HYVA esiintyy ylpeänä yhden ihmiskunnan suurimman saavutuksen pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolesta, joka on paras tunnettu tapa tuottaa hyvinvointia ja jakaa sen tulos oikeudenmukaisesti.
HYVAlle hyvinvointivaltio on reilun ja kansanvaltaisen yhteiskunnan perusta. Se on osoittautunut myös taloudellisesti tehokkaaksi. Markkinauskolle on asetettava rajat. Pohjoismaat voivat toimia vastuullisina suunnannäyttäjinä maailman ympäristö-, kehitys- ja talouspolitiikassa, kunhan jatkamme oman mallimme rakentamista. Se on menestyksellinen vastaus globalisaatioon.
HYVA on kaikille avoin ihmisten ja järjestöjen verkosto.
HYVA on riippumaton puolueista ja puoluepolitiikasta, koska EVA:nkin mielipidetiedustelujen mukaan yli 80 prosenttia suomalaista tukee hyvinvointivaltiota. Kaikkien puolueiden äänestäjien enemmistö on tällä kannalla.
HYVA välittää tutkimuksiin perustuvaa tietoa siitä, että hyvinvointivaltio on toimiva, hyvä ja tehokas ihmisten yhteisen toiminnan muoto myös globalisaation oloissa.
HYVA kannustaa kaikkia hyvinvointivaltion puolestapuhujiksi olipa kyse kuntien tai valtion palveluista.
HYVA vastustaa suomalaisten enemmistön tapaan uusliberalistista hyvinvointivaltion vähättelyä ja alasajoa
HYVA pyrkii medioihin EVA:n ja Veronmaksajien keskusliiton rinnalle tasavertaiseksi kommentaattoriksi hyvinvointivaltiota koskevissa kysymyksissä. Se on niiden vastavoima
HYVA haluaa BKT:n kasvuprosentin tilalle hyvinvoinnin eri puolia kuvaavat uudet mittarit.
Hyvinvointivaltion vaalijat ry:n vaaliteemat ikäihmisten oikeuksista
Taustaksi: Ikäihmisten asema ja oikeudet
Timo Airaksinen analysoi kirjassaan Hyvinvointivaltion hylkäämät. Ikääntyneiden hoidon etiikka” (Bazar 2020) vanhuuteen ja ikääntymisen suhtautumista.
” Miksi aikuinen ei ole suostunut ajattelemaan oma vanhuuttaan? Jos olisi ajatellut, vanhainhoidon etiikka ja politikka olisi väistämättä erilaista. Ajatukseni on yksinkertainen: kun ajattelet itseäsi vanhana, pidät huolta vanhoista. Miten muuten kehtaisit vaatia itsellesi hoiva ja hyvinvointia?
Tee toisille, mitä haluat tehtävän itsellesi – tässä tuo etiikan ylivertainen latteus toimii oikein hyvin. Miksi ajatella vanhaa pelkkänä kustannustekijänä? Kuka haluaa olla pelkkä yhteiskunnallinen kustannus? Pelkkä kustannus on toiselta nimeltään vaiva ja vastus, harmi ja ongelma (s. 93 – 94). Mikä tekee vanhuudesta niin erinomaisen omituisen olotilan, ettei sen mahdollisuutta näe omalla kohdallaan. Vanhuus on liian raskas asia ajateltavaksi, emmekä halua kenenkään meitä siitä muistuttavan (s.109).
Seuraavassa lainaus Mattilan kolumnista: Eduskunnan keskustelussa on tuotu esiin tarve leikata julkisia menoja valtiontalouden tasapainottamiseksi. Monen puolueen taholta on yhdeksi leikkauskohteeksi esitetty sosiaaliturvaetuuksia. Oikeus sosiaaliturvaan on ihmisoikeus, jota pitäisi suojata sekä Suomen perustuslaki että Suomen ratifioimat kansainväliset ihmisoikeussopimukset.
Valitettavasti perustuslain suojaava vaikutus on eduskunnan perustuslakivaliokunnan käytännössä osoittautunut heikoksi. Valiokunta ei ole kiinnittänyt huomiota leikkausten ihmisoikeusnäkökulmaan, vaikka ihmisoikeussopimukset sitä edellyttäisivät. Sekä Suomen ratifioimat: Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus (TSS-sopimus) että Euroopan neuvoston sosiaalinen peruskirja sisältävät oikeuden sosiaaliturvaan ihmisoikeutena ja edellyttävät jäsenmaalta myös sosiaaliturvalta tasoa, joka täyttää sopimusten tason. Sekä YK että Euroopan neuvosto ovat 2000-luvulla toistuvasti huomauttaneet Suomea sosiaaliturvan liian alhaisesta tasosta vaatien korjausta.
Olisi tärkeää, että Suomi noudattaisi niitä sääntöjä, joita se on sopimukset ratifioidessaan sitoutunut noudattamaan. Kysymyshän on ihmisoikeuksista, joita Suomi on ilmoittanut kunnioittavansa ja edellyttänyt sitä myös muilta mailta. Suomen ratifioima Euroopan sosiaalinen peruskirja on sosiaaliturvan oikeutusta määritelleessään selkeäsanainen. Sopimus edellyttää, että leikkauksiin on oltava pätevät perusteet ja oikeutettu tarkoitus ja leikkausten on oltava välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa. Taloudelliset ja ideologiset perusteet eivät ole riittäviä eikä mikään säästötoimi saa johtaa perustavaa laatua olevien oikeuksien vähentämiseen. Etuuksien leikkaus ei saa tuottaa köyhyyttä eivätkä etuusjärjestelmiin kohdistuvat muutokset saa missään tapauksessa aiheuttaa tulojen alenemista alle 50 prosenttiin mediaanitulosta tai kohdistua johonkin kansalaisryhmään syrjivällä tavalla. Vähävaraisten kansalaisten kannalta olisi kuitenkin välttämätöntä, että keskustelua laajennettaisiin ihmisoikeusnäkökulmiin. Kaavailtujen leikkausten sijasta tulisi tulevan hallituksen keskittyä korjaamaan niitä Suomen sosiaaliturvan puutteita, joista sekä YK että Euroopan neuvosto ovat olleet huolissaan.
Vaaliteemat ikäihmisistä ja kysymykset ehdokkaille
Airaksisen ja Mattilan teksteistä voidaan jatkaa konkreettisiin vaaliteemoihin.
Vanhoja ihmisiä täytyy koskea samat ihmisoikeudet kuin nuorempia aina lapsista alkaen. Nykyisin laiminlyödään vanhojen ihmisten perustarpeita terveydenhoidon ja muun hoivan osalta, joten on välttämätöntä lisätä lakiin ikäihmisten subjektiivinen oikeus palvelutarpeen arviointiin ja sen edellyttämiin palveluihin viivytyksittä.
Kysymys ehdokkaalle: Oletko valmis ajamaan vanhuspalvelulakiin ikäihmisten subjektiivisia oikeuksia hoitoon ja hoivaan?
Vanhojen ihmisten tulevaisuutta koskevat odotukset ovat vanhuskielteisessä ilmapiirissä synkät. Siksi vanhuspalvelu- ja sosiaalipalvelulaissa mainittu velvollisuus nimetä omatyöntekijä on erityisen tärkeä, jotta vanhojen ja heidän omaistensa epätietoisuus vähentyisi. Ainakin terveyden ja sairauksien hoidon oma yhteyshenkilö olisi hyvin tärkeä tuki kotona asuvien vanhojen ihmisten kannalta.
Kysymys ehdokkaalle: Huolehditko siitä, että oma hyvinvointialueesi panee toimeen omahenkilön nimeämisen kaikille yli 80-vuotiaille.
Suomessa on paljon yksin asuvia vanhoja ihmisiä. Monet heistä on ns. maanhiljaisia. Heidän saamisensa sosiaali- ja terveydenhoidon piiriin edellyttää etsivän vanhustyön kehittämistä ja vakinaistamista osaksi vanhussosiaalityötä. Etsivän vanhustyön avulla voidaan tunnistaa ikääntyneitä, jotka hyötyisivät kunnan, hyvinvointialueen tai kolmannen sektorin palveluista.
Kysymysehdokkaalle: Huolehditko siitä, että omalla hyvinvointialueellasi tehdään etsivää vanhustyötä?
Suomessa on vahva hype ja usko, että netti ja sähköiset palvelut ovat kaikille toimivia ja mahdollisia käyttää. Näin ei ole. Suuri joukko vanhoja ihmisiä ei voi tai osaa käyttää nettiä ja älypuhelinta. Esteettömyyttä tulee lisätä myös puhelinrobotti- ja digipalvelujen osalta. Sen lisäksi sähköisiin palveluihin tunnistautumiseen liittyy vakavia ongelmia. Tähän tarvitaan pikaisia ratkaisuja.
Kysymysehdokkaalle: Miten aiot tehdä, etteivät ikäihmiset jää syrjään yhteiskunnan palveluista ja ilman heille kuuluvaa hoitoa ja hoivaa.
Pula ikäihmisten palveluasumispaikoista on huutava. THL:n/STM:n aikoinaan esittämät oletukset kotona pärjäävistä ikäihmisistä olivat epärealistia. Nyt tarvitaan nopeasti lisää palveluasumispaikkoja kaikille hyvinvointialueille.
Kysymys ehdokkaalle: Miten sinun mielestäsi pitäisi tehdä, jotta saataisiin nopeasti lisää palveluasuntoja?
Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä hyvinvointialueiden toteutettaviksi on suuri määrä palvelurakennuksia jäämässä vaille käyttöä, kun trendinä on uudisrakentaminen. Se on usein yksityisen sektorin rakentamista, johan vielä liittyy myös yksityinen palvelujen tuottaminen. Kuitenkin kestävä kehityskin edellyttäisi toimivien tilojen käyttöä.
Kysymys ehdokkaalle: Oletko valmis huolehtimaan siitä, että hyvinvointialueellasi säilytetään toimivat tilat käytössä uudisrakentamisen sijaan. Lähipalvelut ovat parasta palvelua.
Hyvinvointialueiden edellytetään järjestävän merkittävän osa palveluista omana tuotantona. Ajatuksena on se, että hoiva ja hoito eivät voi olla kauppatavaraa.
Kysymys ehdokkaalle: Kuinka varmistat sen, että vanhojen hoidosta tule ei ole pelkkää hoivabisnestä?
Omaishoitajaliiton tavoitteena on omaishoidon tuen yhdenvertainen saatavuus sekä riittävät, saavutettavat ja laadukkaat palvelut. Niissä edellytetään a. omaishoidon tukea koskevan lainsäädännön uudistamista, joka varmistaa omaishoitolain yhdenmukaisen toimeenpanon hyvinvointialueilla, b. riittäviä palveluja, mm. omaishoitotakuuta, c. omaishoidon tuen palkkioiden nostamista vastaamaan vähintään Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma esitystä. (https://omaishoitajat.fi/omaishoitajaliitto/vaikuttamistyo/vaalit/)
Kysymys ehdokkaalle: Mikä olisi tärkein keino tukea omaishoitajia?
Palvelutarpeen arviointi on keskeinen menetelmä, jolla ikääntyneiden ihmisten tarvitsevat palvelut mitoitetaan. THL:n lanseerama RAI mittari tulee pakolliseksi kaikkialla. Se voisi ainakin periaatteessa yhdenmukaistaa palvelutarpeen arviointia koko maassa.
Kysymys ehdokkaalle: Olisitko valmis ajamaan yhtenäisiä koko Suomea koskevia kriteerejä ympärivuorokautiseen palveluasumiseen pääsyyn. (esim. RAI mittarilla määriteltyjä).
Käsitellään sääntöjen mukaiset vuosikokousasiat: Tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen hyväksyminen, vuoden 2022 toiminta sunnitelman ja talousarvion hyväksyminen, jäsenmaksun suuruus, puheenjohtajan, hallituksen ja toiminantarkastajan valinta.
Hyvinvointivaltion vaalijat ry:n toimintakertomus vuodelta 2021
HYVA on yhdistys, joka kerää ja jakaa tietoa pohjoismaisen hyvinvointivaltion paremmuudesta muihin valtiollisiin järjestelmiin verrattuna. Tämän periaatteen mukaisesti on toimittu vuonna 2021.
Hallinto:
Hallitukseen ovat kuuluneet puheenjohtajana Juha Nurmela, Anja-Riitta Ketokoski (varapuheenjohtaja), Raisa Baer (sihteeri), Sini Askelo (rahastonhoitaja, 1.1.- 30.6.2021), Einari Rautio. (rahastonhoitaja, 1.7.-31.12.2021), Leena Eräsaari, Irene Nummela, Olli Nylander, Sari Vesikansa, Pekka Elonheimo, Katja Paavilainen ja Kati Peltola. Hallitus kokoontui neljä kertaa.
Toiminnantarkastajana oli Leena Hietaniemi ja varatoiminnantarkastajana Olli Salin.
HYVAN postituslistalla oli 132 hyvalaista, joista 65 maksoi 15 euron jäsenmaksun.
Tilinkauden tulos oli 185,85 euroa alijäämäinen.
Sääntömääräinen vuosikokous pidettiin maanantai 27.5.2021. Nurmelan kotona, Loviseholmin polku 8 B 27 ja netitse.
Toiminta:
Koronasta johtuen toiminta on ollut vähäistä, keskustelutilaisuuksia ei ole järjestetty. Myös Suomen sosiaalifoorumi on ollut tauolla.
Anja-Riitta Ketokoski on ollut HYVAn edustajana Bien perustuloverkostossa ja Suomen YK-liitossa. HYVAn edustaja EAPN-Finissä oli Leena Eräsaari.
Osallisuus-media sivustoa pidettiin aktiivisena. Vuoden aikana Kallavuo ja Nurmela toimittivat Osalllisuus-mediaa talkootyönä. Artikkeleita julkaistiin 2-3 /kk. Kaikkiaan niitä on noin 360.
Yhdistyksen kotisivu (www.hyvinvointivaltio.fi) on Zooner palvelimella (www.zoner.fi). Vuotuinen ylläpitokustannus on merkittävä menoerä, kuten myös Osallisuus-median ylläpito.
Koko vuoden ajan tiedotettiin hyvalaisista tilaisuuksista, Osallisuus-median ja muista artikkeleista sekä julkaisuista HYVAN postituslistalla oleville ja HYVAn Facebook ryhmässä.
Hyvinvointivaltion vaalijat ry:n hallitus 11.4.2022
HYVAN toimintasuunnitelma vuodelle 2022
Vuonna 2022 HYVA jatkaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion vaalimista järjestäen seminaareja ja työpajoja yksin ja yhdessä muiden yhdistysten kanssa sekä toimimalla pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolesta julkisuudessa. Omat tilaisuudet pyritään tallentamaan kotisivuille.
Vuosikokouksen lisäksi on mm. seuraavaa toimintaa: HYVA jatkaa Suomen YK-liiton ja EAPN-Finin sekä BIEN-perustuloverkoston jäsenenä. Osallistutaan Suomen sosiaalifoorumiin, jos se järjestetään.
Tuetaan mahdollisuuksien mukaan eri paikkakuntien sosiaalifoorumeita sekä muita vastaavia, hyvalaisten järjestämiä, tilaisuuksia.
Järjestetään mahdollisuuksien mukaan seminaari- ja keskustelutilaisuuksia hyvinvointivaltioon liittyvistä aiheista yksin tai kumppaneiden kanssa.
Tiedotetaan hyvalaisista tapahtumista, artikkeleista ja julkaisuista postituslistalla ja Facebook ryhmässä. HYVA viestittää postituslistalla myös hyvalaisista kansalaisaloitteista kannustaen niiden allekirjoittamiseen.
Jatketaan Osallisuusmedia.fi sivuston ylläpitoa ja toimittamista. HYVA saanee palkkatukea heinäkuun alusta Mikael Kallavuon palkkaamiseen puolipäiväiseksi taittaja/toimittajaksi mahdollisesti jopa vuodeksi. Tavoitteena olisi saada eri tahot huomaamaan yhteistyömahdollisuudet suomalaisten oikeuksien ja hyvinvoinnin puolustamisessa. Hankkeessa yritetään saada järjestöt yms. tuottamaan uutissivustolle artikkeleita ja toivottavasti osallistumaan kustannuksiin.
Uudistetaan www.hyvinointivaltio.fi nettisivut
Käynnistetään neuvottelut Vapaus valita toisin ry:n ja muiden kiinnostuneiden yhdistysten kanssa yhdistymiseksi uudeksi yhdistykseksi.
Vuoden 2023 vaalien teemaksi yritetään nostaa yhdessä kumppaneiden kanssa vanhojen ihmisten olojen parantaminen.
Seurataan, mitä hintojen nousu sekä Venäjän ja Ukrainan sota sekä Natoon liittyminen tuo tullessaan köyhille ja ylipäänsä hyvinvointivaltiolle.
HYVA on halukas yhteistoimintaan myös ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi
Pyritään kasvattamaan jäsenmäärää ja hankkimaan tukimaksuja.
Vuoden 2019 kesällä aloimme Osallisuus-media säännöllisen toimittamisen palkkatuen avulla toimittajana on ollut alusta asti Mikael Kallavuo heinäkuuhun 2020. Syksyllä 2020 etsimme uutta rahoitusta.
Pääosa artikkeleista ilmestyy aluksi torstaisin. Artikkeleita on julkaistuna noin 300.
Toivomme sivuston vakiintuvan vaihtoehtoiseksi uutislähteeksi seuraavan parin vuoden aikana. Pyrkimyksenä on yhdistää lyhyet uutiset, kolumnit, analyysit ja uudet aloitteet mahdollisesti useampina arkipäivinä ilmestyvässä mediassa.
Päätoimittajana on Juha Nurmela, puh. 040 831 9466.
Uutisvastaavana on Mikael Kallavuo, puh. 040 620 6007.
Ennen vuosikokousta klo 17.00 keskustellaan Marjatta Laihon alustuksen pohjalta LEVOLLISUUSVAJEESTA. Alustusta ja kommenttia voi seurata myös netin kautta.
Vuosikokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen mukaisesti seuraavat asiat:
kokouksen avaus
2. valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa
3. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
4. hyväksytään kokouksen työjärjestys
5. esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajien lausunto
6. päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille
7. vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä liittymis- ja jäsenmaksujen suuruudet
8. valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet
9. valitaan yksi tai kaksi toiminnantarkastaja ja heille varatarkastajat
10. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat.
HYVAN säännöt eivät salli etäosallistumista vuosikokoukseen.
Tervetuloa
Juha Nurmela
Puheenjohtaja
Hyvinvointivaltion vaalijat ry
Hyvinvointivaltion vaalijat ry:n (HYVA) toimintakertomus vuodelta 2019
HYVA on yhdistys, joka kerää ja levittää tietoa pohjoismaisen hyvinvointivaltion paremmuudesta muihin valtiollisiin järjestelmiin verrattuna. Tämän mukaisesti on toimittu vuonna 2019.
Hallinto: Hallitukseen ovat kuuluneet puheenjohtajana Juha Nurmela, Anja-Riitta Ketokoski (varapuheenjohtaja), Raisa Baer (sihteeri), Sini Askelo (rahastonhoitaja), Leena Eräsaari, Jouni Kylmälä, Irene Nummela, Olli Nylander, Einari Rautio, Sari Vesikansa, Pekka Elonheimo ja Leila Lankinen. Hallitus kokoontui kuusi kertaa.
Toiminnantarkastajana oli Olli Salin ja varatoiminnantarkastajana Pekka Luoma.
HYVAN postituslistalla oli noin 160 hyvalaista, joista 57 maksoi 15 euron jäsenmaksun.
Tilinkauden tulos oli 177,33 euroa ylijäämäinen.
Vuoden 2019 tuotettu Osallisuusmedia sivustoa. Sen päätoimittaja on Juha Nurmela. Toimittajana on ollut Mikael Kallavuo. Vuoden 2019 loppuun mennessä oli julkaistu yli 200 artikkelia tai uutista. Sivuston toimittaminen ja hallinto olivat HYVAN vuoden 2019 pääasiallinen toimintamuoto.
Muu toiminta:
Anja-Riitta Ketokoski on ollut HYVAn edustajana EAPN-Finin hallituksessa ja Suomen YK-liitossa ja Bien verkoston yhteyshenkilönä.
Vuosikokous pidettiin SOSTEssa 19.3. Vuosikokouksen alustuksen aiheena oli ”Tuliko sotesta köyhälle takki vai tuluskukkaro”. Tiina Saarela kuka kuuntelee köyhää -verkostosta oli mukana järjestämässä tilaisuutta. Alustajana oli Ulla Kiuru. Ehdokkaista paikalla olivat Tuomas Nevanlinna (vasemmistoliitto) ja Mari Holopainen (vihreät).
Sosiaalifoorumissa oltiin mukana. Tilaisuus ”Sosiaaliturva tulevan hallituksen ohjelmassa” yhdessä Vapaus Valita Verkoston kanssa. Juha oli avasi tilaisuuden. Anja-Riitta oli yhtenä organisaattorina rauhantyötä käsittelevässä seminaarissa. Sosiaalifoorumissa oli vähemmän ihmisiä kuin aiempina vuosina.
Siirtymistä uuteen sähköpostilistaan on jatkettu. Yhdistyksen kotisivun (www.hyvinvointivaltio.fi) ylläpitäjä on Zooner (www.zoner.fi). Vuotuinen ylläpitokustannus on merkittävä menoerä.
Koko vuoden ajan tiedotettiin hyvalaisista tilaisuuksista, artikkeleista ja julkaisuista postituslistalla oleville ja facebook ryhmässä, samoin ”Kenen sote” facebook ryhmässä.
Hyvinvointivaltion vaalijat ry:n hallitus 17.2.2020
Hyvinvointivaltion vaalijat HYVA ry
TILINPÄÄTÖS 2019
Tuloslaskelma 1.1.2019 – 31.12.2019
Tulotilit
Euroa
Varainhankinnan tulot
Jäsenmaksut
865
Lyhytaikaiset lainat JN
3800
Saadut korvaukset ELY
9000
Saadut tuet kaupunki
3000
Maksun palautus (Kallavuo)
159,9
Yhteensä tulotilit
16824,9
Menotilit
Varsinaisen toiminnan menot
Jäsenmaksut muille
350
Lainat JN palautus
2000,00
Ostot
3205,8
Palkat ja palkkiot
8886,84
Sosiaaliturvamaksut
2085,65
Yhteensä varsinaisen toiminnan menot
16528,29
Rahalaitosten palvelumaksut
119,48
Yhteensä menotilit
16647,77
Tilikauden yli/alijäämä
177,13
TASE 31.12.2018
Vastaavaa
Rahat
DanskeBank 31.12.2019
1040,52
Saamiset ELY-keskus (28.1.2020)
2244
3284,52
Vastaavaa yhteensä
Vastattavaa
Oma pääoma
Ed. tilikauden yli/alijäämä 31.12.2018
-321,55
Tilkauden yli/alijäämä
177,13
Varaukset(Kaupungin tuki tarvikkeisiin ja koulutukseen)
1628,94
Vieras pääoma
Lyhytaikainen laina JN
1800
Vastattavaa yhteensä
3284,52
Helsingissä 17 .helmikuuta 2019
Hyva ry:n hallituksen kokouksen päätöksen mukaisesti
HYVAN toimintasuunnitelma vuodelle 2020
Vuonna 2020 HYVA jatkaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion vaalimista järjestäen seminaareja ja työpajoja yksin ja yhdessä muiden yhdistysten kanssa sekä toimimalla pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolesta julkisuudessa. Omat tilaisuudet pyritään tallentamaan kotisivuille.
Vuosikokouksen lisäksi on mm. seuraavaa toimintaa:
HYVA jatkaa Suomen YK-liiton ja EAPN-Finin sekä BIEN-perustuloverkoston jäsenenä. Osallistutaan Suomen sosiaalifoorumiin.
Tuetaan mahdollisuuksien mukaan muiden paikkakuntien sosiaalifoorumeita sekä muita vastaavia, hyvalaisten järjestämiä, tilaisuuksia.
Vuoden 2020 ensimmäinen keskustelutilaisuus on vuosikokouksessa ”Levollisuusvajeesta”. Sosiaalifoorumiin, 25-26.4.2020, organisoidaan yksi tilaisuus ja osallistutaan kumppanina pariin tilaisuuteen. Järjestetään mahdollisuuksien mukaan muita seminaari- ja keskustelutilaisuuksia hyvinvointivaltioon liittyvistä aiheista yksin tai kumppaneiden kanssa.
Tiedotetaan hyvalaisista tapahtumista, artikkeleista ja julkaisuista postituslistalla ja facebook ryhmässä. Hyva viestittää postituslistalla myös hyvalaisista kansalaisaloitteista kannustaen niiden allekirjoittamiseen.
Päätetään postituslistalaisten siirto uudelle postituslistalle ([email protected]), johon listan jäsenet voivat lähettää viestejä toisten jäsenten luettavaksi.
Jatketaan Osallisuusmedia.fi uustissivuston ylläpitoa ainakin vuoden 2020 kesäkuun loppuun. Mikael Kallavuo tekee sitä. Hänelle saadaan TE-palveluista rahoitusta palkkatuen kautta 30.6.2020 asti. Tavoitteena olisi saada eri tahot huomaamaan yhteistyömahdollisuudet suomalaisten oikeuksien ja hyvinvoinnin puolustamisessa. Hankkeessa yritetään saada järjestöt yms. tuottamaan uutissivustolle artikkeleita ja toivottavasti osallistumaan kustannuksiin. Uutissivuston yhteyteen liitetään uustiskirjepalvelu, jolla viestitään Osallisuusmedia sivustolla ilmestyneistä artikkeleista viikoittain.
Pyritään kasvattamaan jäsenmäärää ja hankkimaan tukimaksuja.
Taloudellisesti vuosi 2020 on tiukka, koska www.hyvinvointivaltio.fi sivuston kuten myös www.osallisuusmedia.fi sivuston ylläpidosta ja toimitustyöstä aiheutuu paljon kuluja.
Juha Nurmela
Puheenjohtaja
Hyvinvointivaltion vaalijat HYVA ry
Talousarvio 1.1.2020-31.12.2020
Tulotilit
2019
2020
Varainhankinnan tulot
Jäsenmaksut
865
1 500
Lyhytaikaiset lainat JN
3 800
1 000
Saadut korvaukset ELY
9 000
13 488
Saadut tuet kaupunki
3 000
2 000
Maksun palautus (Kallavuo)
160
Yhteensä tulotilit
16 825
17 988
Menotilit
Varsinaisen toiminnan menot
Jäsenmaksut muille
350
200
Lainat JN palautus
2 000
2 800
Tilaisuudet, nettimaksut ja osallisuusmedia(v2019 vuoden 2018 maksuja 252,96)
834
700
Ostot kaupungin tuella(v2020 vuoden 2019 maksamatta jääneet)
Yhteistyökumppani yhdistyksemme – Vapaus Valtita Toisin – monivuotinen sihteeri Seppo Ylinen kuoli äskettäin. Hänelle pidettiin muistoseminaari 9.5.2019 ”Sivistävän ja eriarvoisuutta vähentävän talouspolitiikan mahdollisuudet”
Esityksiin voi perehtyä linkistä:https://www.vapausvalitatoisin.com/uutiset.html?156458
Seminaarissa kansantaloustieteen professori Matti Tuomala pohti tulojajakoa ja sen mittausta sekä verotusta alustuksessaan ”Vuoden 1993 veroreformi käynnisti tulo – ja varallisuuserojen voimakkaan kasvun: Onko suunta käännettävissä?”
Hän aloitti esittelemällä Sosiaalidemokraattien Forssan ohjelman (1903) tavoitteita. ”Kaikkien henkilöllisten ja välillisten verojen poisto asteittain nousevalla tuloverolla, jolloin ansioton arvonnousu ja korkotulot sekä perintö on verotettava ankarammin kuin omasta ansiosta tai työstä johtuvat tulot. Verotettavan omaisuuden ilmoittamisvelvollisuus.” Tuomala totesi, ettei mikään noista tavoitteista ole nyt voimassa.
Tavallisen suhteellisia eroja kuvavan ginikertoimen Tuomala totesi reagoivan jäykästi tulojakauman ylä- ja alapään muutoksiin. Absoluuttisilla eurojen eroilla on väliä. Niitä on syytä kuvata. Esityksessä tuli selväksi, että tulojen ylimmän prosentin ja promillen tulojen kasvu on ollut paljon suurempaa kuin muissa tuloryhmissä.
Esityksensä lopuksi Tuomala pohti, millainen veroreformi kääntäisi eriarvoisuuskehityksen.
” Kun veropolitiikka on kasvattanut taloudellista eriarvoisuutta voi se myös sitä kaventaa.”
– Voitaisiin siirryä yhtenäiseen progressiiviseen tuloverotukseen. Se estäisi tulojen muunnon, jota voi verrata ansiottomaan arvonnousuun.
– Korjataan nykyjärjestelmän ongelma: Nyt listaamattomien yhtiöiden osinkoverotus ohjaa resursseja yrityksen varsinaiseen liiketoimintaan kuuluvista investoinneista rahoitusvarallisuuteen.
– Perintö- ja lahjaveron pitäisi perustua kertymäperiaatteelle eli verotetaan pitkin elinkaarta saatuja lahjoja ja perintöjä. Tuomela kuvaa tätä periaatetta syksyllä ilmestyvässä kirjassaan –Markkinat, valtio ja eriarvoisuus.
” Yksi suosittu perintöveron uudistusehdotus on, että perintöjä verotettaisiin tuloverotuksessa. Ehdotus on vanhaa perua Kanadasta, ja se on hyvin yksityiskohtainen erilaisine huojennuksineen maataloudelle ja pienyrityksille sekä veronmaksun jaksottamisineen pitemmälle aikavälille.
Atkinson (1972; 2015) ehdotti John Stuart Milliä seuraten31perintöjen ja muun varallisuuden siirroille progressiivista verotusta siten, että se perustuisi koko elinikänä vastaanotettujen varojen verottamiseen. Myös Mirrlees Review kannatti siirtymistä vastaavaan tapaan verottaa perintöjä ja lahjoja. Perintöjä pidetään usein vain omilta vanhemmilta tulevina, mutta niitä saadaan myös lähisukulaisilta. Atkinsonin idea oli, että koko elinkaareen perustuvassa verossa ensimmäinen lähisukulaiselta tuleva perintö voisi esimerkiksi jäädä verokynnyksen alapuolelle. Jos seuraava lahja joltakin toiselta lähisukulaiselta yhdessä ensimmäisen perinnön kanssa ylittää verovapaan rajan, ylimenevään summaan sovellettaisiin progressiivista veroasteikkoa. Vero kohdistuisi näin tietyn rajan ylittäviin varoihin. Lievennysten lisäksi verojen maksuja jaksotettaisiin pidemmälle ajalle, esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi. Ideaan kuuluu, että jätettyyn perintöön kohdistuvan veron sijaan verotettaisiin vastaanotettua perintöä tai lahjaa. Näin ollen muutos yhdessä progressiivisen asteikon kanssa kannustaisi varallisuuden levittämiseen laajemmalle. Vero toimisi keinona tasoittaa sukupolvien lähtökohtia eli lisätä mahdollisuuksien tasa-arvoa.” (Voisikohan verohalinto tehdä asiasta koelaskelmia? toimitus)
– Lisäksi pitäisi pohtia vuotuisen varallisuusveron käyttämistä varmistavana verona.
”Varallisuusveron puuttuminen helpottaa nykyisessä verojärjestelmässämme verosuunnittelua. Vähintäänkin pitäisi toteuttaa varallisuuden ilmoitusvelvollisuus, joka luvattiin jo vuonna 2005 varallisuusveron poiston yhteydessä. Lupaus odottaa edelleen täyttämistään. Ilmoitusvelvollisuus ’pitäisi laajentaa myös vakuutuskuorissa ja holding-yhtiöissä veroilta suojassa oleviin varoihin ja tuloihin. Ilmoitusvelvollisuus olisi myös keino kontrolloida veronkiertoa, joka tuoreen muita Pohjoismaita koskevan tutkimuksen mukaan on aiempia arvioita selvästi laajempaa kaikkein varakkaimpien keskuudessa.
Samalla voisimme omaksua ainakin yhden kohdan SDP:n vuoden 1903 Forssan kokouksen vero-ohjelmasta.”
Sosiaalifoorumi 4-5.5.2019, Arbis. KEVÄÄN HUIPPUTILAISUUS
https://sosiaalifoorumi.fi
Tässä poimintoja sen ohjelmasta
________________________________________________
Sosiaaliturva tulevan hallituksen ohjelmassa
4.5. kello 14:00–15:30, Juhlasali (2. krs)
Avaus:Juha Nurmela, HYVA:n puheenjohtaja
Asiantuntija-alustukset:
•Paula Saikkonen, VTT, erikoistutkija THL:n sosiaalipolitiikan tutkimusyksikössä yhtenä päätehtävänään sosiaaliturvauudistuksen tutkimus
•Silja Silvasti, asiantuntija Nuorisoyhteistyö Allianssissa, TOIMI-hankkeen seurantaryhmän jäsen, toimi aiemmin SYL:n sosiaalipoliittisena sihteerinä.
• Minna Ylikännö, VTT, ryhmäpäällikkö Kelan tutkimuksessa, tutkinut muun muassa työvoimapolitiikkaa ja toimeentuloa
Paneelikeskustelu:
•Johannes Kananen, pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta väitellyt dosentti, yliopistonlehtori, osallistunut Keskustapuolueen ohjelmatyöhön
•Lukas Korpelainen, tutkija Ajatuspaja Visiossa, jossa kehittänyt perusturvamalleja sekä auttanut Vihreitä päivittämään perustulomallinsa
• Matias Mäkynen, SDP:n puoluehallituksen jäsen ja keskeinen henkilö SDP:n yleisturvamallin kehittämisessä
• Anna Vuorjoki, koulupsykologi, Vasemmistoliiton Helsingin valtuustoryhmän puheenjohtaja ja HUS:n hallituksen jäsen
Mitä ongelmia tulevan sote-uudistuksen pitäisi ratkaista?
4.5. kello 16:00–17:30,Juhlasali (2. krs)
Sosiaali- ja terveydenhuollon parantamisen tarpeet ja sosiaaliset perusoikeudet hukkuivat päättyneellä eduskuntakaudella muiden tavoitteiden alle. Hallituksen esitys kaatui ja edessä on uusi valmistelu. Millaiset ongelmat tulevan sote-uudistuksen pitäisi ratkaista? Mitkä ovat keskeiset tavoitteet ja mitkä tärkeimmät keinot niiden toteuttamiseen?
Tutkimusprofessori emerita Elina Hemminki, hallintoylilääkäri ja terveysoikeuden professori Lasse Lehtonenja Talentian erityisasiantuntija Laura Lindeberg pohtivat vastauksia ensin pyöreän pöydän äärellä ja sitten yhdessä seminaarin osanottajien kanssa.
Tervetuloa pelaamaan Money Maker -lautapeliä ja oppimaan miten globaali velkarahajärjestelmä pankkeineen toimii! Tässä Monopolin kaltaisessa pelissä kaikki pelaajat ovat pankkiireja ja saavat investoida, spekuloida ja ajautua maksuvaikeuksiin aiheuttaen finanssikriisejä Alankomaiden kultakauden ja finanssikapitalismin syntyaikoina. Pelin myötä pelaajat pääsevät pohtimaan mikä on rahan, velan ja luoton ero ja saavat tunnustella globaalin talouden toimintamekanismeja hyvin konkreettisella tavalla. Money Maker on Talousdemokratia ry:n
Naiset, rauha ja pohjoismaiset hyvinvointivaltiot, HYVAN OMA TILAISUUS
5.5. kello 13:15–14:45.,luokka 13 (1. krs)
Mitä naisten rauhaan kuuluu toukokuussa 2019? Montako hävittäjää tarvitset?
Leena Eräsaari johdattelee keskusteluun yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Mukana kokemuksiaan eri maiden tilanteista jakamassa Marianne Laxen,Kirsti Lintonen,Irja Seurujärvi-Kari jaAnja-Riitta Ketokoski.
Sepon elämäntyön kunnioittamiseksi pidetään torstaina 9.5. 2019 klo 17-19 seminaari Paasitornissa.
Sivistävän ja eriarvoisuutta vähentävän talouspolitiikan mahdollisuudet:
Puheenvuoron käyttävät valtiotieteiden tohtori Arja Alho, ekonomi, valtiotieteiden tohtori Erkki Tuomioja, kansantaloustieteen professori Matti Tuomala sekä väitöskirjatutkija Lauri Holappa.
Osallistujien toivotaan kertovan omia kokemuksiaan Seppo Ylisen panoksesta valistustyössä sivistyksen edistämiseksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi.
Tilaisuudessa on kahvi- ja voileipätarjoilu 16.30 alkaen.
16.5. Sosiaaliset oikeudet eilen, tänään ja huomenna
Aika: 16.5.2019 klo 12:00 – 16:00
Paikka: Helsingissä Tieteiden talolla
Suomen sosiaalioikeudellinen seura ry, SSOS on perustettu vuonna 1999. Vuosi 2019 on seuran 20-vuotisjuhlavuosi. Juhlaseminaarissa 16.5. Helsingissä Tieteiden talolla käsitellään sosiaalisia oikeuksia eri aikakausina.
Onko sosiaalisilla oikeuksilla sijaa vai ovatko kaikki etuudet tarveharkintaisia ja riippuvaisia taloudellisista resursseista? Miten käy universaalisuuden? Miltä näyttää tulevaisuus, kun taloudellisia seikkoja painotetaan yhä enemmän? Kuka pärjää ja kuka jää jalkoihin?
Esittelijäneuvos Håkan Stoor puhuu Sosiaalisten oikeuksien edistämisestä oikeusasiamiehen kanslian toiminnan kannalta. Sosiaalipolitiikan professori Anne Kouvosen aiheena on Sosiaaliset oikeudet ja hyvinvointi- ja terveyserot nykypäivän Suomessa. Toimi-hankkeen projektipäällikkö Liisa Heinämäki tarkastelee sosiaalisia oikeuksia tulevaisuuden sosiaaliturvassa.
Seminaari on maksuton ja kaikille avoin. Juhlan kunniaksi on kahvi- ja kakkutarjoilu. Seminaariin tulee ilmoittautua 9.5.2019 mennessä osoitteeseen yrjo.mattila(at)@helsinki.fi
TIISTAI 28.5. klo 18.00–20.00 ”Yritysvastuu, osuustoiminta, demokratian laajentaminen.”
Avauspuheenvuoron käyttävät oikeusvaltion ja kansanvallan kysymyksiin paneutunutJukka Kekkonensekä osuustoiminta-aktiivi, valistaja ja tietokirjailija Sakari Kiuru.Teivo Teivainen käsittelee yritysvastuuta ja yritysdemokratiaa.
Matti Sadeniemi puheenjohtaa.Järjestäjänä Hakaniemen sosialidemokraatit.
KESÄKUU
KESKIVIIKKO 5.6. klo 17.00 Ele Alenius -seminaari
Tarkemmat ohjelmatiedot myöhemmin. Tilaisuuden järjestää Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry
HYVA, Hyvinvointivaltion vaalijat Suomen sosiaalifoorumissa 21-22.4.2018 (la ja su)
Paikka: Arbis, Dagmarinkatu 3, 00100 Helsinki
IHMINEN YMPÄRISTÖSSÄÄN ON SOSIAALIHUOLLON TOIMINNAN YDIN
Lauantaina klo 12-13.30, luokassa 23
Sosiaalihuollon ja sosiaalipalvelujen ydin on niiden tiivis yhteys ihmisten lähiympäristöön. Siksi on luontevaa, että sosiaalihuolto on osa kunnan toimintaa. Tärkeimpiä sosiaalihuollon palveluja ovat nykyisin sosiaalityöhön kytketyt lastensuojelu ja erilaiset vanhus- ja vammaishuollon hoivapalvelut. SOTE-uudistus uhkaa siirtää vastuun myös sosiaalihuollossa kunnilta maakunnille.
Seminaarissa keskustellaan, miksi on välttämätöntä, että sosiaalihuollossa kaikki tapahtuu lähellä ja tiiviissä yhteistyössä kuntalaisten ja ammattilaisten kesken.
AVAUSPUHEENVUOROT
· Matti Rimpelä: Ihminen ympäristössään on sosiaalihuollon toiminnan ydin
· Sirkka Rousu: Miksi kunta on sosiaalihuollolle luontevampi ja toimivampi yhteisö kuin maakunta?
· Jarl Spoof: Sosiaalityö yhteisötyötä vai hallinnollista byrokratiatyötä?”
Tilaisuuden vetäjä Olli Nylander
————————————————————————————————-
TYÖPAJA: KESTÄVÄÄ HYVINVOINTIA ETSIMÄSSÄ – PERUSTULOA JA PERUSOIKEUKSIA?
Sunnuntaina klo 11-12.30, luokassa 23
Työpajassa käydään vuoropuhelua kestävän tulevaisuuden rakennusaineksista sumean poliittisen puheen luomissa perustulokokeilun maisemissa. Keskustelu on valmistautumista Tampereella elokuussa 2018 kokoontuvaan maailmanlaajuiseen Bien2018 kongressiin.
Mukana keskustelussa mm. Maria Ohisalo, Matti Mikkola, Ritva Savtschenko, Vivan Storlund
Tilaisuuden vetäjä Anja-Riitta Ketokoski
JÄRJESTÄJÄT:Hyvinvointivaltion vaalijat ry
Suomen Perustuloverkosto BIEN Finland
Suomen YK-liitto (tiedotusaineisto)
————————————————————————————–
HYVAN vuosikokous
Sunnuntaina klo 13.00 – 13.45 luokassa B2
Yhdistyksen vuosikokouksessa käsitellään seuraavat asiat:
1. kokouksen avaus
2. valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa
3. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
4. hyväksytään kokouksen työjärjestys
5. esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajien lausunto
6. päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille
7. vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä liittymis- ja jäsenmaksujen suuruudet
8. valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet, UUSIA JÄSENIÄ KAIVATAAN
9. valitaan yksi tai kaksi tilintarkastajaa ja heille varatilintarkastajat
10. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat.
Vuosikokous voi lisäksi valita yhdistykselle neuvottelukunnan, johon kuuluu vähintään 15 ja enintään 50 jäsentä ja jonka tehtävänä on toimia neuvoa antavana elimenä yhdistyksen toiminnan suunnittelussa.
Mikäli yhdistyksen jäsen haluaa saada jonkin asian yhdistyksen vuosikokouksen käsiteltäväksi, on hänen ilmoitettava siitä kirjallisesti hallitukselle niin hyvissä ajoin, että asia voidaan sisällyttää kokouskutsuun.
Leena Eräsaari: Seinät edellä SOTE:een, 6%:n tuottovaatimus
”Vanhukset haluavat asua kotonaan eikä laitoksessa” on moniin dokumentteihin kirjattu lähtökohta, joka ohjaa julkista vanhuspolitiikkaamme. Nykyisessä hallitusohjelmassakin korostetaan omaishoivaa laitosten sijaan. Jos tarkastellaan kotona tapahtuvaa hoivaa instituutioiden tai julkisen vallan kannalta löytyy kotona tapahtuvalle hoivalle muitakin perusteluja. Miksi kotona? Siksi, että kotona on halpaa. Miksi se on halpaa? Koska omaisille ei makseta lainkaan tai maksetaan vähemmän kuin ammattilaisille. Se on halpaa myös siksi, että kodin tai asunnon seinille ei lasketa hintaa. Toki kodinkin seinät maksavat, mutta maksu menee joko vanhan eläkkeestä tai Kelan asumistuesta, siis muiden kuin kunnan pussista.
Kun vanha ihminen muuttaa vanhusten palvelutaloon, yksityiseen tai julkiseen, lasketaan seinät hoidon hintaan. Ja yhä lisääntyvässä määrin seinien hinta on ”aito markkinahinta”. Kun puhutaan aidosta markkinahinnasta joko seinien tai julkisen palvelun yhteydessä muuttuu julkisen idea kokonaan. Julkisen sektorin tehtävä on tarjota joko ilmaisia palveluita tai pientä korvausta vastaan. Markkinahinnoista ei julkisen palvelun yhteydessä pitäisi olla puhettakaan.
Valtio aloitti aidon markkinavuokran perimisen omilta laitoksiltaan lakkauttaessaan rakennushallituksen ja siirtäessään rakennukset Senaatti-kiinteistöjen hallintaan. Yhtenä ensimmäisistä Senaatti-kiinteistöjen haltuunottamista suomalaisista instituutioista olivat yliopistot. Yliopistolaitosta ovat markkinavuokrien lisäksi muutkin uusliberalismin tuulet heilutelleet, mutta aito markkinavuokrakin on merkittävästi vaikuttanut siihen, että yliopistoilla ihmisten aika menee seinien pystyssä pitelemiseen.
Kuluvana joulukuuna on saatu jo kaksi suurta SOTE-kiinteistö uutista. Toinen on se että Toholampi on ennakoinut kiinteistöriskejä myynyt SOTE-kiinteistönsä Attendolle. Toinen uutinen on se, että Lappeenrannassa Rakennuttaja, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, on keskeyttänyt lähes valmiin sairaalan rakentamisen.
Lastenneuvolat SOTE-kiinteistöksi
Kunnissa ja kaupungeissa on nykyisin muun muassa terveyskeskuksia, lasten- ja äitiysneuvoloita vanhusten palvelutaloja ja -asuntoja, sairaaloita, sosiaalivirastoja, vammaisten palveluasuntoja. Joskus nämä toimet ovat kunnantalolla, toisinaan omassa toimistotalossa, myös terveyskeskusten tai sairaaloiden yhteydessä. SOTE-uudistuksen myötä nämä palvelutalot ja virastot on nimetty uudestaan SOTE-kiinteistöiksi. Kiinteistöt on SOTE-dokumenteissa riisuttu asiallisesta toiminnasta. Yksikään dokumentti ei pohdi mitä rakennuksissa tehdään. Miksi kuntalaiset niitä tarvitsevat, ketkä kuntalaiset niissä käyvät nyt ja tulevaisuudessa?
SOTE-kiinteistöjä varten on perustettu maakuntiin organisaatio, Maakuntien tilakeskus oy, joka on Senaatti-kiinteistöjen tytäryhtiö. Se mainostaa itseään asiantuntijaorganisaatioksi. Asiantuntijuuden sisällöksi osoittautuu raha, kotisivut ja raportit puhuvat vuokrista, 6%:n tuottovaatimuksista ja kiinteistöihin sisältyvistä riskeistä. Riskipuhe liittyy siihen, että maakunnat ovat luvanneet vuokrata sotea varten kunnilta rakennukset kolmen vuoden ajan, minkä jälkeen kunnat olisivat omillaan. Seinät ohjaavat palveluiden hinnanmuodostusta. Seinät suosivat myös keskittämistä ja lähipalveluiden karsimista. Julkisia palveluita ei myöskään kannata laittaa keskeisille paikoille, koska sijainti määrää hinnan.
Suomalaista julkista sektoria on syytetty siitä että sitä on kehitetty seinät edellä. Missä se paremmin näkyisi kuin siinä, että SOTE-kiinteistöt on nimetty riskisijoituksiksi. Senaatti-kiinteistöt nimittää itsensä Senaatiksi omilla kotisivuillaan, (https://www.senaatti.fi), sen todellisesta vallasta tämäkin kertoo.
Seinät tärkeä osa palveluiden hinnanmuodostusta
Jos kunnalle käy hyvin ja sen SOTE-kiinteistölle löytyy kolmen vuoden kuluttua paikka Maakunnan tilakeskus oy:ssä ei sekään ole automaattisesti kuntalaisten eduksi. Koska Maakuntien tilakeskus on Senaatti-kiinteistöjen tytäryhtiö on pelkona että se toimii emoyhtiönsä tavoin. Ensin rakennukset otetaan ilmaiseksi tilakeskuksen haltuun ja sitten ne vuokrataan eteenpäin markkinavuokralla. Jatkossa vanhankotien vuodepaikoista tai terveyskeskuksen lääkärin huoneesta maksetaan kovaa vuokraa, sitä enemmän mitä keskeisemmällä paikalla se on. Käyttäjä joutuu maksamaan ylipäänsä paljon vaikka rakennus olisi aikoja sitten maksettu kokonaan. Helsingissä terveyskeskuksen lääkärikäyntiin lisätään huonelisä. Suomessa julkisista palveluista maksetaan jo nyt muihin Euroopan maihin verrattuna suhteellisen paljon, jatkossa palvelun hintaan lisätään vuokra. Korkea vuokra, 6%:n tuotto pääomalle, on Senaatti-kiinteistöjen käyttämä laskennallinen ohje. Kova vuokra lisää kaikkien tilojen käytön tehostamistarvetta, yhä enemmän työntekijät ja asiakkaat toimivat kanakopin kokoisissa tiloissa ja avokonttoreissa.
Senaatti-kiinteistöjä on monilta tahoilta yritetty saada pienentämään vuokria, sillä tosiasiassa korkeat vuokrat ovat budjetin leikkaamista. Museovirasto ja muut Senaatt-kiinteistöjen vuokralaiset joutuvat karsimaan toimintaansa, rahaa joudutaan etsimään erilaisista lähteistä vuokrien maksuun, ihmisten aika menee seinien pystyssä pitämiseen. Pullikointi ei yleensä johda mihinkään, koska Senaatti-kiinteistöt ja tyttärensä ovat Valtiovarainministeriön hallinnoimia omaisuudenhoito-organisaatioita. Maakuntien tilakeskus nimittää itseään asiantuntijavirastoksi. Olisi mukava tietää onko kyseisen viraston asiantuntijoissa yhtään, joka tietää millaisia tiloja sosiaalityön tai hammashoidon asiallinen hoitaminen vaatii.
Julkisille tiloille laskettu ”aito markkinavuokra” lasketaan jatkossa SOTE:n kustannuksiin, joten tulevaisuudessa vanhat ja muut hoivaa tarvitsevat ovat entistä suurempi kestävyysvaje. Laitospaikkoja ja muuta ympärivuokautista hoitoa on karsittava yhä enemmän. Vanhojen ihmisten säästöt menevät hoitoon, keillä ei ole joutuu mieron tielle. Kohoavat palveluiden hinnat lisäävät myös entisestään eriarvoisuutta.
Sosiaalityö irti SOTE:sta
Sote-dokumenttien kiinteistöt, terveyskeskukset ja sosiaalitoimi ovat ”riskisijoituksia”. Toiseksi suurin riski ovat sosiaalityön avovastaanotot, paikat joissa sosiaalityötä tehdään.
Sosiaalityö kuten koko sosiaalipuolen toiminta on jäänyt vähälle huomiolle SOTE-uudistuksessa, se esiintyy vain SOTE-nimen ensimmäisessä tavussa. Meillä mielellään verrataan uudistusta Ruotsin terveydenhuollon uudistukseen. Ruotsin tilanteesta on löydetty yhtäläisyyksiä sekä maakunnista että valinnanvapaudesta. Eroista ei juuri huudella. Merkittävä ero on, että sosiaalityön Ruotsissa järjestävät kunnat. Sosiaalityön järjestäminen kunnissa on välttämätöntä hyvän työn kannalta. Sosiaalityön perusta on yhteisön tunteminen, siksi sen tulee toimia lähellä apua tarvitsevia kuntalaisia.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijät kertoivat vastikään liian suurista asiakasmääristä. Maakuntiin on suunniteltu hyvinvointikeskuksia, ilmeisesti myös sosiaalityö on ajateltu sinne. Jatkossa sosiaalityöntekijöiden toimenkuvaan tulisi suurten asiakasmäärien lisäksi myös suuret välimatkat. Jos välimatkat eivät tule työntekijöiden työksi matkustavat asiakkaat – vieläkin huonompi vaihtoehto.
Sosiaalityössä ihmiskontaktia ei korvaa mikään. Missä sosiaalityöntekijät tutustuvat asiakkaisiinsa jos kunnat myyvät sosiaalitoimen riskikiinteistöt? Keskustelu kiinteistöistä osoittaa, että SOTE on suunniteltu sosiaalitoimen kannalta kehnosti. Koko sosiaalitoimi pitäisikin erottaa SOTEsta ja tehdä uudistuksesta vain TETE – jos sitäkään.
Leena Eräsaari, eläkkeellä oleva sosiaalityön professori
kirjoittanut Julkinen tila ja valtion yhtiöittäminen, 2002
Seminaari perjantaina 1.12.2017 Seurakuntayhtymän juhlasalissa, Kolmas linja 22 klo 13.00 – 17.00
Usein vaikuttaa siltä, että kotiin annettavan hoidon saaminen vaikeutuu koko ajan ja palveluasuntoon tai ympärivuorokautiseen hoitoonpääsyn kriteerit kiristyvät jatkuvasti. Tiedotusvälineissä niistä on vain vähän tietoa, siksi mittareita ja kriteereitä esittelevä tilaisuus
on tarpeen. Seminaarissa käsitellään ns. hoitoisuusmittareita ja niiden käyttöä:
a) Mitä mittaavat tai arvioivat RAVA, RAI ja SAS-kokous?
b) Millainen eettinen perusta niillä on?
c) Miten niillä määritellään esim. ympärivuorokautiseen hoitoonpääsy?
d) Mitä tarvitaan, jotta kotona olisi hyvä asua?
OHJELMA
klo 13: Aloitus: Millaisiin kysymyksiin etsitään vastauksia. Lyhyt kuvaus RAI:sta, RAVA:sta ja SAS-arvioinnista (Juha Nurmela)
klo 13.15 – 14.10: Teija Hammar: Turvaavatko palvelutarpeen arviointimittarit vanhusten hyvän elämän?
14.10 – 14.40: Kati Juva: Millä edellytyksillä kotona on hyvä asua?
14.40 – 15.10: Päivi Topo: Hoitoisuusmittareiden soveltamisen etiikka ja ihmisen itsemääräämisoikeus
Leena Eräsaari kommentoi Juvan ja Topon esityksiä
Kahvitauko
Klo 15.30 – 16.00: Riina Lilja: Millaisia mittareita ja kriteereitä käytetään Helsingin SAS-arvioinnissa kotihoidosta ja ympärivuorokautisesta hoidosta päätettäessä
Katju Aro kommentoi Liljan esitystä
Klo 16.00 – 17.00 Kuulijoiden kommentit ja kokemukset: Puheenjohtaja Raija Korhonen
Päätössanat
Tilaisuutta voi seurata netitse kirjoittamalla hakukenttään
Kirkko Helsingissä – You Tube
TILAISUUTEEN ON VAPAA PÄÄSY!
Tervetuloa: Hyvinvointivaltion vaalijat ja Lääkärin Sosiaalinen Vastuu ry sekä Helsingin seurakuntayhtymä.
Esiintyjät:
Teija Hammar, Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Kati Juva, Neurologi, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry
Päivi Topo, Ikäinstituutin johtaja, sosiaaligerentologian dosentti
Leena Eräsaari, Emerita professori
Riina Lilja, Arviointipäällikkö, Helsingin SAS toimisto
Katju Aro, Helsingin kaupunginvaltuutettu, Feministisen puolueen puheenjohtaja
Raija Korhonen, Yhteiskunnallisen työn pastori, Helsingin seurakuntayhtymä
Juha Nurmela, Hyvinvointivaltion vaalijat ry. puheenjohtaja
Oheiseen linkkiin on koottu netistä eri tahojen kalvoesityksistä suoria lainauksia, jotka kuvaavat hyvin yksityistämisen systemaattista eteenpäinviemisestä Suomessa vuoden 2000 tienoilta alkaen. Tuolloin Sitra julkaisi ensimmäisen esityksen aiheesta. Kooste päättyy vuoteen 2012. Kalvot on esitetty alunperin HYVAN tilaisuudesta vSuomen sosiaaliforumissa vuonna 2012.
Miten SOTE hoitaa hoivan oli 1. huhtikuuta 2017, kahvila Bergga
Sote-uudistus muokkaa julkisia palveluita, väestön ikääntyminen lisää palveluiden käyttöä ja maakuntauudistus kaventaa paikallistuntemusta. Uudistuksen tavoitteet ovat ristiriitaisia. Soten teemoja lähestyttiin hoivan näkökulmasta kysymällä miten, missä ja kenen toimesta julkinen hoiva tehdään tulevaisuudessa? Kysyimme lisäksi mitä tapahtuu hoivaan käytetyille rahoille jos uudistukseen suunniteltu yksityistäminen toteutuu.
Keskustelun pohjana on muun muassa teos: Hoivan arvoiset. Vaiva yhteiskunnan ytimessä. (Gaudeamus 2016).
Alustajat:VTT Hanna-Kaisa Hoppania: Hoiva poliittisen kamppailun kenttänä
YTT Minna Zechner – Mikä vaivaa?
Professori (emerita) Leena Eräsaari: Missä hoivataan?
Alla Zehnerin alustus. Kahvilan meluisuuden vuoksi äänitettä ei voitu tallentaa.
Minna Zechner: Mikä vaivaa?
Otsikossani ei niinkään kysytä mikä sotea vaivaa, vaan sitä, miksi vaivaisuus aktiivisesti halutaan unohtaa maailmassa ja sotessa. Otsikko viittaa kirjaamme Hoivan arvoiset –vaiva yhteiskunnan ytimessä. Vaiva on ihmiselämän väistämätön tosiasia ja esitämme, että vaiva ei kuulu ainoastaan vanhuuteen vaan myös moniin muihin elämänvaiheisiin. Siksi vaiva on yhteiskunnan ytimessä. Vaivaisuus ei kuulu vain harvojen ja valittujen arkeen, eikä se ole osa vain vanhusten, vammaisten tai sairaiden todellisuutta.
Tämä johtuu siitä, Koska yhteiskunta koostuu ruumiillisista toimijoista, ja koska ihmisruumis ja myös mieli ovat lähtökohtaisesti haavoittuvia ja vaivoille alttiita, rakentuu yhteiskunta vaivaisuuden ja sen synnyttämien hoivasuhteiden ympärille. Vaivaisuuden vuoksi ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan, mikä toisaalta synnyttää myös inhimillisiä suhteita. Vaivaisuus ja siihen liittyvä avun tarve eivät siis ole ainoastaan uhkia yhteiskunnan ihannoimalle itsenäiselle elämälle, vaan ne ovat tosiasioita, joiden ympärille erilaiset ihmissuhteet ja yhteiskunnat rakentuvat.
Vaiva ja siihen vastaava hoiva luovat paljon hyviä asioita: inhimillisiä kohtaamisia yksilöiden välillä, mutta myös taloudellisesti tuottavaa työtä ja rakenteita, jotka kannattelevat yksilöitä. Koska ihminen on ruumiillinen ja siten perustavalla tavalla vaivainen olento, kaikissa yhteisöissä ja yhteiskunnissa on vastattava vaivaan hoivalla, joka on järjestettävä tarvitsevalle tavalla taikka toisella. Jos näin ei tehdä, vaivainen jää heitteille ja saattaa jopa kuolla. Koska vanhusväestö ja sen vaatima hoivan tarve lisääntyy, jonkun on tehtävä jotain. Heitteillejättö ei kuulu hyvinvointivaltion periaatteisiin. Olemme kaikki hoivan arvoisia.
Vaivan kautta kirjamme ottaa vahvasti kantaa myös soteen –ainakin sitä kautta, että tutkimuksiin perustuva tekstimme ruotii vanhushoivan ja hieman laajemminkin hoivan nykytilaa. Seitsemän hoivatutkijan kirjoittaman monografian lähtökohtana oli turhautuminen suomalaiseen vanhushoivapolitiikkaan. Kirjoittajat ovat lisäkseni Hanna-Kaisa Hoppania, Olli Karsio, Liina Sointu ja Tiina Vaittinen Tampereen yliopistosta sekä Lena Näre ja Antero Olakivi Helsingin yliopistosta. Itse olen Seinäjoen ammattikorkeakoulusta.
Hoivan arvoiset-kirjassa käymme läpi suomalaisen hoivan organisoinnin historiaa, hoivapolitiikkaa, hoivatyön eri ulottuvuuksia, omaishoivaa, rahan ja hoivan yhtymäkohtia, hoivaa markkinatavarana ja pohdimme hoivan tulevaisuutta. Kaikki teksti perustuu tutkimuksiin -paitsi kirjan kehystarina, joka perustuu oikeiden ihmisten elämiin koottuna eri tutkimushaastatteluista. Tarinan päähenkilöt ovat aviopari Kirsti ja Pentti, heidän poikansa Mika, Kirstin äiti Kielo ja hoivatyöntekijät Marie ja Alli.1
Puhetta sotesta ja hoivapolitiikasta
Jos tästä sotesta on pakko sanoa jotain myönteistä, niin ehkä se, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat päätyneet yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi. Monet hoivapalveluiden muutokset 1990- luvun jälkeen on tehty ikään kuin varkain, ilman että muutoksista on käyty avointa, julkista keskustelua. Toisaalta sote-muutos on niin valtava, että keskustelun kohteeksi pääsevät vain suuret linjat ja esimerkiksi muutosten vaikutuksia kotona asuville vaivaisille vanhuksille tai muille ei pohdita. Tätä olemme kirjasamme pyrkineet tekemään –kuvaamaan niitä konkreettisia seurauksia, joita hoivapolitiikan muutokset hoivan tarvitsijoiden ja hoivatyöntekijöiden arjessa aiheuttavat.
Hoivan arki ja hoivapolitiikan virallinen kieli ovat etäällä toisista, sillä hoivapolitiikka kätkee hoivan todellisuudet numerotietojen, taloudellisen tehokkuuden ja markkinaterminologian taakse. Silloinkin kun kieli ei ole markkinahenkistä, se on usein utopistista tai optimistista, iän mukanaan tuoman vaivaisuuden ja julkisen vastuun kiertävää puhetta: vanhuksista ei puhuta vanhuksina, vaan asiakkaina, kuluttajina, ikäihmisinä ja aktiivisina seniorikansalaisina.
Hoivapolitiikassa vallitseekin eräänlainen orwellilainen uuskieli, jossa hoivaan ja ihmisen luonnolliseen vanhenemiseen kuuluvat asiat häivytetään politiikkakielen marginaaleihin ja rivien väleihin. Uuskieli näkyy siinä, että hoivan järjestämistä koskevat uudistukset esitetään poliittisessa retoriikassa paitsi välttämättömyyksinä myös niin, että leikkaukset usein näyttävät hyödyttävän säästöistä huolimatta myös vanhusta itseään ja tämän läheisiä. Vaikutelma saadaan aikaan, kun asiat kehystetään oikealla tavalla. Laitoshoidosta mainitaan vaipat ja sängyissään makaavat vanhukset, mutta jätetään mainitsematta turvallisuus ja ympärivuorokautinen mahdollisuus apuun. Kotona asumisesta taas kerrotaan oman kodin tuttuus, mutta ei kodin vangiksi jäämistä ja yksinäisyyttä.
Nostan kirjamme pohjalta vanhuspoliittisessa keskustelussa korostuvat neljä seikkaa tässä esiin:
Väitetään, että leikkaukset hoivapalveluissa ovat väistämättömiä, sillä vain julkista sektoria kaventamalla hyvinvointivaltio voidaan pelastaa.
Erilaiset palvelujen leikkaukset ja taksojen korotukset verhotaan muutoksiksi, jotka parantavat hoivan laatua, vaikka päätavoite on keventää julkista sektoria.
Rahasta ja siitä, kuka hoivan maksaa tai mihin raha päätyy, ei puhuta lainkaan tai jos puhutaan, niin kierrellen. Puhutaan ehkä säästöistä, mutta ei mainita, että ne tarkoittavat sitä, että vanhus maksaa hoivankustannuksista entistä suuremman osan itse (n. 18%, muut sosiaalipalvelut 6%). Vanhuspalveluiden asiakkaat maksavat itse huomattavasti suuremman osan palveluistaan kuin muiden sosiaalipalvelujen asiakkaat. Palveluja ulkoistettaessa puhutaan palvelutuotannon tehokkuudesta ja monipuolisuudesta, mutta ei mainita, että suuret hoivayritykset tekevät vanhusten tarpeista ja suomalaisten verovaroista voittoa ja pahimmassa tapauksessa kotiuttavat ne lopulta veroparatiiseihin.
Neljänneksi, vanhenemiseen luonnollisena osana kuuluvasta tarvitsevuudesta, vaivaisuudesta ja heikkoudesta ei puhuta lähestulkoon lainkaan. Heikkous ja toisen ihmisen tarve ovat hoivan maailmassa kuitenkin jatkuvasti läsnä.
Tämän keskustelun ikään kuin vinouman vuoksi lähestymme kirjasamme vanhushoivaa erityisesti vaivan ja vaivaisuuden kautta. Haluamme nostaa keskusteluun sen, että hoivapolitiikkaa – ja ehkä politiikkaa laajemminkin – tehdään sen vuoksi, että ihmiset ovat perustavanlaatuisilla tavoilla aina vaivaisia ja riippuvaisia toisistaan –ei siksi että se on hyvää bisnestä.
Hoivapolitiikkaa
Vaivaisuuteen vastataan hoivalla ja hoivaa määritetään yhteiskunnan tasolla hoivapolitiikalla. Hoivapolitiikkaa ovat ne lait, politiikkadokumentit ja asiakirjat, jotka kuvaavat, määrittävät, ohjaavat ja velvoittavat kunnat, tai aikanaan maakunnat ja sotealueet, huolehtimaan asukkaiden hoivapalveluista eli lähinnä erilaisista sosiaali- ja terveyspalveluista. Tietenkin myös asuinalueet ja palveluiden sijoittelu voi tukea tai olla tukematta vaivaisen elämää. Hoivapolitiikassa määritellään, mikä hoivassa on yksilön, omaisten, vapaaehtoisten, kunnan ja yritysten vastuulla, ja samalla vaikutetaan hoivaa tarvitsevien vanhusten ja heidän läheistensä sekä hoivatyöntekijöiden arkipäivään. Vastuiden lisäksi politiikalla määritellään, miten vaivaan vastataan ja kenen kustannuksella.
Hoivapolitiikkaa ohjaavat piilevät ja vähemmän piilevät vaivan hierarkiat: normit ja käsitykset erilaisten vaivaisten ryhmien tarpeista ja heidän tarvitsemastaan hoivasta sekä eri ihmisryhmien arvioiduista kyvyistä ja velvollisuuksista vastata vaivaan. Vaivahierarkiat tulevat näkyviksi myös siinä, että eri ikävaiheissa olevien ihmisten hoiva ymmärretään eri tavoin. Kulttuurisessa kuvastossamme vauvoja – toisin kuin vanhuksia – ei tavata mieltää vaivaisiksi. Sen sijaan lapset nähdään jopa ratkaisuna ikääntyvän väestön aiheuttamiin taloudellisiin ongelmiin, vaikka kaikki lapset tarvitsevat paljon sen kaltaista hoivaa, jota vain osa vanhuksista tarvitsee.
Vaivahierarkiat vaikuttavat päätöksiin siitä, kuka yhteiskunnassa tarjoaa hoivaa. Olipa kyse vanhuksen tai lapsen tarvitsemasta, palkkatyönä tai palkatta annetusta hoivasta, on tärkeää huomioida, että myös hoivaaja itse on aina psyykkinen ja kehollinen olento ja sellaisenaan potentiaalisesti tai tosiasiallisesti vaivainen.
Hoivapolitiikkakeskustelun neljä piirrettä
Tarkoitus on pohtia hieman tarkemmin aiemmin mainittuja hoivapoliittisen keskustelun piirrettä: palvelujen leikkausten välttämättömyys, leikkausten verhoaminen myönteiseksi kehitykseksi sekä rahasta ja vaivaisuudesta vaikeneminen.
Vanhushoivapalvelujen leikkaukset esitetään välttämättöminä ja näiden välttämättömyyksien taustalla on pääasiassa kolme vanhushoivaan liittyvää väitettä.
– Vanhukset aiempaa yksilöllisempinä toimijoina tarvitsevat parempaa hoivaa, ehkä enemmän -kun omaiset eivät väitteen mukaan kanna vastuutaan. Tämä aiheuttaa hoivavajeen.
– Kun huoltosuhde väestön ikääntyessä heikkenee ja kun hoivaa tarjoavaa tai hoivatyötä tekevää väestöä ei näyttäisi olevan riittävästi tulevaisuudessa, voidaan väestötasolla puhua myös demografisesta hoivavajeesta.
– Suomen julkisessa taloudessa on juuri ikääntyvästä väestöstä johtuva kestävyysvaje ja julkisia menoja on tulevaisuudessa enemmän kuin tuloja, jollei meno- tai tuloperusteita muuteta. Väestön ikääntyminen kasvattaa menoja ja uhkaa talouden tasapainoa pidemmällä aikavälillä.
Kestävyysvajeen vuoksi julkisia menoja ei tulisi kasvattaa, vaan supistaa. Hoivapolitiikan näkökulmasta ollaan puun ja kuoren välissä. Väestön ikääntyminen johtaa kestävyysvajeeseen, kestävyysvaje julkisten palvelujen leikkauksiin ja julkisten palvelujen leikkaukset pahenevaan hoivavajeeseen yksittäisten vanhusten elämässä. Tässä kierteessä väite kestävyysvajeesta näyttäisi olevan poliittisesti voimakkain., eli kestävyysvajetta hoidetaan aktiivisimmin.
Jos vanhuksia koskevia sosiaalimenoja halutaan vähentää, on leikattava joko palveluita tai eläkkeitä, tai molempia. Suomessa sosiaalimenojen osuus bruttokansantuotteesta on jonkin verran suurempi kuin EU-maissa keskimäärin, jossain Ruotsin ja Tanskan välissä ollaan reilussa 30 prosentissa. Muutama vuosi sitten Suomessa kokonaisuudessaan noin 66 miljardin sosiaalimenoista runsaan kolmasosan, noin 25 miljardia euroa, muodostivat eläkkeet ja vanhusten palvelut. Tästä summasta valtaosa, reilu 22 miljardia euroa eli 90 prosenttia, kului eläkkeisiin. Toisin sanoen, jos vanhuksista johtuvia sosiaalimenoja halutaan vähentää, suurimmat säästöt saadaan aikaan eläkkeitä leikkaamalla. Ainakin toistaiseksi vanhusten hoivapalveluihin menevä osuus julkisen sektorin budjetista on pieni, alle 2,5 miljardia euroa sosiaalimenoista.
Leikkauksien väistämättömyydestä puhuttaessa on syytä muistaa, että kestävyysvaje ei ole yksiselitteinen fakta, vaan moniin taloudellisiin ja poliittisiin ennusteisiin pohjautuva laskelma. Kestävyysvajetta ei toisin sanoen määritellä yksinomaan teknisellä laskutoimituksella, vaan kyse on poliittisesti tuotetusta luvusta, joka perustuu tuottojen kehityksestä tehtyihin oletuksiin, menojen kasvuun kohdistuviin arvioihin, tietyillä kaavoilla laskettuihin väestöennusteisiin ja jonkun jossain tekemiin päätöksiin siitä, että julkiset menot eivät lisäänny eikä kokonaisveroaste kasva. Saatua laskelmaa verrataan sitten poliittisesti päätettyihin raja-arvoihin.
Leikkausten välttämättömyyspuheen lisäksi on keskusteltu hoivan puutteista tai hoivavajeista. Hoivavaje ja hoivan laatuongelmat saatetaan siis tunnustaa, mutta ratkaisuja niihin etsitään tavoilla, jotka noudattavat taloudellisia tehokkuusvaatimuksia. Yksi tällainen tapa on mielikuvien muokkaaminen. Hoivan laatu määritellään siten, että painotetaan hoivaosallisten (eli hoivaajien ja hoivan tarvitsijoiden) omatoimisuutta ja itsenäisyyttä. Tällöin on mahdollista tarjota näennäisesti laadukkaampaa, itsenäisyyttä kunnioittavaa hoivaa, samalla kun hoivan resursseja kavennetaan.
Totta on, että monen vanhuksen näkökulmasta hyvä hoiva mahdollistaa itsenäisen elämän. Näissä taloudellisesti tehokkaissa laatumäärittelyissä unohdetaan kuitenkin usein erityisesti kaikista vaivaisimpien hoivan tarvitsijoiden näkökulma, eli heidän, jotka eivät enää kykene itsenäiseen toimijuuteen avustettuinakaan.
Itsenäisyyden lisäksi hoivapalveluiden tehostaminen naamioidaan kodinomaisuudella kaikkien hyväksi. Korostetaan, miten kotona asuminen on kaikkien toive ja kaikkien parhaaksi. Samaan aikaan asumispalveluihin ja myös kotihoidon piiriin pääseminen on erittäin vaikeaa. Puheella kodin ensisijaisuudesta piilotetaan leikkauksen laitos- ja asumispalveluissa.
Mielikuvamuokkausta tapahtuu edelleen julkisten ja yksityisten toimijoiden tuottamien palveluiden kannalta. Yrityksiä kuvataan usein dynaamisina, byrokratiasta vapaina ja työpaikkoja luovina vastakohtina jäykälle, kalliille ja vanhanaikaiselle julkiselle sektorille. Näiden mielikuvien avulla voidaan luoda vaikutelma tilanteesta, jossa hoivan markkinaistaminen hyödyttää tasapuolisesti kaikkia. Erityisesti 1990-luvun laman jälkeisessä hoivapolitiikassa ajateltiin, että markkinat mahdollistavat monipuolisempien, yksilöllisempien, innovatiivisempien ja edullisempien palveluja kehittämisen. Hoivaa tuotetaan ja myydään markkinoilla, ja jotta se olisi mahdollista, on hoiva tuotteistettava palveluiksi ja suoritteiksi.
Hoivan tuotteistaminen on moraalisesti ongelmallista, sillä hoiva koskettaa ihmisten intiimeimpiä tarpeita. Hoivan tuotteistaminen on tuomittu epäonnistumaan myös siitä syystä, että hoivatarpeille luonteenomainen ennakoimattomuus haastaa markkinatalouden ja tuotteistamisen lakeja. Hoivan tuotteistamista ja markkinaistamista perustellaan usein hoivan tarvitsijoiden valinnanvapauden lisääntymisellä, mutta köyhää hoivaa tarjoava yritys ei kehnosta hoivasta huolimatta välttämättä karkota asiakkaitaan eli hoivakotien asukkaita kilpailevan palveluntarjoajan luo. Näin on siksi, että hoivakotien asukkaat ovat äärimmäisen riippuvaisia ympärivuorokautisesta hoivasta, jonka piiriin on Suomessa vaikea päästä. On vaikea äänestää jaloillaan, jos jalat eivät kanna. Vanhukset eivät siten ole kilpailun suomasta valinnanvapaudesta nauttivia ideaaleja kuluttajia, vaan usein niiden palveluiden armoilla, joita sattuu olemaan tarjolla. He tarvitsevat palveluja elääkseen ihmisarvoista elämää.
Kolmas hoivapoliittisen keskustelun piirre liittyy rahaan. Hoivapalveluiden markkinoistamisen myötä vaivaisia palveluiden käyttäjiä on alettu nimittää kuluttajiksi. Vanhusten kuluttajuuden korostaminen täydentää aktiivisen kansalaisen mielikuvaa ja antaa yksilölle lisää vastuuta. Terveydenhuollossa on arvioitu, että potilasta voidaan kohdella kuluttajana, jos hänellä on tarpeeksi tietoa vaihtoehdoista valinnan tekemiseksi, jos hän kykenee valitsemaan niistä ja jos potilaan valinnat vaikuttavat palvelujen tarjoajaan. Hoivaa tarvitsevien vanhusten määrittely kuluttajiksi on monella tavalla ongelmallista, mitä ei aina tunnisteta palveluiden järjestämisessä.
Jotkut vanhukset ovat niin varakkaita ja hyväkuntoisia, että voivat toimia aktiivisina kuluttajina. Vanhuus ja vaivaisuus eivät kuitenkaan ole vain hyvätuloisten osana. Onneksi on todennettu, että Suomessa hoivaa eniten tarvitsevat myös saavat eniten julkisista palveluista apua, mutta varmaa ei ole, saavatko he sitä riittävästi. Tiedetään, että omaiset ovat vanhusten tärkein ja merkittävin avun ja hoivan lähde ja että varakkaat vanhukset käyttävät eniten yksityisiä hoivapalveluja. Rahalla ja sosiaalisilla verkostoilla on merkitystä avun ja hoivan saamisessa.
Rahan tarve on vaivaisilla lisääntynyt, sillä viime vuosikymmenten muutokset palveluiden asiakasmaksuissa ovat lisänneet vanhusten maksamaa osuutta palveluista. Julkisen kotihoidon piiriin on entistä vaikeampi päästä ja palveluita tarvitsevia ohjataan ostamaan palveluita suoraan yrityksiltä ja vähentämään kuluja kotitalousvähennyksen avulla. Erittäin pienituloisille tämä ei ole mahdollista, jos ei maksa veroja, ei voi niistä mitään vähentää.
Toinen keino lisätä vanhuksen maksuosuutta palveluissa on palveluseteli, joka on lähes aina vanhukselle kalliimpi vaihtoehto kuin kunnan palvelut, voidaan olettaa, että hyväosaiset käyttävät palveluseteliä huono-osaisia useammin. Kunnalle setelin täytyy olla sen omaa tuotantoa edullisempi vaihtoehto, jotta julkisen sektorin resursseja säästyy.
Vanhainkotien ja terveyskeskusten vuodeosastojen muuttaminen palvelutaloiksi on myös muuttanut vanhuksen maksuperusteita ja suurelta osin myös maksettavaa määrää. Kun aiemmin laitoshoito (vanhainkoti ja terveyskeskus) maksoi 83 prosenttia tuloista, niin palvelutalossa jokainen palvelu laskutetaan erikseen: vuokra, siivous, ateriat, peseytymisessä auttaminen jne. Laitoshoidon maksuun tämä kaikki sisältyi. Jos ja kun vanhuksen rahat eivät riitä, haetaan asumistukea ja toimeentulotukea Kelalta ja turvaudutaan omaisiin. Puhe siitä, mitä hoiva maksaa vanhuksille, on vähäistä.
Samaan tapaan itse vaivaisuus on vaiettu hoivapolitiikassa. Hoivassa asiakas, vaivainen, ei ainoastaan kuluta jotain valmista, itsestään erillistä tuotetta. Vaivaisuus on tilannekohtaista ja yksilöllistä ja siten hoiva muodostuu ihmissuhteessa, vaivaisuuteen vastaamisessa. Silti vanhushoivan politiikka-asiakirjoissa puhutaan hyvin vähän hoivasta, hoidosta, avusta, tarpeista, tilannekohtaisuudesta, hauraudesta, tarvitsevuudesta, ruumiillisuudesta, vaivaisuudesta ja kuolemasta. Osin kyse on kenties siitä, että hoivan psyykkinen ja ruumiillinen sotkuinen todellisuus on niin hankalasti mitattavissa ja sitä on jopa mahdotonta kategorisoida kattavasti tai hallita tehokkaasti. Silti vaivaisuuden faktat voitaisiin tunnistaa ja tunnustaa. Kenties tällöin olisi mahdollista sallia myös hoivainstituutioiden tietyt ”tehottomuudet” ja mitoittaa resurssit niin, että vaivaan asianmukaisesti vastaavalle hoivalle jää tilaa, aikaa ja mahdollisuuksia.
Talouden ei tulisi olla ainoa tehokkuuden mittari, vaan laadukas hoiva voitaisiin nähdä myös tehokkaana. Sosiaali- ja terveysministeriön määritelmä laadukkaalle hoivalle kuvaa vaivaisuuden ja hoivan tarpeen kuluttajuuden ja asiakkuuden termein. Kun tavoitteena on täsmällinen, ajantasainen, sääntöjä noudattava ja ennakoiva vanhushoivasysteemi, ei tilaa jää konkreettiselle vaivalle, joka on ennakoimatonta. Tällöin saatetaan sivuuttaa sellainen hoiva, jota yksilö ei itse tiedä tarvitsevansa tai osaa pyytää. Tällaisen laatumääritelmän varjossa ihminen katoaa hoivan keskiöstä. Mieleen nousee kuva koneesta tai tehtaasta joka tuottaa mekaanisia, tarpeisiin nähden vääränlaisia ja vääränkokoisia palveluita mahdollisimman tehokkaasti, liukuhihnalla. Tällä tavalla vaivaisuus ja vaivaiset toimijat häivytetään politiikan ja päätöksenteon kielestä.
Vallitsevassa hoivapolitiikassa puhutaan palvelutuotteista, mutta sopivatko sanat tuotteistaminen ja markkinat hoivan sanastoihin? Kuvaavatko termit seniori, ikäihminen ja kuluttaja osuvasti vanhaa, haurasta ja paljon hoivaa tarvitsevaa ihmistä?
Esitys perustuu teokseen Hoppania, Hanna-Kaisa, Karsio, Olli, Näre, Lena, Olakivi, Antero, Vaittinen, Tiina, Sointu, Liina & Zechner, Minna (2016) Hoivan arvoiset –vaiva yhteiskunnan ytimessä. Helsinki: Gaudeamus.
Teatteriohjaaja Aino Kiven vastine Liberan Heikki Pursiaisen blogikirjoitukseen
Ajatushautomo Libera on kiinnittänyt käynnistämääni #EnOlisiTässä –kampanjaan huomiota. Olen kampanjan puolesta otettu. Huomio kertoo että nyt on osuttu oikeaan hermoon –keskustellaan asiasta, josta pitäisi puhua paljon enemmän. Politiikassa on viime vuosina aivan liian paljon piilouduttu ”nyt on pakko” –retoriikan taakse, ja sen varjolla tehty päätöksiä, jotka kurjistavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elämää ja luovat eriarvoistavia rakenteita.
Liberan Heikki Pursiainen kritisoi sitä, kuinka kampanjassa samaistetaan yhteiskunta ja valtio. Myönnän: pohdin itsekin, kumpaa sanaa käyttäisin kampanjan hashtagissa. Päädyin hyvinvointivaltioon, koska se on napakka, ja pitää kirkkaana juuri sen mistä on kyse – siitä, että elämme (ainakin toistaiseksi) pohjoismaisessa sosiaalidemokratiassa, jossa valtion rooli on laaja. Valtio ei ole pelkästään poliisi, eduskunta ja tuomiolaitos, vaan se kantaa kansalaisistaan vastuuta. Yksilöiden jättäminen läheisten ja hyväntekeväisyyden varaan on kaunis ajatus – olen itsekin sitä mieltä, että suomalaisten pitäisi tukea toisiaan enemmän, auttaa kaveria, leipoa naapurille sitä pullaa – mutta käytännössä järjestäytyneen yhteiskunnan apua tarvitsevat eniten juuri ne, joita muut eivät auttaisi. Lainaan tähän erään kampanjaan osallistuneen kirjoitusta:
“En usko hyväntekeväisyysyhteiskuntaan, koska silloin kun itse eniten, ja kaikkein kipeimmin, apua tarvitsin en ollut nöyrä, kiitollinen ja miellyttävä, vaan rivo, ilkeä, aggressiivinen ja pahalta haiseva. Uskon yhteisesti, verovaroilla ylläpidettyyn pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan sekä mahdollisuuksien tasa-arvoon ja maksan ilomielin veroni.”
Tästä on loppupeleissä kyse.
Hyvinvointivaltion kuva ihmisestä on joustava. Se näkee, että meistä jokainen voi joskus olla tarvitseva, epäonnistunut, heikko. Tämä asia näkyy myös monen osallistuneen kirjoituksessa. Monella meistä on ollut elämässä hetkiä, joista ei kerta kaikkiaan olisi selvinnyt ilman järjestäytyneen yhteiskunnan, siis valtion ja kunnan, tukea. Mutta sitä tukea saatuaan moni on päässyt kipuamaan omin voimin ylös, nousemaan pystyyn ja tekemään suuria asioita. Auttamaan myös muita.
Inhimillisessä mielessä on kyse siitä, että olemme toisistamme vastuussa. Yhteiskunnallisessa mielessä on mielestäni kyse siitä, että olemme niin pieni kansakunta, että meillä ei ole varaa menettää yhtään ihmistä. Tarvitsemme kaiken potentiaalin, ja meidän pitää sitä vaalia.
Tilastokeskus julkaisi itsenäisyyspäivän tiimoilla listan tilastoja, joissa Suomi on maailman kärjessä. Mukaan mahtuvat niin peruskoulutus (1.), henkinen pääoma (1.), lukutaito (1.), tasa-arvo (2.), innovaatiot (3.), turvallisuus (1.), vakaus (1.), onnellisuus (5.), ympäristön tila (1.), ja pankkien vakaus (1.).
(http://www.tilastokeskus.fi/…/sa…/suomimaailmankarjessa.html)
Nämä kaikki kärkisijapaikat maalle, joka on väestöltään vasta maailman 115. ja kuului sata vuotta sitten maanosan köyhimpiin. Ei ihme, että internetissä on viime aikoina kiertänyt huhu, jonka mukaan noin täydellistä maata ei voi olla edes olemassa, se on varmasti keksitty. (http://www.hs.fi/nyt/art-2000004999933.html)
Itse olen sitä mieltä, että nämä kaikki kärkisijat kertovat siitä, että yhteinen hyvinvointiprojektimme on onnistunut. Meillä on tasa-arvoinen, vakaa, korkeastikoulutettu, turvallinen maa, jossa ihmiset luottavat toisiinsa. Tämä luo loistavan pohjan myös innovaatioille, investoinneille ja talouskasvulle.
Pursiainen tarttuu blogissaan siihen, että kampanjaan osallistuneita ei kiinnostaisi,
“mistä kaikki ihanat ‘ilmaiset’ asiat tulevat”. Väitän, että ehdoton valtaosa tietää hyvinkin, suurin osa niitä maksaakin. Valtaosa tiennee myös, että elämme markkinataloudessa, tiennee myös sen, kuinka hyvinvoinnin mahdollistanut vauraus on syntynyt, epäilemättä myös, että sosiaalidemokratiassa valtion rooli on tasata vapaan markkinatalouden toimintaa, tienneepä myös millaisten kysymysten äärellä olemme hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Moni lienee juuri siksi tekstinsä kirjoittanut.
Samoin Pursiainen väittää että kirjoittajien suhde“itse saatuihin tukiin on kirjoituksissa täysin kritiikitöntä” ja että ”[k]irjoitusten kirjoittajat tuntuvat uskovan, että kaikki hyvä heidän elämässään on hyvinvointivaltion ansiota.”
Enpä usko.
Tämän kampanjan fokus oli nostaa keskiöön hyvinvointivaltion verkot. Ne, mitä usein pidetään itsestäänselvyytenä. Ei siis ihme, että niitä löytyi. Kampanjassa ei ollut tarkoitus väittää, että ihmisen omalla toimeliaisuudella ei olisi mitään merkitystä. Vaan tuoda näkyviin sitä, kuinka meistä jokainen on jossain vaiheessa tarvinnut hyvinvointivaltion apua. Luultavasti ainakin syntymänsä hetkellä. Se, että tässä kampanjassa puhutaan valtion tuesta, ei tarkoita etteivätkö osallistujat osaisi nähdä arvoa myös lähipiirinsä tuella tai omalla ponnistelullaan.
Kiitollisuus, jota Pursiainen vertaa jopa totalitarismiin, nousee ihmisten omasta tunnekokemuksesta. Se ei ole ylhäältä ohjattua kuten totalitarismissa. Ketään ei pakotettu osallistumaan kampanjaan. Kampanjaohjeessa ei kannustettu ketään osoittamaan kiitollisuuttaan. Kiitollisuus nousi esiin siksi, että yksittäiset ihmiset ovat itse sen halunneet nostaa. Tämä onkin ehkä oleellisin pointti: valtio olemme me. Pohjoismaisessa demokratiassa valtio toimii suurin piirtein niin kuin enemmistö sen kansalaisista toivoo sen toimivan.
Viime aikoina politiikassa ollaan kuljettu leikkausten tietä. Kampanja ehkä tekee näkyväksi sen, että se ei ole tie, jonka valtaosa kansalaisista valitsisi.
Kampanja on puoluepoliittisesti ja aatteellisesti sitoutumaton. Jokainen osallistuja valitsee itse ilmaisut ja näkökulmat, joita käyttää. Olisin voinut kuvitella, että kiitollisuus olisi herättänyt Liberan ajattelijoissa positiivisia tunteita: kansalaiset eivät suhtaudu saamiinsa asioihin itsestäänselvyyksinä, he eivät ole ”pöhötetyn valtion kiittämättömiä käenpoikia”. He ovat ihmisiä, jotka hahmottavat saamansa tuen ja ovat valmiita antamaan takaisin saamastaan.
Nostan Pursiaisen blogikirjoituksesta vielä muutaman pointin joista olen eri mieltä.
Pursiainen tuntuu olevan sitä mieltä, että yhteiskunnan tuet olisi hyödyllisempää suunnata esimerkiksi pelkästään valtion hallinto- ja väkivaltakoneistoon, vanhustenhuoltoon sekä elämän katastrofeja vastaan vakuuttamiseen kuin siihen, että ”keskiluokkainen ihminen ei selviä elämästään ilman riippuvuutta kymmenestä eri tulonsiirrosta”.
Tämä on asia, jossa olemme selvästi ideologisesti Pursiaisen kanssa eri linjoilla.
Itse ajattelen, että hyvinvointivaltio on nimenomaan verkosto, josta ei voi purkaa yhtä osatekijää ilman, että se vaikuttaisi muihin.
Jos koulutus muuttuu maksulliseksi, ei alemmista sosiaaliluokista voi enää ponnistaa korkeakoulutukseen. Se vaikuttaa siihen, että sosiaalinen liikkuvuus vähenee, maa muuttuu luokkayhteiskunnaksi, väestön koulutustaso laskee, huipulle ei enää pyri koko ikäluokka, vaan vain rajattu ryhmä. Pitkän päälle tämä vaikuttaa myös demokratian toteutumiseen ja yleiseen turvallisuuteen.
Jos universaalit lapsiperheille suunnatut tuet, kuten lapsilisä ja subjektiivinen päivähoito-oikeus (josta toki voi kysyä, onko se jo muuttanut muotoaan) poistetaan sekä neuvola ja synnytyssairaalat yksityistetään, se vaikuttaa naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon sekä muuttaa demografiaa siltä osin, ketkä hankkivat lapsia ja minkä ikäisinä.
Jos tulonsiirrot rajautuvat takuueläkkeeseen, toimeentulotukeen ja muihin minimietuuksiin, tuen luonne muuttaa täysin muotoaan. Vanhimmat kampanjaan osallistujat ovat viitanneet tähän kirjoituksissaan. Köyhäinapu oli häpeällistä ja köyhiin suhtauduttiin loisina, jotka elivät muiden rahoilla. Minimietuuksilta on jo nyt hyvin vaikea ponnistaa ylöspäin. Kuinka vaikeaa se olisikaan, jos muita tulonsiirtoja tai yhteiskunnan subventiota ei olisi, vaan kaikki, peruskoulusta lähtien, pitäisi maksaa jokaisen itse?
Olemme vielä tilanteessa, jossa väliaikainen toimeentulotuen vastaanottaminen ei lyö leimaa kenenkään otsaan. Niin sen toivon olevankin. Silloin yhteiskunnan tukiverkot toimivat: avuntarpeesta noustaan auttajiksi ja hyvinvointiyhteiskunta –tai valtio – pysyy koko kansan yhteisenä projektina. Ei armopaloina osattomille. Emme ole voittajia tai häviäjiä vaan kansalaisia, kaikki me.
Lopuksi vielä käännän näkökulman Pursiaisen tekstin loppupuolen pätkästä:
“Kirjoittajien mielestä kaikki hyvä ihmisten elämässä on valtion ansiota. Ilman valtiota me emme olisi mitään eikä meillä olisi mitään. Kulttuuria tai sivistystä ei ole olemassa valtiosta riippumatta. Siksi meidän kaikkien pitää tuntea syvää kiitollisuutta valtiota kohtaan.”
Itse ehdottaisin tätä seuraavassa muodossa:
“Kirjoittajien mielestä kaikki hyvä valtiossa on meidän ihmisten ansiota. Ilman meitä valtio ei olisi mitään eikä sillä olisi mitään. Kulttuuria tai sivistystä ei ole olemassa meistä ja meidän muodostamastamme valtiosta riippumatta. Siksi meidän kaikkien pitää tuntea syvää kiitollisuutta toisiamme kohtaan.”
Kuulostaako paremmalta?
Kunnioittaen,
Aino Kivi
Ps.1. Vielä seuraavat terveiset Heikki Pursiaiselle: vaikka nettisivuille nostettuihin teksteihin on pyydetty lupa ja kampanjaan osallistuneet ovat halunneet ne julkaista, ei minusta silti ole reilua, että nappaat kirjoittajien pitkistäkin teksteistä lyhyitä, omiin tarkoituksiisi sopivia pätkiä, joita käännät ympäri tai halveksut, viittaat kirjoittajiin ammattinimikkeitä myöten ja tunnut pitävän heitä joko naiiveina, itsekkäinä tai muuten vaan pönttöinä. Vähän kunnioitusta, kiitos. Voimme olla monesta asiasta eri mieltä, mutta asiat riidelköön, ei ihmiset. Ihmiset ovat kertoneet taustoistaan kipeitäkin asioita, ja jokainen teksti on syntynyt kirjoittajan omasta halusta kirjoittaa itselleen tärkeästä asiasta. Toivon että sitä kunnioitetaan.
Ps.2. Kulttuurista ja koulutuksesta olisin vielä voinut kirjoittaa kokonaisen vastineen, tähän ei nyt mahtunut. Siksi viittaan vain lyhyesti: eilen Hymyilevä mies sai European Film Awardsin Discovery-palkinnon, Saara Aalto nousi Brittien X-Factorin finaaliin ja Bengt Holmström sai taloustieteen Nobelin. Luuletteko että nämä olisivat olleet mahdollisia ilman edullista ja kaikille avointa musiikkiopistoverkostoa, ilmaista korkeakoulutusta, kaupunginorkesteri- ja kaupunginteatteriverkostoa sekä elokuva-alan tukia, jotka muuten tulevat pääosin veikkausrahoista? Itse en usko. Sanonpa vielä että näin pienen kielialueen kulttuurikenttä olisi aika suppea ilman valtion ja kuntien subventiota. Emme valitettavasti voi valita vain Sofi Oksasta, Karita Mattilaa ja muutamaa huippukapellimestaria, jotka olisivat syntyessään menestysartisteja, vaan jos haluamme saada huippuja, tarvitsemme laajan koulutusverkoston ja kulttuurikentän, joka kouluttaa, kirittää, tukee ja haastaa tekijöitä. Positiivisena puolena (joka ainakin itselleni on tätä toista puolta tärkeämpi) toki se, että se, että siten saavat laadukkaasta ja kohtuuhintaisesta kulttuurista nauttia kansalaiset maan joka kolkassa. Ilman subventiota lipunhinnat olisivat niin korkeat että niihin olisi varaa vain eliitillä, tai sitten kulttuuri olisi harrastajien varassa. Sekin on toki mahdollista. Itse otan mieluummin tämän vaihtoehdon.
Työntekijän palkkaamiseen ja oman työn myymiseen on Suomessa kasvatettu monimutkainen verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen ryteikkö. Sen voisi korvata helposti yhdellä progressiivisella tuloverolla ja yhdellä sosiaalivakuutusverolla. Sama systeemi koskisi palkkatyötekijöitä, yrittäjiä, apurahan saajia sekä muita, jotka seikkailevat erilaisissa työmarkkina-asemissa tai työttöminä.
Kaikki ihmisen saamat henkilökohtaiset tulot pitää verottaa yhdessä. Tulolähteen ei pidä vaikuttaa veroasteeseen. Tuloveron prosentin pitää määräytyä vain ihmisen kokonaistulon perusteella.
Yksi henkilökohtainen tulotili Kelassa
Henkilökohtaisten tulojen verotus ja myös sosiaalivakuutuksen jakaminen voidaan tehdä yhdessä paikassa ja yhden henkilökohtaisen tilin kautta. Tehtävä sopii parhaiten Kelalle. Sen automaatti verottaisi ihmisen henkilökohtaiset tuloerät ajantasaisesti. Myös ihmisen saamat lakisääteiset sosiaalivakuutustulot jaettaisiin heille helpoimmin Kelassa.
Henkilökohtaisia tuloja saisi maksaa ja ottaa vastaan vain ihmisen omalle viralliselle tulotilille. Valtio verottaisi palkkoja, yrittäjän itselleen ottamia yritystuloja sekä omaisuustuloja ja sosiaaliturvatuloja yhdellä progressiivisella tuloverolla. Kela perisi ajantasaisesti tuloveron jokaisesta tuloerästä. Samalla se perisi myös lakisääteisen sosiaalivakuutusveron.
Henkilöverotuksen ja sosiaalivakuutuksen eteen nyt tehty hallintotyö vähenisi radikaalisti työn ostajilta ja myyjiltä. Vapautuvaa työvoimaa voisi käyttää tuotantoa ja asiakkaita suoraan palveleviin tehtäviin. Kela korvaisi suuren määrän erillisiä laitoksia, jotka keräävät sosiaalivakuutusmaksuja ja jakavat etuuksia. Verohallitukselle jäisi muiden verojen hallinnointi.
Päätyöläinen vai sivutyöläinen?
Yrittäjillä on melko olematon työttömyysturva, vaikka tulot olisivat miten pienet tahansa. Päätoiminen yrittäjä joutuu lopettamaan yrityksensä saadakseen työttömyyspäivärahaa. Lopettamista vaaditaan myös, jotta voi saada edes toimeentulotukea muuten kuin hätätilanteessa.
Sipilän hallituksen päätöksillä yhä useammat tilapäisiä ansiotöitä tekevät tulkitaan yrittäjiksi riippumatta siitä, minkä suuruisia heidän ansiotulonsa ovat. TE-toimistoissa ratkaistaan, tulkitaanko erimuotoisia ansiotöitä tekevä päätoimiseksi yrittäjäksi, joka ei ole oikeutettu työttömyysturvaan ja toimeentulotukeen. Sivutoimiseksi yrittäjäksi tulkittu voi saada molempia. Ansiotyön nimi ja kesto ei kuitenkaan kerro mitään siitä, tarvitseeko ihminen toimeentuloturvaa.
Yksi sosiaalivakuutuslaki
Sosiaalivakuutuksen erilaiset etuudet saisi yhdenvertaisemmiksi ja helposti hallittavaksi kokonaisuudeksi keräämällä niistä yksi sosiaalivakuutuslaki. Aikuisen henkilökohtaiselle tulotilille tulisi automaattisesti joka kuukausi perustulo. Perustulon lisäksi sosiaalivakuutuksessa tarvitaan lisäosia, jotka ottavat huomioon erilaisia elämäntilanteita. Sairaus, vammaisuus, lasten hoitovapaa ja täystyöttömyys edellyttävät niihin tilanteisiin soveltuvia lisäosia. Myös ansioturva pitäisi toteuttaa sosiaalivakuutuksen erillisenä lisäosana.
Yksi laki helpottaisi tuntuvasti poliittista keskustelua. Monia ihmisryhmiä koskevien erillisetuuksien ja niiden rahoitussääntöjen sijasta päästäisiin puhumaan sosiaalivakuutuksen kokonaisuudesta. Mikä on perustulon sopiva taso? Miten ikä ja työmarkkina-asemat vaikuttavat tuen tarpeeseen. Mikä on perusturvan ja ansioturvan suhde. Näin päästäisiin vertailemaan nykyistä paljon suoremmin ihmisten toimeentuloa ja mahdollisuuksia huolehtia itsestään ja osallistua tuotantoon.
Perustulo
Perustulo auttaisi merkittävän osan työttömistä ja varsinkin osatyöllisistä irti tuloloukuista, jotka syntyvät nykyisestä toimeentuloturvasta. Lyhytaikaisten töiden vastaanottaminen ja pienyrittäminen lisäisivät käytettävissä olevia tuloja. Työn lyhytaikaisuus ei vaarantaisi koko toimeentuloa. Opiskelu helpottuisi kaiken ikäisillä aikuisilla.
Byrokratiaa vähentämässä vai vain ulkoistamassa?
Elinkeinoelämän keskusliitto ja kokoomus ovat pitkään tavoitelleet työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen työehtosopimusten väljentämistä. Myös lähes kaikki poliittiset ryhmät ovat ilmoittaneet tavoittelevansa yrityksiä ja yrittäjiä koskevien lakien väljentämistä. Tavoitteena on tavallisesti ansiotyön tekemisen ja ostamisen helpottaminen karsimalla sitä koskevia lakisääteisiä määräyksiä ja monimutkaisia sopimuksia.
Yksin yrittävän tai pienyrityksen verotuksen ja sosiaalivakuutuksen kaaos tunnustetaan poliittisissa puheissa työllisyyden esteeksi. Lääkkeeksi keksitään aina uusia mutkia. Byrokratia ja köyhyysloukut kukoistavat. Pienet yritykset eivät. Pienyrityksille nyt annettavat erilliset helpotukset esimerkiksi arvonlisäverotuksessa kannustavat niitä pysymään pieninä. Yritysten omistajat myös mutkistavat systeemiä jakamalla niitä moniin erillisiin yrityksiin näiden etujen säilyttämiseksi.
Systeemi kannustaa isompia yrityksiä ostamaan tuotannossa tarvittavaa työtä yksinyrittäjiltä ja työvoiman vuokraamiseen erikoistuneilta yrityksiltä. Isompi yritys välttää näin palkkatyöhön liittyvää byrokratiaa ja vastuuta työntekijöistä tai riski jää työvoimaa erikseen myyvälle yritykselle. Myös työvoimatarpeen vaihteluun liittyviä tuotannon muutosten riskejä ulkoistetaan näille alihankkijoille.
Kansanvakuutusta tekemään
Isoja rakenneuudistuksia oikeasti haluava hallitus korvaisi ensi töikseen Suomen sekalaiset sosiaalivakuutukset yhdellä kansanvakuutuksella. Siinä perustulolla korvataan elämän eri tilanteissa maksettavat peruspäivärahat ja toimeentulotuen perusosa. Perustulo verotetaan pois sitä mukaa, kun ihminen saa muita tuloja työstään tai omaisuudestaan. Silloin on ihan samantekevää, saako työntekijä palkkaa työsopimuksen perusteella vai palkkiota omasta työstään tai yrittäjätuloa.
Koko tuotannon arvonlisäys sosiaalivakuutuksen rahoittajaksi
Jos Suomeen oikeasti halutaan lisää työpaikkoja meidän pitää lopettaa työvoiman käytön rangaistusvero. Se on korvattava koko tuotannon arvonlisäykseen kohdistuvalla sosiaalivakuutusverolla. Tuotannon verotuksen on tuettava sitä, että aikuiset pystyvät tekemään ansiotyötä ja huolehtimaan omasta toimeentulostaan.
Nyt erilaiset sosiaalivakuutukset rahoitetaan pääasiassa niin, että työntekijä ja työnantaja maksavat ansiotuloihin suhteutettuja lakisääteisiä maksuja. Mitä enemmän työntekijöitä osallistuu tuotantoon sitä isommaksi kasvaa työn osuus tuotannon kokonaiskustannuksista.
ykyiset eläke- ja muut sosiaalivakuutusmaksut ovat luonteeltaan kotimarkkinoilla myydyn työvoiman käytön rangaistusvero. Työvoiman rangaistusvero heikentää kotimarkkinatuotannon kilpailukykyä halpatyövoiman maista tulevan tuonnin kanssa. Samoin se kannustaa vahvasti työnantajia korvaamaan työntekijöitä konejärjestelmillä ja halpamaista tuoduilla tuotantopanoksilla.
Näiden molempien veroaste on tuntuvasti pienempi kuin kotimaisen työvoiman käytöllä.
Kotimainen ostaja maksaa ostoistaan työvoimakustannusten lisäksi arvonlisäveroa. Kotimarkkinoilla tehdyssä työssä on sen takia kaksinkertainen tuotantovero. Se vähentää merkittävästi työvoiman kilpailukykyä muille tuotannontekijöille. Niistä kun ei makseta sosiaalivakuutusmaksuja joka kuukausi.
Tule kuuntelemaan ja keskustelemaan torstaina 24.11.2016 klo 17-19 Työväenliikkeen kirjastoon, Sörnäisten rantatie 25 A 1
Aiheesta alustavat SOSTEN erityisasiantuntija Päivi Rouvinen-Wilenius ja pääekonomisti Jussi Ahokas.
Hyvinvointitalouden käsitteellä pyritään nostamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun kysymys hyvinvoinnin ja talouden välisestä suhteesta. Hyvinvointitaloudella on paljon yhtäläisyyksiä 60-luvun sosiaalipolitiikkaan, mutta yhtä vahvasti myös WHO:n Ottavan kokouksessa 1986 lanseerattuun laajaan terveyden edistämisen näkemykseen. Käsite avaa uusia näkökulmia keskusteluun hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.
Hyvinvointitaloudessa hyvinvointivaltion rooli nähdään tärkeänä hyvän elämän mahdollistajana. Hyvinvointitalous voi olla myös hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisen väline siten, että se pyrkii säilyttämään ja vahvistamaan hyvinvointivaltion vahvuuksia. Hyvinvointi-investoinnit ovat keskeinen väline hyvinvointitalouden rakentamisessa.
Tule kuulemaan ja keskustelemaan hyvinvointitaloudesta, hyvinvointi-investoinneista ja niiden suhteesta hyvinvointivaltioon.
”Sote-uudistuksen valmistelu ei vakuuta kansalaistoimijoita”
Pääosa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistän ja sen rahoitusta koskevia lakiesityksiä on saatu arvioitavaksi. Lisäksi yksi kiistanalainen osa eli ns. valinnanvapaus, puuttuu vielä arvioitavien lakiesitysten joukosta. Jotain siitäkin jo tiedetään.
Keväällä 2016 Suoja-Pirtti ry:n, HYVA ry:n ja Kuka kuuntelee köyhää- verkoston järjestämässä Suomen Sosiaalifoorumin tilaisuudessa pohdittiin kolmannen sektorin mahdollisuuksia vaikuttaa sote- prosessiin. Hallituksen esityksiin voi jättää lausuntoja 9.11 saakka, mutta keskustelua ei pidä mikkään muotoa rajoittaa vain lausuntoproseduuriin. Yhdistysten, asiakas- ja potilasjärjestöjen sekä kansalaisliikkeiden ym. olisi syytä arvioida sote-uudistusta ainakin seuraavista näkökulmista:
1. Koko prosessin kulku on ollut erittäin sekavaa ja esimerkiksi maakuntarakenne syntyi lehmänkauppana ns. valinnan vapauden kanssa. Kolmen miljardin euron säästötavoite näyttää olevan se, jolla voidaan oikeuttaa miltei mitä tahansa. Puhe siitä on teoreettista kun samaan sosiaaliturvaan tehdään leikkauksia ja säästöjä yritetään saada milloin lasten päivähoidosta milloin vanhustenhuollosta, sote-uudistuksesta riippumatta.
2. Maakunta/palvelulaitos/kunta- hallintokokonaisuudessa asukkaiden osallistuminen ja vaikuttamismahdollisuudet olisi saatava agendalle
3. Terveydenhuolto dominoi valmistelua, mikä näkyy kaikilla valmistelutasoilla. ”Sosiaalihuolto laahaa jäljessä” yksinkertaisesti senkin vuoksi, että sen edustus on ollut etenkin kansallisissa valmistuelimissä marginaalinen. Ikävältä näyttävää tilannetta on peitelty muun muassa siten, että vanhustenhuolto irroitetaan sosiaalihuollosta, jolloin sosiaalihuollon osuus vuosittain liiluvasta rahasta saadaan sopivan pieneksi. Toistaiseksi ainoa.
4. Paikallisten, jopa kansallisten sote-toimijoiden asema pitäisi turvata.
5. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien huolenpidon järjestäminen on nostettava agendalle.
6. Valinnan vapauden toteuttaminen ja julkisten palvelujen yhtiöittäminen on käynnistymässä perusterveydenhuollossa ja hammaslääkäripalveluissa. Sosiaalipäivystys ensimmäiseen vaiheeseen?
Seuraavat askeleet
1. Avataan valmistelua varten oma Facebook-ryhmä, jossa koordinoidaan valmistelua ja vaihdetaan ajatuksia
2. Sovitaan ensimmäiseksi a) näkökulmista, b) työnjaosta ja c) lopputuotteen muodosta (lausunto, muistio tms.?
3. Yritetään värvätä lisää asiantuntijoita valmisteluun
4. 31.10. SOTE VAI TETE- seminaarisarjassa Kenen sote? – Kolmas sektori sote-uudistuksessa
https://tapahtumakalenteri.thl.fi/web/thl/tapahtumat/-/tapahtumalistaus/view/1406016
5. Varaudutaan yhteenvetotapaamiseen marraskuun ensimmäisellä viikolla tai viikonloppuna(4-6.11)
Yhteystiedot
sähköposti: [email protected]
juha nurmela puh. 040 831 9466
Hei tuohon mielen osoitukseen olisi hyvin suotavaa osallistua
Juha N
JAKAKAA KUTSUA , PYYDÄN
Arvon mekin ansaitsemme – Mielenilmaus hyvän vanhustenhoidon puolesta Aika: 6.10.2016 Klo 17 – 18:30 Paikka: Kansalaistori, Helsinki
SuPer vastustaa maan hallituksen suunnitelmaa pienentää vanhustenhoidon vähimmäishenkilöstömitoitusta 0,4:ään. Sillä ei pystytä
turvaamaan edes perushoitoa. SuPerin mielestä jo nykyinen minimimitoitus 0,5 on riittämätön. SuPer järjestää Arvon mekin ansaitsemme
-mielenilmauksen torstaina 6. lokakuuta klo 17.00 Helsingissä Kansalaistorilla. Maan hallitus ei saa mahdollistaa vanhusten heitteillejättöä.
Nyt on viimeinen hetki saada äänemme kuuluviin ja näyttää hallitukselle, että hätä on todellinen. Tarvitsemme sinua, työkaveriasi,
ystäviäsi ja perheenjäseniäsi saapumaan paikalle sankoin joukoin. Arvon ansaitsevat sekä hoitajat että hoidettavat. Hoitajat haluavat
tehdä työnsä hyvin ammatissa, joka on monelle sydämen asia. Hallitus ei anna siihen mahdollisuutta.
Tule paikalle ja ole mukana vaikuttamassa inhimillisen vanhustenhoidon puolesta – niin hoitajille kuin hoidettavillekin! Asia on
meille kaikille yhteinen.
Lue Lisää
https://www.superliitto.fi/viestinta/ajankohtaista/arvon-mekin-ansaitsemme-superin-mielenilmaus-hyvan-vanhustenhoidon-puolesta/
HYVAN SUOSITTAA OSALLISTUMAAN
TERV JUHA NURMELA, puh.joht.
Hallitus leikkaa – me emme hyväksy!
Edellinen mielenosoitus järjestettiin 12.3.2016. Seuraava on 3.9.2016.
Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan! on sitoutumaton kansanliike. Kansanliikkeen ja tarkoitus on vastustaa hallituksen yhteiskunnan
köyhimpiin kohdistuvaa kurjistamis- ja leikkauspolitiikkaa sekä etsiä sille vaihtoehtoja. Kansanliike on tarkoitettu kaikille, jotka
tahtovat vastustaa lyhytnäköistä leikkauspolitiikkaa yhdessä muiden samaan tavoitteeseen pyrkivien kanssa.
Joukkovoima on järjestänyt kaksi mielenosoitusta, jotka keräsivät kummatkin noin 10 000 ihmistä.
Seuraava Joukkovoima mielenosoitus järjestetään 3.9.2016
14.00 Mielenosoitus järjestäytyy Helsingin Rautatientorille
14.20 Puheita ja musiikkia
15.00 Marssimuodostelmaan ryhmittyminen
15.15 Mielenosoituskulkue Helsingin keskustassa
16.30 Sinebrychoffin puistossa Puheita ja musiikkia, avoimet mikit ja keskustelua
18.00 Mielenosoitus päättyy
Katso myös: Blokit, mielenosoituksen tukijat
Vaatimukset
1. Leikkauspolitiikkaa vastaan Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa
2. Riittävä toimeentulo kaikille
3. Ihmis- ja perusoikeudet kaikille
Kutsumme mukaan kaikkia eri tavoin uuden hallituksen politiikasta kärsineitä yksityishenkilöitä ja ryhmiä mukaan omine tunnuksineen
ja teeseineen.
Kansanliike on puoluepoliittisesti sitoutumaton.Kansanliikkeessä ei hyväksytä minkäänlaista rasismia eikä siihen viittaavia tunnuksia.
Puoluetunnukset eivät ole sallittuja joukkovoiman järjestämissä mielenosoituksissa, mutta eri puolueiden henkilöt ovat erittäin
tervetulleita mielenosoitukseen.
Köyhien vastakkainasettelulle loppu. Yhdessä olemme voimakkaita.
Hei vaan hyvalaiset
Anna kannatuksesi Kansalaisaloite Arvokas vanhuus 2 aloitteelle
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1672
Adressi ei toisellakaan kerralla näytä saavan kummoista kannatusta, mutta vielä on pari päivää aikaa kannattaa tärkeää hanketta.
Minulle on suuri ihmetyksen aihe, että adressia ei tueta allekirjoituksin. Vasta 7000 nimeä.
Kimmo Kiljusen indeksileikkausadressi kyllä sai kyllä tukijoita. Ja Helsingin keskuspuistoakin tuettiin 13 000 allekirjotuituksella.Onko itsekkyys saamassa kasvavan vallan? Pelätäänkö vai hävetäänkö vanhuudenheikkoutta vai mistä on kyse?
