Yhteistyökumppani yhdistyksemme – Vapaus Valtita Toisin – monivuotinen sihteeri Seppo Ylinen kuoli äskettäin. Hänelle pidettiin  muistoseminaari 9.5.2019 ”Sivistävän ja eriarvoisuutta vähentävän talouspolitiikan mahdollisuudet”

Esityksiin voi perehtyä linkistä:https://www.vapausvalitatoisin.com/uutiset.html?156458

Seminaarissa kansantaloustieteen professori Matti Tuomala pohti tulojajakoa ja sen mittausta sekä verotusta alustuksessaan ”Vuoden 1993 veroreformi käynnisti tulo – ja varallisuuserojen voimakkaan kasvun: Onko suunta käännettävissä?”

Hän aloitti esittelemällä Sosiaalidemokraattien Forssan ohjelman (1903) tavoitteita. ”Kaikkien henkilöllisten ja välillisten verojen poisto asteittain nousevalla tuloverolla, jolloin ansioton arvonnousu ja korkotulot sekä perintö on verotettava ankarammin kuin omasta ansiosta tai työstä johtuvat tulot. Verotettavan omaisuuden ilmoittamisvelvollisuus.” Tuomala totesi, ettei mikään noista tavoitteista ole nyt voimassa.

Tavallisen suhteellisia eroja kuvavan ginikertoimen Tuomala totesi reagoivan jäykästi tulojakauman ylä- ja alapään muutoksiin. Absoluuttisilla eurojen eroilla on väliä. Niitä on syytä kuvata. Esityksessä tuli selväksi, että tulojen ylimmän prosentin ja promillen tulojen kasvu on ollut paljon suurempaa kuin muissa tuloryhmissä.

Esityksensä lopuksi Tuomala pohti, millainen veroreformi kääntäisi eriarvoisuuskehityksen.

” Kun veropolitiikka on kasvattanut taloudellista eriarvoisuutta voi se myös sitä kaventaa.”

– Voitaisiin siirryä yhtenäiseen progressiiviseen tuloverotukseen. Se estäisi tulojen muunnon, jota voi verrata ansiottomaan arvonnousuun.

– Korjataan nykyjärjestelmän ongelma: Nyt listaamattomien yhtiöiden osinkoverotus ohjaa resursseja yrityksen varsinaiseen liiketoimintaan kuuluvista investoinneista rahoitusvarallisuuteen.

– Perintö- ja lahjaveron pitäisi perustua kertymäperiaatteelle eli verotetaan pitkin elinkaarta saatuja lahjoja ja perintöjä. Tuomela kuvaa tätä periaatetta syksyllä ilmestyvässä kirjassaan –Markkinat, valtio ja eriarvoisuus.

” Yksi suosittu perintöveron uudistusehdotus on, että perintöjä verotettaisiin tuloverotuksessa. Ehdotus on vanhaa perua Kanadasta, ja se on hyvin yksityiskohtainen erilaisine huojennuksineen maataloudelle ja pienyrityksille sekä veronmaksun jaksottamisineen pitemmälle aikavälille.

Atkinson (1972; 2015) ehdotti John Stuart Milliä seuraten31perintöjen ja muun varallisuuden siirroille progressiivista verotusta siten, että se perustuisi koko elinikänä vastaanotettujen varojen verottamiseen. Myös Mirrlees Review kannatti siirtymistä vastaavaan tapaan verottaa perintöjä ja lahjoja. Perintöjä pidetään usein vain omilta vanhemmilta tulevina, mutta niitä saadaan myös lähisukulaisilta. Atkinsonin idea oli, että koko elinkaareen perustuvassa verossa ensimmäinen lähisukulaiselta tuleva perintö voisi esimerkiksi jäädä verokynnyksen alapuolelle. Jos seuraava lahja joltakin toiselta lähisukulaiselta yhdessä ensimmäisen perinnön kanssa ylittää verovapaan rajan, ylimenevään summaan sovellettaisiin progressiivista veroasteikkoa. Vero kohdistuisi näin tietyn rajan ylittäviin varoihin. Lievennysten lisäksi verojen maksuja jaksotettaisiin pidemmälle ajalle, esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi. Ideaan kuuluu, että jätettyyn perintöön kohdistuvan veron sijaan verotettaisiin vastaanotettua perintöä tai lahjaa. Näin ollen muutos yhdessä progressiivisen asteikon kanssa kannustaisi varallisuuden levittämiseen laajemmalle. Vero toimisi keinona tasoittaa sukupolvien lähtökohtia eli lisätä mahdollisuuksien tasa-arvoa.” (Voisikohan verohalinto tehdä asiasta koelaskelmia? toimitus)

– Lisäksi pitäisi pohtia vuotuisen varallisuusveron käyttämistä varmistavana verona.

”Varallisuusveron puuttuminen helpottaa nykyisessä verojärjestelmässämme verosuunnittelua. Vähintäänkin pitäisi toteuttaa varallisuuden ilmoitusvelvollisuus, joka luvattiin jo vuonna 2005 varallisuusveron poiston yhteydessä. Lupaus odottaa edelleen täyttämistään. Ilmoitusvelvollisuus ’pitäisi laajentaa myös vakuutuskuorissa ja holding-yhtiöissä veroilta suojassa oleviin varoihin ja tuloihin. Ilmoitusvelvollisuus olisi myös keino kontrolloida veronkiertoa, joka tuoreen muita Pohjoismaita koskevan tutkimuksen mukaan on aiempia arvioita selvästi laajempaa kaikkein varakkaimpien keskuudessa.

Samalla voisimme omaksua ainakin yhden kohdan SDP:n vuoden 1903 Forssan kokouksen vero-ohjelmasta.”