisten sosiaaliavustusten avulla

1970- ja 1980-luvuilla säädettiin moderneja julkisia palveluja koskevat lait lasten päivähoidosta, peruskoulusta, kansanterveysjärjestelmästä, lastensuojelusta, vammaishuollon palveluista ja mielenterveystyöstä. Niissä subjektiksi määrittyi asiakkaan sijasta kunta ja lain sitovien velvoitteiden sijasta ohjauskeinoksi omaksuttiin valtion finanssiohjaus, mihin liittyi laajamittainen norminpurku sekä keskusvirastojen ja lääninhallitusten valvonnan alasajo. Ideana oli, että kunnat saavat laajat valtuudet päättää omista toimistaan, joille valtio asettaa yleiset raamit suunnittelulakien avulla ja maksaa puolet kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen kuluista.

Itse pääsin osallistumaan sisäpiiriläisenä tähän valmisteluun 1980- luvulla ja 1990-luvun alussa ja pääsin kokemaan läheltä myös vuosien 1990-luvun alun leikkaukset.

Sosiaalipalvelujen osalta työsarkani oli valmistella norminpurkuun keskittyneelle valtavirtaiselle sääntelylle vaihtoehtoinen strategia siltä varalta, että heikoimmat eivät pääse sen avulla osalliseksi kehityksestä tai että valittu polku ei tuota toivottua tulosta. – Mallin tämän toisen strategian luomiseen sain Uppsalan yliopiston oikeushistorian professorilta, Mannerheim-tutkijalta Stig Jägerskiöld’iltä.

Tämä toinen, subjektiivisiin oikeuksiin perustuva sääntely koostui neljästä elementistä:

1) sääntelyn subjektina tuli olla asiakas tai palvelun käyttäjä, ei kunta,

2) lauseen prejudikaatti tuli kirjoittaa muotoon ”on oikeus”, joka ilmentää sitovuutta ilman poikkeuksia,

3) valitusoikeus lääninoikeuteen, nykyiseen hallinto-oikeuteen tulee olla rajoittamaton ja KHO’onkin päästäisiin intressi- tai prejudikaattidispensillä, miltä osin sain arvokasta tukea Pekka Hallbergilta ja

4) lopulta tuomioistuinten antamat päätökset olisivat tehokkaasti täytäntöön pantavissa niin, että myös kunta voi olla täytäntöönpanon kohteena ulosottolain 4 luvun mukaisesti.

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltiin subjektiiviset oikeudet lastensuojelunuorten, vaikeasti vammaisten ja mielenterveyspotilaiden oikeuksien suojaksi. Valtavirran mukaisesti lainsäädännössä päädyttiin kompromissiin: subjektina säilyi kunta mutta oikeudesta palveluun säädettiin sitovana velvoitteena, missä predikaatit kirjoitettiin lopulta eduskunnassa muotoon: ”on annettava”.

Strategia eteni ilman suurempia vaikeuksia lastensuojelun, vammaispalvelujen ja mielenterveyspotilaiden asumisen osalta mutta päivähoidon säätäminen 3 – 7–vuotiaiden lapsille ja heidän vanhemmilleen subjektiivisena oikeutena oli tervan juontia. Syksyllä 1990 finanssiohjaukseen perustunut valtavirtainen sääntely kuitenkin pysähtyi ja joulukuun 12 päivänä hallitus hyväksyi ratkaisevan esityksen päivähoitolain muuttamiseksi. Se oli virkamiesurani ehdottomasti dramaattisin esittely ja osin historiallinenkin, sillä siihen päättyi hyvinvointivaltion instituutioiden rakentaminen Suomessa siltä erää.

Päivähoitolain muutoksen jälkeen tahtipuikon otti päivähoidon osalta käteensä kollegani Urpo Kangas. Hän avusti väärin kohdellun helsinkiläisperheen oikeutta päivähoitopaikkaan kaupunkia vastaan. Perhe voitti ja sai lapselleen päivähoitopaikan ja Urpo nimitettiin vuoden äidiksi.

Sosiaaliturvan osuus Suomen vuotuisesta kansantuotteesta oli 1980-luvun lopulla runsas neljännes kansantuotteesta. Siitä puolet oli suoria tulonsiirtoja, toinen puoli sosiaali- ja terveys- ja työllisyyspalveluja. 2/3 etuuksista ja palveluista kohdentui ikäihmisille, muut jakoivat loput. Kun eläkejärjestelmät ovat nyt täysimääräisesti voimassaa, on tulonsiirtojen osuus kasvanut ja muu vastaavasti suhteellisesti supistunut.

Kansantuoteosuuksien kansainvälisessä vertailussa Suomi on ollut eurooppalaista keskitasoa. Suurin se on ollut Ruotsissa, Tanskassa ja Hollannissa, lähituntumassa läntisen Keski-Euroopan maat. Kolmannessa ryhmässä ovat olleet Suomi, Englanti ja Italia, seuraavassa muu Etelä-Eurooppa ja Itä ja häntänä Kaakkois-Eurooppa, Balkanin ja Mustan meren valtiot.

Hyvinvointivaltion rakentamisen ajan Suomi oli ikärakenteeltaan nuori, työikäisten määrä oli suuri ja työhön osallistumisen aste korkea. Vähinkin panoksin saatiin paljon aikaan. Suomessa etuuksien tasot eivät ole koskaan yltäneet muun Länsi-Euroopan tasolle mutta ne ovat kattaneet koko kansakunnan. Emme ole samanlainen kuin muut Pohjoismaat mutta perusrakenteet ja arvot ovat samansuuntaiset: kollektiivisesti säännellyt työmarkkinat, universaalit järjestelmät ja pitkälle kehittynyt tasa-arvo, jonka ovat mahdollistaneet modernit julkiset palvelut ja uusien yhteiskunnallisten riskien kohtaaminen silloin, kun ne ovat syntyneet.

Myös koulutusjärjestelmät ovat kattavat ja maksuttomat ja työntekijöiden osaaminen hyvää. Suomalaisen sosiaalipolitiikan vahvuutena on myös ollut ja on edelleen suhteellisen suuri sosiaalisten asuntojen varasto, joskin sen kohdentuminen on alati herättänyt kysymyksiä.

Suomi on ollut myös maa, joka täyttää kansainväliset sitoumuksensa. – Kun mittasin Euroopan sosiaalisia oikeuksia koskevaa kirjaani varten, miten Euroopan neuvoston jäsenmaat täyttävät järjestön määrittämien ihmisoikeuksien vaatimukset, kaikki vaatimukset täyttäviä maita ei ollutkaan. Kärjessä olivat vuoden 2007 tilanteessa Suomi, Ruotsi ja Norja, jotka täyttivät 2/3 kaikista 98 TSS-oikeudesta ja 2/3 fundamentaalisista sosiaalisista oikeuksista. Häntäpään maat eivät yltäneet edes 10 %:iin asetetuista vaatimuksista. Latvia, Moldova ja Albania eivät täyttäneet yhtään fundamentaalisten oikeuksien vaatimusta.

Sellainen on EU:n virkamiesten usein korostama yhteinen eurooppalainen arvopohja näiden sosiaalisten oikeuksien osalta mutta nehän eivät ole koskaan olleet ehtona EU:hun liittymiselle. Jos tasa-arvo ja yhteisvastuu olisivat merkittäviä jäsenyyden arvoja, Bulgaria ja Romania eivät olisi jäsenvaltioita ja Latvialta olisi pidätetty äänioikeus.

– – – – – –

1990-luvun lamasta lähtien Suomi on toiminut toisin kuin muut Pohjoismaat niin uusien panosten kuin leikkaustenkin suhteen. Viimeksi mainittujen osalta suurin ero koskee terveyspalveluja.

Laman välittömillä leikkauksilla Suomi otti rajun suunnan julkisten terveyspalvelujen supistamiseksi. Julkisen terveydenhuollon kansantuoteosuus romahti nopeasti kuudesta prosenttiyksiköstä neljään. Tällä synnytettiin muista Pohjoismaista selvästi poikkeava kansalaisten eriarvoisuus terveyspalvelujen saajina. Kansa jaettiin kolmeen osaan:

1) niihin, joilla on varaa maksaa ja jotka hankkivat palvelunsa yksityisen terveydenhuollon piiristä ilman odotusaikoja ja saavat maksusta kelakorvauksen;

2) niihin 1,7 miljoonaan työlliseen, jotka saavat perusterveydenhuollon palvelunsa yksityisiltä työterveysasemilta jonottamatta ja ilmaiseksi työnantajan ja valtion rahoittamina; ja

3) siihen lasten, vammaisten henkilöjen, työttömien, maahanmuuttajien ja ikäihmisten muodostamaan valtaväestöön, jotka jonottavat palveluja pitempään kuin muualla Euroopassa ja jotka saattavat joutua hoidostaan myös maksamaan.

Yhtälailla poikkeuksellinen on ollut nuorten julkisten palvelujen kehitys. Myös niitä supistettiin rajusti erityisesti kevään 1993 leikkauksilla, jotka johtivat koulun oppilaskerhojen lakkauttamisiin, oppilashuollon kehityksen jäädyttämiseen, erityisopetuksen karsimiseen ja nuorisohuollon kriisiytymiseen, kun tarvittavat perheneuvolat ja nuorten psykiatriset palvelut jäivät ilman tarvittavaa panostusta.

Seurauksena on ollut, että palvelujärjestelmän viimeinen reppu, lastensuojelu on saanut kantaakseen pääosan näistä ennalta ehkäisevien toimien leikkauksista. Lastensuojelun piirissä on 80.000 lasta. Pääosa lasten huostaanotoista kohdistuu murrosikäisiin nuoriin. Jokaisella luokalla on keskimäärin kaksi lastensuojelun piirissä olevaa lasta tai nuorta. Kustannukset ovat lähellä lukion kustannuksia. – Luulisi lopulta VM:n sektorivirkamiestenkin ymmärtävän, että nämä leikkaukset eivät ole tuottaneet säästöjä vaan lisää kuluja ja johtaneet nuorten yhteisöllisten palvelujen halvaantumiseen.

4. Tulevaisuus

Hyvät kuulujat! – Tulevaisuuden ennustaminen keskellä syvintä murrosta ei ole helppoa.

Filosofi Pekka Himanen ja sosiologi Manuel Castells hahmottivat vuosia sitten hyvän kehäksi sen, että jokaisen ihmisen kapasiteetti on käytössä yhteisen hyvän rakentamiseen. Tätä heti tarjosivat tieviitaksi Suomelle ja Euroopalle. Nyt murroksen keskellä he ovat viitoittamassa tietä arvokkaaseen elämään.

Jonotetaanko joulukuussa ilmestyvää raporttia korttelin mittaisessa jonossa, kuten Lontoossa jonotettiin Beveridgen raporttia edellisen murroksen aikana vuonna 1942. Tuskinpa, sillä aikamme eurooppalainen valtavirta, media siihen mukaan lukien on sidottu vahvasti ajatukseen, että tulevaisuuteen tulee valmistautua säästämällä julkisia menoja. Valtavirta ei kuuntele hyvän kehän tai arvokkaan elämän filosofia vaan mieluummin tervaa filosofin. – Saattaisi kuitenkin kannattaa kuunnella, sillä hyvä neuvo voi olla jopa rahassa mitattuna miljardien arvoinen järjestelmässä, jonka vuotuinen liikevaihto on kymmeniä miljardeja..

Viimeisin poliittinen taikasana on dynaaminen vaikutus: kun yritysten voittoja verotetaan vähemmän, niille jää enemmän rahaa viivan alle, ne ryhtyvät investoimaan ja työllisyys kohenee. Tuttu palanen Thatcherin ohjelmasta, joka on avoin aiemmille epäilyille: menevätkö voitot investointeihin ja jos menevät, lisääntyvätkö työpaikat vai korvautuuko työ automaatioilla tai jäävät vain syntymättä.

Kun Juhana Vartiainen esitti jokin aika sitten, että työvoiman tarjonta ratkaisee, hän nostatti luottamusta siihen, että markkinat korjaavat virheensä. Näin voi ollakin pitkässä juoksussa mutta politiikan ohjenuorana se tuottaa laajaa kärsimystä ja edellyttää ammattiyhdistysten ajamista nurkkaan. Tähän tarvittaisiin rautarouvaa tai luunkovaa miestä.

Vaihtoehtona edelliselle aikamme uuskeynesiläiset ovat lähteneet Beveridgen tavoin perusteesistä, että tuloerojen tasoittaminen ja tulonsiirrot edistävät kasvua. Niiden leikkaaminen puolestaan heikentäisi sitä. Ja sitten tulevat vielä krugmanilaiset ja muut, jotka sanovat, että julkisen vallan tehtävänä on elvyttää lamataloutta eikä lisätä ihmisten tuskaa eikä vaikeuksia, joihin Kreikka, Espanja ja muut vaikeuksiin joutuneet maat ja niiden kansalaiset on ajettu.

Tuskan tuottamisesta meillä on kokemus omasta maastamme 1990-luvulta: kovat leikkaukset, puoli miljoonaa työtöntä, 60.000 oman asuntonsa menettänyttä ja toistakymmentä tuhatta pantti- ja takausvelkaista ulosmittausten kierteeseen vuosiksi jopa vuosikymmeniksi, jotta pankit pelastuisivat. – Tästä on täytynyt oppia ainakin se, että Siperia ei opeta.

– – – – – – –

Sain joulukuun 17 päivänä 2002 mahdollisuuden pitää Venäjän Duman alahuoneen laajennetussa istunnossa esityksen siitä, mikä voisi olla Venäjän ja muun Euroopan yhteinen sosiaalisten oikeuksien nimittäjä 2010-luvulla.

Se pani minut jakamaan sosiaaliset ihmisoikeudet kahtia hyvinvointiin liittyviin kollektiivisiin oikeuksiin ja jokaista yksilöä suojaaviin fundamentaalisiin oikeuksiin, Viimeksi mainittu on lattiataso, jota jokaisen eurooppalaisen maan niin lännessä kuin idässäkin tulee kunnioittaa kaikissa olosuhteissa ja jota ei saa missään olosuhteissa alittaa. Näitä standardeja olen opettanut Moskovassa, Pietarissa ja muissa Venäjän alueellisissa pääkaupungeissa viimeiset 10 vuotta. – Koko tuon ajan Venäjä on nostanut standardejaan ja monelta osin ylittänyt vähimmäistason, joskin paljon on vielä tekemättä. Viro saavutti nämä standardit kymmenen vuotta sitten.

Se, mitä puolestaan on tapahtunut lännessä, on monessa suhteessa uutta. IMF, Euroopan keskuspantti, EU:N komissio ja taloudellisesti vahvat maat, Saksa, Hollanti ja Suomi ovat vaatineet velkaantuneita reunamaita leikkaamaan etuuksia ja julkisia palveluja, jonka seurauksena maat ovat olleet jopa pakotettuja alittamaan asetetut ihmisoikeusstandardit. Tämä kaikki euron vakauden tähden ja Keski-Euroopan maiden pankkien pelastamiseksi suurilta menetyksiltä! – Suomen ei pitäisi olla mukana edistämässä etelän ihmisten ahdinkoa!

Oman aikamme suurina sosiaalisina kysymyksinä pidetään työn ja työmarkkinoiden muuttumista globaalin talouden olosuhteissa, suurten ikäluokkien ikääntymistä ja maahanmuuton mukanaan tuomia ongelmia.

Itse haluaisin jatkaa tätä listaa myös niillä kysymyksillä, joissa ei ole edetty tai joissa hyvinvoinnin edellytyksiä on rapautettu. Ne koskevat ensisijaisesti 1) terveyspalvelujen rakennetta ja rahoitusta sekä 2) nuorten julkisia palveluja. Tämän lisäksi on syytä keskustella 3) työurien pidentämisestä ja yleisestä eläkeiästä, 4) vähimmäistoimeentulon turvaamiseta ja 5) mahdollista siirtymisetä perustuloon perustuvaan tulojen uudelleenjakoon.

– – – – – –

1) Terveyspalvelujen sääntelyn pääasiallisena kohteena tulisi olla, kuten tähänkin asti, ensisijaisesti terveydenhuollon talous, tehtävienjako, potilaan menettelylliset oikeudet ja toiminnan valvonta. Lisäksi, mikäli terveyspalvelujen yksityistyminen ja ketjuuntuminen laajamittaiseksi bisnekseksi jatkuu, tarvitaan myös lait potilaan sopimus- ja kuluttajasuojasta. Epäadekvaateista tai ylimääräisistä hoidoista ei tule maksaa ja hoitovirheet tulee aiheuttajan eli hoitoketjun itsensä korvata, ei yhteiskunnan.

Aikamme terveydenhuollon keskeinen kysymys on kansalaisten eriarvoisuus palvelujen saajana. Ensimmäisenä olisi oikaistava valtionosuusjärjestelmä, jossa aktiiviväestölle tarkoitetut työterveyspalvelut saavat 50 %:n valtionosuuden ja muille tarkoitetut julkiset palvelut vain 31 %:n tuen.

Sote-uudistuksessa vastuukunnat tulevat toimimaan eräänlaisina välipankkeina, joista maksetaan omia palveluja ja yksityisiä ostopalveluja. Eriarvoa uudistus ei vähennä eikä paranna palvelujen saatavuutta. Huomattakoon, että maan suurimmat kunnat eivät ole tähänkään mennessä onnistuneet mallikkaasti perusterveydenhuoltonsa rakentamisessa. – Jussi Huttusen ja Martti Kekomäen arvio siitä, että uudistus vie epätasa-arvoisuuden lisääntymiseen, on syytä ottaa vakavasti.

2) Nuorten palvelujen osalta peruslähtökohtana tulisi olla paluu koulu- ja lähiyhteisökeskisiin toimiin. Kalliit yksityiset harrastuspiirit ja seurat karsivat monin tavoin valtaosan nuorista yhteisöllisen toiminnan ulkopuolelle. Virheistä on syytä oppia ja varat on suunnattava takaisin koulun ja asuinalueiden yhteisöllisiin toimiin eli sinne, mistä ne on leikattu. Koulun harrastuskerhot ja koulujoukkueet on syytä saada takaisin ja tehdä oppilashuolto toimivaksi!

3) Kolmanneksi: Työurien pidentämisen yksi suurimmista esteistä on lyhytjänteinen johtamisen kulttuuri, jossa managerit tekevät lyhyen tähtäimen tuloksia ja täyttävät omia taskujaan. Arvoa on vain valmiilla osaajilla ja pitkäjänteinen panostus henkilöstön kehittämiseen jää tekemättä.

Jos työuria halutaan pidentää tehokkaasti etenkin niiden loppupäästä, se edellyttää valmentajan otetta, uudenlaista motivoivaa ”coachaamista”. Narsismilla ja epäoikeudenmukaisuudella ei tulisi olla sijaa työyhteisöjen johtamisessa.

Eläkeiän hallittu nostaminen edellyttää, että lakisääteiset eläkeiät huomioivat iän lisäksi myös työn raskauden. On töitä, jotka kuluttavat enemmän kuin toiset. Kaivosmies, metsämies, rakennusmies ja sukeltaja eivät jaksa nykyisenkään eläkeikään, eivät myöskään monet yötyötä tai epäsäännöllisiä työaikoja tai paineen alla tekevät työntekijät. – Olisikohan syytä ottaa pari askelta takaisinpäin ja miettiä, miten eläkekarttumissa ja eläkkeelle siirtymisessä voitaisiin huomioida nykyistä paremmin iän lisäksi myös työn fyysinen tai psyykkinen kuormittavuus. Samalla myös eläkkeen korotettu karttuma ja superkarttuma voitaisiin määrittää iän lisäksi myös työn raskauden perusteella.

4) Neljäs tärkeä tie kansalaisten sosiaalisen turvallisuuden ja yhteiskunnallisen stabiliteetin lisäämiseksi koskee köyhyyden torjuntaa.

Tältä osin nykyistä hallitusta on todeta, että vähimmäisetuuksien korottaminen 120 eurolla kuussa oli jotain, minkä veroista ei ole tapahtunut kahden viimeisen vuosikymmenen aikana sen enempää Suomessa kuin muuallakaan. Samanlainen korotus olisi kuitenkin pian toistettava, mikäli maa haluaa torjua köyhyyttä myös jatkossa ja kunnioittaa kansainvälisiä sitoumuksiaan. – Kun tilanne on tämä, olisi hyvä käynnistää myös kaksi vuosikymmentä syrjässä ollut keskustelu perustulosta. Aika saattaisi olla kypsä ainakin osittaiseen siirtymiseen sen suuntaan.

5) Ei ole kenenkään edun mukaista, ettei palkalla enää tulla toimeen. Viimeksi mainittu tilanne on tosiasia useissa Euroopan maissa ja joillain palvelualoilla meillä Suomessakin. Perustulo voisi toimia toimeentulon perusturvana niin työmarkkinoilla kuin niiden ulkopuolellakin oleville. Sen maksaminen voitaisiin käynnistää maksamalla perustuloa: 1) palkkatakuuna niille, jotka joutuvat tyytymään alle minimiansioiden. Se olisi standardoitu palkkatakuu pätkätöitä tai lyhennettyä työaikaa tekeville tai ruuhkahuippujen purkajille tai muutoin työn puutteesta kärsiville. Seuraavaksi perustulo voitaisiin ulottaa ensisijaisetuuksien saajille ja siten 2) peruspäivärahana tai tulotakuuna kaikille sosiaalitulon varassa eläville. Lopulta se voisi kohdentua 3) perustoimeentulona kaikille oppivelvollisuutensa päättäneille.

HYVAn kannanotto tutkimusrahoitukseen

Hyvät HYVAN jäsenet tiedoksenne HYVAN kannanotto. Sitä saa laittakaa  edelleen
”päättäjille”
Kiitos Juha N

Hyvinvointivaltion vaalijat ry

Kannanilmaisu

Hyvinvointivaltion vaalijat ry:n hallitus keskusteli kokouksessaan 29.5.2013
Kataisen hallituksen keväällä tekemän kehyspäätöksen yhteydessä julkitulleesta
aikeesta supistaa kymmenillä miljoonilla tutkimuslaitosten rahoitusta.

Hyvinvointivaltion vaalijoiden mielestä Kelan ja THL:n tutkimusrahoitusta ei
pidä missään tapauksessa supistaa, sillä yhteiskunnallisten ongelmien analyysi
edellyttää riippumatonta tutkimusta. Vain siten voidaan löytää toimivia ja
tehokkaita ratkaisuja suomalaisten hyvinvointiongelmiin. Hallituksen
esityksessä ehdotettiin, että tutkimuslaitoksilta poistettavista rahoista
huomattava osa siirrettäisiin ministeriöiden akuutteihin selvitystarpeisiin. Se
olisi huono ratkaisu. Jos yliopistojenkaan rahoitukseen ei tehdä täysimääräisiä
indeksikorotuksia, hallituksen puheet tutkimuksen tärkeydestä Suomen
menestymiselle vaikuttavat sanahelinältä.

Hyvinvointivaltion vaalijat ry edellyttää, että hallitus peruuttaa
tutkimuslaitosten rahoituksen supistamisaikeet.

Juha Nurmela                            Anja-Riitta Ketokoski
Puheenjohtaja                           Varapuheenjohtaja

Miten kansalaisuus toteutuu peruskoulussa?

KLO 11-13 (ALUSTUKSET) JA KLO 13-15 (FOORUMITEATTERIESITYS JA TYÖPAJA) AIHEESTA:

PAIKKA: Arbis, Dagmarinkatu 3
Lisätietoa: https://www.facebook.com/events/265987553538108/

Millaisia valmiuksia peruskoulu nuorille antaa? Toteutuuko opetussunnitelmien tavoite kasvusta ihmisyyteen? Peruskoulun  toimintaa säätelee erinomainen lainsäädäntö. Kuitenkin on vain vähän
tehty arviota siitä, missä määrin koulujen käytännön toiminta vastaa   lainsäädäntöä.
Peruskoulun toimintaa arvioidaan lainsäädännössä asetettujen  tavoitteiden näkökulmasta. Kysymystä lähestytään moniäänisesti   keskustellen ja pohtien niin, että sekä teoreettinen että  käytännöllinen näkökulma saadaan esiin ja keskenään vuoropuheluun.

Alustajina klo 11-13:
– Koulun demokratiakysymyksiin perehtynyt VTT Sari Vesikansa
– Diakonissalaitoksen Vamos-projektin tutkijanakin työskennellyt VTM
– Olli Alanen: ”Armovitosilla eteenpäin — mutta minne?” – Kommenttipuheenvuoro  Vanhempainliitolta ja Nuorisovaltuustolta

Työpajassa klo 13-15:

Keskustelun pohjaksi esitetään lyhyt näytelmä, jonka otsikkona on
Millaisia valmiuksia peruskoulu nuorille antaa? Näytelmän jälkeen
yhdessä yleisön kanssa puretaan näytelmän antia Augusto Boalin
kehittämän foorumiteatterin  <http://fi.wikipedia.org/wiki/Forum-teatteri> menetelmin. Mukaan voi  tulla myös vain katsomaan ja kuuntelemaan! Otsikko  on ”Foorumiteatteriesitys: Näyttelijöinä: Metropolian Draama ja monikulttuurisuus –työryhmän jäsenet, jokerina Johanna Laaja   Rauhankasvatusinstituutista
Teemoja mm.
– mitä on kasvatus ihmisyyteen ja miten se toteutuu koulujen arjessa?

– miten oppivelvollisuusikäisten kehitysvaihe tulisi huomioida koulun toiminnassa?
– millaista on koulunkäynnin yleissivistävä vaikutus parhaimmillaan?
– miten lasten kansalaisuus toteutuu perusopetuksessa?
– millainen koulu edistää oikeudenmukaisuuden toteutumista?
Järjestäjät: HYVA ry., KSL ry, Rauhankasvatusinstituutti ry.
Liästietoja: Johanna Laaja RKI 0443022042 tai   info(at)rauhankasvatus.fi tai Tuula Vuori-Salo, HYVA ry.   http://www.hyvinvointivaltio.fi

Hyvinvointivaltion murtumista

Hyvinvointivaltioin vaalijat

Suomen sosiaalifoorumissa sunnuntaina 21.4.2013 klo 11 – 13 luokassa 42

Hyvinvointivaltion murtumista

Kajanojan ja Aaltion kalvojen anti avautuu paremmin, jos kuuntelee samalla äänitystä.  Ensimmäinen reilu puoli tuntia on Kajanoja puhetta ja sen  jälkeen alkaa Aaltion.

Avaaa siis sekä äänite että power point

Äänite Kajanoja ja Aaltio

  • Jouko Kajanoja vastaa, pyöriikö hyvän kehä edelleen, tuottaako toimiva julkinen sektori lisää hyvää.       Hyvän kehän pysähdys
  • Suomen muuttuminen kaupungistuneeksi palkkatyöläisyhteiskunnaksi oli monimutkainen prosessi, jossa yhteiskunnalle siirtyi aiemman kylä- ja sukuyhteisön velvollisuudet; Kaiken toiminnan mittakaavat ovat kasvaneet ja siksi myös epäonnistumiset heijastuvat laajalle. Hyvinvointivaltiossa elämäntapa ja tuotanto vaativat sekä toimivan infrastruktuurin että hyvää koulutusta ja kattavaa sosiaaliturvaa. Syntyy monia ongelmia, jos hyvinvointivaltiossa ei ylläpidetä perusjärjestelmiä verotuksella.
  • Ollaan historiallisesti aivan uudenlaisten haasteiden edessä, taivastelee Päivi Uljas. Kansantulon huima kasvu antaisi mahdollisuudet järjestää kaikille hyvä elämä. Rikkaimman eliitin pyrkimys kääntää kansantulon ylijäämä (ikivanha ilmiö) omaan taskuunsa voi viedä yhteiskunnalta sen mahdollisuudet tuottaa näitä tarvittavia palveluja.
  • Kansainvälisissä vertailuissa suomalainen malli on osoittanut toimivuutensa, mutta kestääkö se?
  • Vai kannattaako sittenkin varautua pahimpaan, hankkia lehmä ja perunamaa?