HYVA esiintyy ylpeänä yhden ihmiskunnan suurimman saavutuksen pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolesta, joka on paras tunnettu tapa tuottaa hyvinvointia ja jakaa sen tulos oikeudenmukaisesti.
HYVAlle hyvinvointivaltio on reilun ja kansanvaltaisen yhteiskunnan perusta. Se on osoittautunut myös taloudellisesti tehokkaaksi. Markkinauskolle on asetettava rajat. Pohjoismaat voivat toimia vastuullisina suunnannäyttäjinä maailman ympäristö-, kehitys- ja talouspolitiikassa, kunhan jatkamme oman mallimme rakentamista. Se on menestyksellinen vastaus globalisaatioon.
HYVA on kaikille avoin ihmisten ja järjestöjen verkosto.
HYVA on riippumaton puolueista ja puoluepolitiikasta, koska EVA:nkin mielipidetiedustelujen mukaan yli 80 prosenttia suomalaista tukee hyvinvointivaltiota. Kaikkien puolueiden äänestäjien enemmistö on tällä kannalla.
HYVA välittää tutkimuksiin perustuvaa tietoa siitä, että hyvinvointivaltio on toimiva, hyvä ja tehokas ihmisten yhteisen toiminnan muoto myös globalisaation oloissa.
HYVA kannustaa kaikkia hyvinvointivaltion puolestapuhujiksi olipa kyse kuntien tai valtion palveluista.
HYVA vastustaa suomalaisten enemmistön tapaan uusliberalistista hyvinvointivaltion vähättelyä ja alasajoa
HYVA pyrkii medioihin EVA:n ja Veronmaksajien keskusliiton rinnalle tasavertaiseksi kommentaattoriksi hyvinvointivaltiota koskevissa kysymyksissä. Se on niiden vastavoima
HYVA haluaa BKT:n kasvuprosentin tilalle hyvinvoinnin eri puolia kuvaavat uudet mittarit.
Vuoden 2019 kesällä aloimme Osallisuus-media säännöllisen toimittamisen palkkatuen avulla toimittajana on ollut alusta asti Mikael Kallavuo heinäkuuhun 2020. Syksyllä 2020 etsimme uutta rahoitusta.
Pääosa artikkeleista ilmestyy aluksi torstaisin. Artikkeleita on julkaistuna noin 300.
Toivomme sivuston vakiintuvan vaihtoehtoiseksi uutislähteeksi seuraavan parin vuoden aikana. Pyrkimyksenä on yhdistää lyhyet uutiset, kolumnit, analyysit ja uudet aloitteet mahdollisesti useampina arkipäivinä ilmestyvässä mediassa.
Päätoimittajana on Juha Nurmela, puh. 040 831 9466.
Uutisvastaavana on Mikael Kallavuo, puh. 040 620 6007.
Ennen vuosikokousta klo 17.00 keskustellaan Marjatta Laihon alustuksen pohjalta LEVOLLISUUSVAJEESTA. Alustusta ja kommenttia voi seurata myös netin kautta.
Vuosikokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen mukaisesti seuraavat asiat:
kokouksen avaus
2. valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa
3. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
4. hyväksytään kokouksen työjärjestys
5. esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajien lausunto
6. päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille
7. vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä liittymis- ja jäsenmaksujen suuruudet
8. valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet
9. valitaan yksi tai kaksi toiminnantarkastaja ja heille varatarkastajat
10. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat.
HYVAN säännöt eivät salli etäosallistumista vuosikokoukseen.
Tervetuloa
Juha Nurmela
Puheenjohtaja
Hyvinvointivaltion vaalijat ry
Hyvinvointivaltion vaalijat ry:n (HYVA) toimintakertomus vuodelta 2019
HYVA on yhdistys, joka kerää ja levittää tietoa pohjoismaisen hyvinvointivaltion paremmuudesta muihin valtiollisiin järjestelmiin verrattuna. Tämän mukaisesti on toimittu vuonna 2019.
Hallinto: Hallitukseen ovat kuuluneet puheenjohtajana Juha Nurmela, Anja-Riitta Ketokoski (varapuheenjohtaja), Raisa Baer (sihteeri), Sini Askelo (rahastonhoitaja), Leena Eräsaari, Jouni Kylmälä, Irene Nummela, Olli Nylander, Einari Rautio, Sari Vesikansa, Pekka Elonheimo ja Leila Lankinen. Hallitus kokoontui kuusi kertaa.
Toiminnantarkastajana oli Olli Salin ja varatoiminnantarkastajana Pekka Luoma.
HYVAN postituslistalla oli noin 160 hyvalaista, joista 57 maksoi 15 euron jäsenmaksun.
Tilinkauden tulos oli 177,33 euroa ylijäämäinen.
Vuoden 2019 tuotettu Osallisuusmedia sivustoa. Sen päätoimittaja on Juha Nurmela. Toimittajana on ollut Mikael Kallavuo. Vuoden 2019 loppuun mennessä oli julkaistu yli 200 artikkelia tai uutista. Sivuston toimittaminen ja hallinto olivat HYVAN vuoden 2019 pääasiallinen toimintamuoto.
Muu toiminta:
Anja-Riitta Ketokoski on ollut HYVAn edustajana EAPN-Finin hallituksessa ja Suomen YK-liitossa ja Bien verkoston yhteyshenkilönä.
Vuosikokous pidettiin SOSTEssa 19.3. Vuosikokouksen alustuksen aiheena oli ”Tuliko sotesta köyhälle takki vai tuluskukkaro”. Tiina Saarela kuka kuuntelee köyhää -verkostosta oli mukana järjestämässä tilaisuutta. Alustajana oli Ulla Kiuru. Ehdokkaista paikalla olivat Tuomas Nevanlinna (vasemmistoliitto) ja Mari Holopainen (vihreät).
Sosiaalifoorumissa oltiin mukana. Tilaisuus ”Sosiaaliturva tulevan hallituksen ohjelmassa” yhdessä Vapaus Valita Verkoston kanssa. Juha oli avasi tilaisuuden. Anja-Riitta oli yhtenä organisaattorina rauhantyötä käsittelevässä seminaarissa. Sosiaalifoorumissa oli vähemmän ihmisiä kuin aiempina vuosina.
Siirtymistä uuteen sähköpostilistaan on jatkettu. Yhdistyksen kotisivun (www.hyvinvointivaltio.fi) ylläpitäjä on Zooner (www.zoner.fi). Vuotuinen ylläpitokustannus on merkittävä menoerä.
Koko vuoden ajan tiedotettiin hyvalaisista tilaisuuksista, artikkeleista ja julkaisuista postituslistalla oleville ja facebook ryhmässä, samoin ”Kenen sote” facebook ryhmässä.
Hyvinvointivaltion vaalijat ry:n hallitus 17.2.2020
Hyvinvointivaltion vaalijat HYVA ry
TILINPÄÄTÖS 2019
Tuloslaskelma 1.1.2019 – 31.12.2019
Tulotilit
Euroa
Varainhankinnan tulot
Jäsenmaksut
865
Lyhytaikaiset lainat JN
3800
Saadut korvaukset ELY
9000
Saadut tuet kaupunki
3000
Maksun palautus (Kallavuo)
159,9
Yhteensä tulotilit
16824,9
Menotilit
Varsinaisen toiminnan menot
Jäsenmaksut muille
350
Lainat JN palautus
2000,00
Ostot
3205,8
Palkat ja palkkiot
8886,84
Sosiaaliturvamaksut
2085,65
Yhteensä varsinaisen toiminnan menot
16528,29
Rahalaitosten palvelumaksut
119,48
Yhteensä menotilit
16647,77
Tilikauden yli/alijäämä
177,13
TASE 31.12.2018
Vastaavaa
Rahat
DanskeBank 31.12.2019
1040,52
Saamiset ELY-keskus (28.1.2020)
2244
3284,52
Vastaavaa yhteensä
Vastattavaa
Oma pääoma
Ed. tilikauden yli/alijäämä 31.12.2018
-321,55
Tilkauden yli/alijäämä
177,13
Varaukset(Kaupungin tuki tarvikkeisiin ja koulutukseen)
1628,94
Vieras pääoma
Lyhytaikainen laina JN
1800
Vastattavaa yhteensä
3284,52
Helsingissä 17 .helmikuuta 2019
Hyva ry:n hallituksen kokouksen päätöksen mukaisesti
HYVAN toimintasuunnitelma vuodelle 2020
Vuonna 2020 HYVA jatkaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion vaalimista järjestäen seminaareja ja työpajoja yksin ja yhdessä muiden yhdistysten kanssa sekä toimimalla pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolesta julkisuudessa. Omat tilaisuudet pyritään tallentamaan kotisivuille.
Vuosikokouksen lisäksi on mm. seuraavaa toimintaa:
HYVA jatkaa Suomen YK-liiton ja EAPN-Finin sekä BIEN-perustuloverkoston jäsenenä. Osallistutaan Suomen sosiaalifoorumiin.
Tuetaan mahdollisuuksien mukaan muiden paikkakuntien sosiaalifoorumeita sekä muita vastaavia, hyvalaisten järjestämiä, tilaisuuksia.
Vuoden 2020 ensimmäinen keskustelutilaisuus on vuosikokouksessa ”Levollisuusvajeesta”. Sosiaalifoorumiin, 25-26.4.2020, organisoidaan yksi tilaisuus ja osallistutaan kumppanina pariin tilaisuuteen. Järjestetään mahdollisuuksien mukaan muita seminaari- ja keskustelutilaisuuksia hyvinvointivaltioon liittyvistä aiheista yksin tai kumppaneiden kanssa.
Tiedotetaan hyvalaisista tapahtumista, artikkeleista ja julkaisuista postituslistalla ja facebook ryhmässä. Hyva viestittää postituslistalla myös hyvalaisista kansalaisaloitteista kannustaen niiden allekirjoittamiseen.
Päätetään postituslistalaisten siirto uudelle postituslistalle ([email protected]), johon listan jäsenet voivat lähettää viestejä toisten jäsenten luettavaksi.
Jatketaan Osallisuusmedia.fi uustissivuston ylläpitoa ainakin vuoden 2020 kesäkuun loppuun. Mikael Kallavuo tekee sitä. Hänelle saadaan TE-palveluista rahoitusta palkkatuen kautta 30.6.2020 asti. Tavoitteena olisi saada eri tahot huomaamaan yhteistyömahdollisuudet suomalaisten oikeuksien ja hyvinvoinnin puolustamisessa. Hankkeessa yritetään saada järjestöt yms. tuottamaan uutissivustolle artikkeleita ja toivottavasti osallistumaan kustannuksiin. Uutissivuston yhteyteen liitetään uustiskirjepalvelu, jolla viestitään Osallisuusmedia sivustolla ilmestyneistä artikkeleista viikoittain.
Pyritään kasvattamaan jäsenmäärää ja hankkimaan tukimaksuja.
Taloudellisesti vuosi 2020 on tiukka, koska www.hyvinvointivaltio.fi sivuston kuten myös www.osallisuusmedia.fi sivuston ylläpidosta ja toimitustyöstä aiheutuu paljon kuluja.
Juha Nurmela
Puheenjohtaja
Hyvinvointivaltion vaalijat HYVA ry
Talousarvio 1.1.2020-31.12.2020
Tulotilit
2019
2020
Varainhankinnan tulot
Jäsenmaksut
865
1 500
Lyhytaikaiset lainat JN
3 800
1 000
Saadut korvaukset ELY
9 000
13 488
Saadut tuet kaupunki
3 000
2 000
Maksun palautus (Kallavuo)
160
Yhteensä tulotilit
16 825
17 988
Menotilit
Varsinaisen toiminnan menot
Jäsenmaksut muille
350
200
Lainat JN palautus
2 000
2 800
Tilaisuudet, nettimaksut ja osallisuusmedia(v2019 vuoden 2018 maksuja 252,96)
834
700
Ostot kaupungin tuella(v2020 vuoden 2019 maksamatta jääneet)
Yhteistyökumppani yhdistyksemme – Vapaus Valtita Toisin – monivuotinen sihteeri Seppo Ylinen kuoli äskettäin. Hänelle pidettiin muistoseminaari 9.5.2019 ”Sivistävän ja eriarvoisuutta vähentävän talouspolitiikan mahdollisuudet”
Esityksiin voi perehtyä linkistä:https://www.vapausvalitatoisin.com/uutiset.html?156458
Seminaarissa kansantaloustieteen professori Matti Tuomala pohti tulojajakoa ja sen mittausta sekä verotusta alustuksessaan ”Vuoden 1993 veroreformi käynnisti tulo – ja varallisuuserojen voimakkaan kasvun: Onko suunta käännettävissä?”
Hän aloitti esittelemällä Sosiaalidemokraattien Forssan ohjelman (1903) tavoitteita. ”Kaikkien henkilöllisten ja välillisten verojen poisto asteittain nousevalla tuloverolla, jolloin ansioton arvonnousu ja korkotulot sekä perintö on verotettava ankarammin kuin omasta ansiosta tai työstä johtuvat tulot. Verotettavan omaisuuden ilmoittamisvelvollisuus.” Tuomala totesi, ettei mikään noista tavoitteista ole nyt voimassa.
Tavallisen suhteellisia eroja kuvavan ginikertoimen Tuomala totesi reagoivan jäykästi tulojakauman ylä- ja alapään muutoksiin. Absoluuttisilla eurojen eroilla on väliä. Niitä on syytä kuvata. Esityksessä tuli selväksi, että tulojen ylimmän prosentin ja promillen tulojen kasvu on ollut paljon suurempaa kuin muissa tuloryhmissä.
Esityksensä lopuksi Tuomala pohti, millainen veroreformi kääntäisi eriarvoisuuskehityksen.
” Kun veropolitiikka on kasvattanut taloudellista eriarvoisuutta voi se myös sitä kaventaa.”
– Voitaisiin siirryä yhtenäiseen progressiiviseen tuloverotukseen. Se estäisi tulojen muunnon, jota voi verrata ansiottomaan arvonnousuun.
– Korjataan nykyjärjestelmän ongelma: Nyt listaamattomien yhtiöiden osinkoverotus ohjaa resursseja yrityksen varsinaiseen liiketoimintaan kuuluvista investoinneista rahoitusvarallisuuteen.
– Perintö- ja lahjaveron pitäisi perustua kertymäperiaatteelle eli verotetaan pitkin elinkaarta saatuja lahjoja ja perintöjä. Tuomela kuvaa tätä periaatetta syksyllä ilmestyvässä kirjassaan –Markkinat, valtio ja eriarvoisuus.
” Yksi suosittu perintöveron uudistusehdotus on, että perintöjä verotettaisiin tuloverotuksessa. Ehdotus on vanhaa perua Kanadasta, ja se on hyvin yksityiskohtainen erilaisine huojennuksineen maataloudelle ja pienyrityksille sekä veronmaksun jaksottamisineen pitemmälle aikavälille.
Atkinson (1972; 2015) ehdotti John Stuart Milliä seuraten31perintöjen ja muun varallisuuden siirroille progressiivista verotusta siten, että se perustuisi koko elinikänä vastaanotettujen varojen verottamiseen. Myös Mirrlees Review kannatti siirtymistä vastaavaan tapaan verottaa perintöjä ja lahjoja. Perintöjä pidetään usein vain omilta vanhemmilta tulevina, mutta niitä saadaan myös lähisukulaisilta. Atkinsonin idea oli, että koko elinkaareen perustuvassa verossa ensimmäinen lähisukulaiselta tuleva perintö voisi esimerkiksi jäädä verokynnyksen alapuolelle. Jos seuraava lahja joltakin toiselta lähisukulaiselta yhdessä ensimmäisen perinnön kanssa ylittää verovapaan rajan, ylimenevään summaan sovellettaisiin progressiivista veroasteikkoa. Vero kohdistuisi näin tietyn rajan ylittäviin varoihin. Lievennysten lisäksi verojen maksuja jaksotettaisiin pidemmälle ajalle, esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi. Ideaan kuuluu, että jätettyyn perintöön kohdistuvan veron sijaan verotettaisiin vastaanotettua perintöä tai lahjaa. Näin ollen muutos yhdessä progressiivisen asteikon kanssa kannustaisi varallisuuden levittämiseen laajemmalle. Vero toimisi keinona tasoittaa sukupolvien lähtökohtia eli lisätä mahdollisuuksien tasa-arvoa.” (Voisikohan verohalinto tehdä asiasta koelaskelmia? toimitus)
– Lisäksi pitäisi pohtia vuotuisen varallisuusveron käyttämistä varmistavana verona.
”Varallisuusveron puuttuminen helpottaa nykyisessä verojärjestelmässämme verosuunnittelua. Vähintäänkin pitäisi toteuttaa varallisuuden ilmoitusvelvollisuus, joka luvattiin jo vuonna 2005 varallisuusveron poiston yhteydessä. Lupaus odottaa edelleen täyttämistään. Ilmoitusvelvollisuus ’pitäisi laajentaa myös vakuutuskuorissa ja holding-yhtiöissä veroilta suojassa oleviin varoihin ja tuloihin. Ilmoitusvelvollisuus olisi myös keino kontrolloida veronkiertoa, joka tuoreen muita Pohjoismaita koskevan tutkimuksen mukaan on aiempia arvioita selvästi laajempaa kaikkein varakkaimpien keskuudessa.
Samalla voisimme omaksua ainakin yhden kohdan SDP:n vuoden 1903 Forssan kokouksen vero-ohjelmasta.”
Sosiaalifoorumi 4-5.5.2019, Arbis. KEVÄÄN HUIPPUTILAISUUS
https://sosiaalifoorumi.fi
Tässä poimintoja sen ohjelmasta
________________________________________________
Sosiaaliturva tulevan hallituksen ohjelmassa
4.5. kello 14:00–15:30, Juhlasali (2. krs)
Avaus:Juha Nurmela, HYVA:n puheenjohtaja
Asiantuntija-alustukset:
•Paula Saikkonen, VTT, erikoistutkija THL:n sosiaalipolitiikan tutkimusyksikössä yhtenä päätehtävänään sosiaaliturvauudistuksen tutkimus
•Silja Silvasti, asiantuntija Nuorisoyhteistyö Allianssissa, TOIMI-hankkeen seurantaryhmän jäsen, toimi aiemmin SYL:n sosiaalipoliittisena sihteerinä.
• Minna Ylikännö, VTT, ryhmäpäällikkö Kelan tutkimuksessa, tutkinut muun muassa työvoimapolitiikkaa ja toimeentuloa
Paneelikeskustelu:
•Johannes Kananen, pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta väitellyt dosentti, yliopistonlehtori, osallistunut Keskustapuolueen ohjelmatyöhön
•Lukas Korpelainen, tutkija Ajatuspaja Visiossa, jossa kehittänyt perusturvamalleja sekä auttanut Vihreitä päivittämään perustulomallinsa
• Matias Mäkynen, SDP:n puoluehallituksen jäsen ja keskeinen henkilö SDP:n yleisturvamallin kehittämisessä
• Anna Vuorjoki, koulupsykologi, Vasemmistoliiton Helsingin valtuustoryhmän puheenjohtaja ja HUS:n hallituksen jäsen
Mitä ongelmia tulevan sote-uudistuksen pitäisi ratkaista?
4.5. kello 16:00–17:30,Juhlasali (2. krs)
Sosiaali- ja terveydenhuollon parantamisen tarpeet ja sosiaaliset perusoikeudet hukkuivat päättyneellä eduskuntakaudella muiden tavoitteiden alle. Hallituksen esitys kaatui ja edessä on uusi valmistelu. Millaiset ongelmat tulevan sote-uudistuksen pitäisi ratkaista? Mitkä ovat keskeiset tavoitteet ja mitkä tärkeimmät keinot niiden toteuttamiseen?
Tutkimusprofessori emerita Elina Hemminki, hallintoylilääkäri ja terveysoikeuden professori Lasse Lehtonenja Talentian erityisasiantuntija Laura Lindeberg pohtivat vastauksia ensin pyöreän pöydän äärellä ja sitten yhdessä seminaarin osanottajien kanssa.
Tervetuloa pelaamaan Money Maker -lautapeliä ja oppimaan miten globaali velkarahajärjestelmä pankkeineen toimii! Tässä Monopolin kaltaisessa pelissä kaikki pelaajat ovat pankkiireja ja saavat investoida, spekuloida ja ajautua maksuvaikeuksiin aiheuttaen finanssikriisejä Alankomaiden kultakauden ja finanssikapitalismin syntyaikoina. Pelin myötä pelaajat pääsevät pohtimaan mikä on rahan, velan ja luoton ero ja saavat tunnustella globaalin talouden toimintamekanismeja hyvin konkreettisella tavalla. Money Maker on Talousdemokratia ry:n
Naiset, rauha ja pohjoismaiset hyvinvointivaltiot, HYVAN OMA TILAISUUS
5.5. kello 13:15–14:45.,luokka 13 (1. krs)
Mitä naisten rauhaan kuuluu toukokuussa 2019? Montako hävittäjää tarvitset?
Leena Eräsaari johdattelee keskusteluun yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Mukana kokemuksiaan eri maiden tilanteista jakamassa Marianne Laxen,Kirsti Lintonen,Irja Seurujärvi-Kari jaAnja-Riitta Ketokoski.
Sepon elämäntyön kunnioittamiseksi pidetään torstaina 9.5. 2019 klo 17-19 seminaari Paasitornissa.
Sivistävän ja eriarvoisuutta vähentävän talouspolitiikan mahdollisuudet:
Puheenvuoron käyttävät valtiotieteiden tohtori Arja Alho, ekonomi, valtiotieteiden tohtori Erkki Tuomioja, kansantaloustieteen professori Matti Tuomala sekä väitöskirjatutkija Lauri Holappa.
Osallistujien toivotaan kertovan omia kokemuksiaan Seppo Ylisen panoksesta valistustyössä sivistyksen edistämiseksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi.
Tilaisuudessa on kahvi- ja voileipätarjoilu 16.30 alkaen.
16.5. Sosiaaliset oikeudet eilen, tänään ja huomenna
Aika: 16.5.2019 klo 12:00 – 16:00
Paikka: Helsingissä Tieteiden talolla
Suomen sosiaalioikeudellinen seura ry, SSOS on perustettu vuonna 1999. Vuosi 2019 on seuran 20-vuotisjuhlavuosi. Juhlaseminaarissa 16.5. Helsingissä Tieteiden talolla käsitellään sosiaalisia oikeuksia eri aikakausina.
Onko sosiaalisilla oikeuksilla sijaa vai ovatko kaikki etuudet tarveharkintaisia ja riippuvaisia taloudellisista resursseista? Miten käy universaalisuuden? Miltä näyttää tulevaisuus, kun taloudellisia seikkoja painotetaan yhä enemmän? Kuka pärjää ja kuka jää jalkoihin?
Esittelijäneuvos Håkan Stoor puhuu Sosiaalisten oikeuksien edistämisestä oikeusasiamiehen kanslian toiminnan kannalta. Sosiaalipolitiikan professori Anne Kouvosen aiheena on Sosiaaliset oikeudet ja hyvinvointi- ja terveyserot nykypäivän Suomessa. Toimi-hankkeen projektipäällikkö Liisa Heinämäki tarkastelee sosiaalisia oikeuksia tulevaisuuden sosiaaliturvassa.
Seminaari on maksuton ja kaikille avoin. Juhlan kunniaksi on kahvi- ja kakkutarjoilu. Seminaariin tulee ilmoittautua 9.5.2019 mennessä osoitteeseen yrjo.mattila(at)@helsinki.fi
TIISTAI 28.5. klo 18.00–20.00 ”Yritysvastuu, osuustoiminta, demokratian laajentaminen.”
Avauspuheenvuoron käyttävät oikeusvaltion ja kansanvallan kysymyksiin paneutunutJukka Kekkonensekä osuustoiminta-aktiivi, valistaja ja tietokirjailija Sakari Kiuru.Teivo Teivainen käsittelee yritysvastuuta ja yritysdemokratiaa.
Matti Sadeniemi puheenjohtaa.Järjestäjänä Hakaniemen sosialidemokraatit.
KESÄKUU
KESKIVIIKKO 5.6. klo 17.00 Ele Alenius -seminaari
Tarkemmat ohjelmatiedot myöhemmin. Tilaisuuden järjestää Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry
HYVA, Hyvinvointivaltion vaalijat Suomen sosiaalifoorumissa 21-22.4.2018 (la ja su)
Paikka: Arbis, Dagmarinkatu 3, 00100 Helsinki
IHMINEN YMPÄRISTÖSSÄÄN ON SOSIAALIHUOLLON TOIMINNAN YDIN
Lauantaina klo 12-13.30, luokassa 23
Sosiaalihuollon ja sosiaalipalvelujen ydin on niiden tiivis yhteys ihmisten lähiympäristöön. Siksi on luontevaa, että sosiaalihuolto on osa kunnan toimintaa. Tärkeimpiä sosiaalihuollon palveluja ovat nykyisin sosiaalityöhön kytketyt lastensuojelu ja erilaiset vanhus- ja vammaishuollon hoivapalvelut. SOTE-uudistus uhkaa siirtää vastuun myös sosiaalihuollossa kunnilta maakunnille.
Seminaarissa keskustellaan, miksi on välttämätöntä, että sosiaalihuollossa kaikki tapahtuu lähellä ja tiiviissä yhteistyössä kuntalaisten ja ammattilaisten kesken.
AVAUSPUHEENVUOROT
· Matti Rimpelä: Ihminen ympäristössään on sosiaalihuollon toiminnan ydin
· Sirkka Rousu: Miksi kunta on sosiaalihuollolle luontevampi ja toimivampi yhteisö kuin maakunta?
· Jarl Spoof: Sosiaalityö yhteisötyötä vai hallinnollista byrokratiatyötä?”
Tilaisuuden vetäjä Olli Nylander
————————————————————————————————-
TYÖPAJA: KESTÄVÄÄ HYVINVOINTIA ETSIMÄSSÄ – PERUSTULOA JA PERUSOIKEUKSIA?
Sunnuntaina klo 11-12.30, luokassa 23
Työpajassa käydään vuoropuhelua kestävän tulevaisuuden rakennusaineksista sumean poliittisen puheen luomissa perustulokokeilun maisemissa. Keskustelu on valmistautumista Tampereella elokuussa 2018 kokoontuvaan maailmanlaajuiseen Bien2018 kongressiin.
Mukana keskustelussa mm. Maria Ohisalo, Matti Mikkola, Ritva Savtschenko, Vivan Storlund
Tilaisuuden vetäjä Anja-Riitta Ketokoski
JÄRJESTÄJÄT:Hyvinvointivaltion vaalijat ry
Suomen Perustuloverkosto BIEN Finland
Suomen YK-liitto (tiedotusaineisto)
————————————————————————————–
HYVAN vuosikokous
Sunnuntaina klo 13.00 – 13.45 luokassa B2
Yhdistyksen vuosikokouksessa käsitellään seuraavat asiat:
1. kokouksen avaus
2. valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa
3. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
4. hyväksytään kokouksen työjärjestys
5. esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajien lausunto
6. päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille
7. vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä liittymis- ja jäsenmaksujen suuruudet
8. valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet, UUSIA JÄSENIÄ KAIVATAAN
9. valitaan yksi tai kaksi tilintarkastajaa ja heille varatilintarkastajat
10. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat.
Vuosikokous voi lisäksi valita yhdistykselle neuvottelukunnan, johon kuuluu vähintään 15 ja enintään 50 jäsentä ja jonka tehtävänä on toimia neuvoa antavana elimenä yhdistyksen toiminnan suunnittelussa.
Mikäli yhdistyksen jäsen haluaa saada jonkin asian yhdistyksen vuosikokouksen käsiteltäväksi, on hänen ilmoitettava siitä kirjallisesti hallitukselle niin hyvissä ajoin, että asia voidaan sisällyttää kokouskutsuun.
Leena Eräsaari: Seinät edellä SOTE:een, 6%:n tuottovaatimus
”Vanhukset haluavat asua kotonaan eikä laitoksessa” on moniin dokumentteihin kirjattu lähtökohta, joka ohjaa julkista vanhuspolitiikkaamme. Nykyisessä hallitusohjelmassakin korostetaan omaishoivaa laitosten sijaan. Jos tarkastellaan kotona tapahtuvaa hoivaa instituutioiden tai julkisen vallan kannalta löytyy kotona tapahtuvalle hoivalle muitakin perusteluja. Miksi kotona? Siksi, että kotona on halpaa. Miksi se on halpaa? Koska omaisille ei makseta lainkaan tai maksetaan vähemmän kuin ammattilaisille. Se on halpaa myös siksi, että kodin tai asunnon seinille ei lasketa hintaa. Toki kodinkin seinät maksavat, mutta maksu menee joko vanhan eläkkeestä tai Kelan asumistuesta, siis muiden kuin kunnan pussista.
Kun vanha ihminen muuttaa vanhusten palvelutaloon, yksityiseen tai julkiseen, lasketaan seinät hoidon hintaan. Ja yhä lisääntyvässä määrin seinien hinta on ”aito markkinahinta”. Kun puhutaan aidosta markkinahinnasta joko seinien tai julkisen palvelun yhteydessä muuttuu julkisen idea kokonaan. Julkisen sektorin tehtävä on tarjota joko ilmaisia palveluita tai pientä korvausta vastaan. Markkinahinnoista ei julkisen palvelun yhteydessä pitäisi olla puhettakaan.
Valtio aloitti aidon markkinavuokran perimisen omilta laitoksiltaan lakkauttaessaan rakennushallituksen ja siirtäessään rakennukset Senaatti-kiinteistöjen hallintaan. Yhtenä ensimmäisistä Senaatti-kiinteistöjen haltuunottamista suomalaisista instituutioista olivat yliopistot. Yliopistolaitosta ovat markkinavuokrien lisäksi muutkin uusliberalismin tuulet heilutelleet, mutta aito markkinavuokrakin on merkittävästi vaikuttanut siihen, että yliopistoilla ihmisten aika menee seinien pystyssä pitelemiseen.
Kuluvana joulukuuna on saatu jo kaksi suurta SOTE-kiinteistö uutista. Toinen on se että Toholampi on ennakoinut kiinteistöriskejä myynyt SOTE-kiinteistönsä Attendolle. Toinen uutinen on se, että Lappeenrannassa Rakennuttaja, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, on keskeyttänyt lähes valmiin sairaalan rakentamisen.
Lastenneuvolat SOTE-kiinteistöksi
Kunnissa ja kaupungeissa on nykyisin muun muassa terveyskeskuksia, lasten- ja äitiysneuvoloita vanhusten palvelutaloja ja -asuntoja, sairaaloita, sosiaalivirastoja, vammaisten palveluasuntoja. Joskus nämä toimet ovat kunnantalolla, toisinaan omassa toimistotalossa, myös terveyskeskusten tai sairaaloiden yhteydessä. SOTE-uudistuksen myötä nämä palvelutalot ja virastot on nimetty uudestaan SOTE-kiinteistöiksi. Kiinteistöt on SOTE-dokumenteissa riisuttu asiallisesta toiminnasta. Yksikään dokumentti ei pohdi mitä rakennuksissa tehdään. Miksi kuntalaiset niitä tarvitsevat, ketkä kuntalaiset niissä käyvät nyt ja tulevaisuudessa?
SOTE-kiinteistöjä varten on perustettu maakuntiin organisaatio, Maakuntien tilakeskus oy, joka on Senaatti-kiinteistöjen tytäryhtiö. Se mainostaa itseään asiantuntijaorganisaatioksi. Asiantuntijuuden sisällöksi osoittautuu raha, kotisivut ja raportit puhuvat vuokrista, 6%:n tuottovaatimuksista ja kiinteistöihin sisältyvistä riskeistä. Riskipuhe liittyy siihen, että maakunnat ovat luvanneet vuokrata sotea varten kunnilta rakennukset kolmen vuoden ajan, minkä jälkeen kunnat olisivat omillaan. Seinät ohjaavat palveluiden hinnanmuodostusta. Seinät suosivat myös keskittämistä ja lähipalveluiden karsimista. Julkisia palveluita ei myöskään kannata laittaa keskeisille paikoille, koska sijainti määrää hinnan.
Suomalaista julkista sektoria on syytetty siitä että sitä on kehitetty seinät edellä. Missä se paremmin näkyisi kuin siinä, että SOTE-kiinteistöt on nimetty riskisijoituksiksi. Senaatti-kiinteistöt nimittää itsensä Senaatiksi omilla kotisivuillaan, (https://www.senaatti.fi), sen todellisesta vallasta tämäkin kertoo.
Seinät tärkeä osa palveluiden hinnanmuodostusta
Jos kunnalle käy hyvin ja sen SOTE-kiinteistölle löytyy kolmen vuoden kuluttua paikka Maakunnan tilakeskus oy:ssä ei sekään ole automaattisesti kuntalaisten eduksi. Koska Maakuntien tilakeskus on Senaatti-kiinteistöjen tytäryhtiö on pelkona että se toimii emoyhtiönsä tavoin. Ensin rakennukset otetaan ilmaiseksi tilakeskuksen haltuun ja sitten ne vuokrataan eteenpäin markkinavuokralla. Jatkossa vanhankotien vuodepaikoista tai terveyskeskuksen lääkärin huoneesta maksetaan kovaa vuokraa, sitä enemmän mitä keskeisemmällä paikalla se on. Käyttäjä joutuu maksamaan ylipäänsä paljon vaikka rakennus olisi aikoja sitten maksettu kokonaan. Helsingissä terveyskeskuksen lääkärikäyntiin lisätään huonelisä. Suomessa julkisista palveluista maksetaan jo nyt muihin Euroopan maihin verrattuna suhteellisen paljon, jatkossa palvelun hintaan lisätään vuokra. Korkea vuokra, 6%:n tuotto pääomalle, on Senaatti-kiinteistöjen käyttämä laskennallinen ohje. Kova vuokra lisää kaikkien tilojen käytön tehostamistarvetta, yhä enemmän työntekijät ja asiakkaat toimivat kanakopin kokoisissa tiloissa ja avokonttoreissa.
Senaatti-kiinteistöjä on monilta tahoilta yritetty saada pienentämään vuokria, sillä tosiasiassa korkeat vuokrat ovat budjetin leikkaamista. Museovirasto ja muut Senaatt-kiinteistöjen vuokralaiset joutuvat karsimaan toimintaansa, rahaa joudutaan etsimään erilaisista lähteistä vuokrien maksuun, ihmisten aika menee seinien pystyssä pitämiseen. Pullikointi ei yleensä johda mihinkään, koska Senaatti-kiinteistöt ja tyttärensä ovat Valtiovarainministeriön hallinnoimia omaisuudenhoito-organisaatioita. Maakuntien tilakeskus nimittää itseään asiantuntijavirastoksi. Olisi mukava tietää onko kyseisen viraston asiantuntijoissa yhtään, joka tietää millaisia tiloja sosiaalityön tai hammashoidon asiallinen hoitaminen vaatii.
Julkisille tiloille laskettu ”aito markkinavuokra” lasketaan jatkossa SOTE:n kustannuksiin, joten tulevaisuudessa vanhat ja muut hoivaa tarvitsevat ovat entistä suurempi kestävyysvaje. Laitospaikkoja ja muuta ympärivuokautista hoitoa on karsittava yhä enemmän. Vanhojen ihmisten säästöt menevät hoitoon, keillä ei ole joutuu mieron tielle. Kohoavat palveluiden hinnat lisäävät myös entisestään eriarvoisuutta.
Sosiaalityö irti SOTE:sta
Sote-dokumenttien kiinteistöt, terveyskeskukset ja sosiaalitoimi ovat ”riskisijoituksia”. Toiseksi suurin riski ovat sosiaalityön avovastaanotot, paikat joissa sosiaalityötä tehdään.
Sosiaalityö kuten koko sosiaalipuolen toiminta on jäänyt vähälle huomiolle SOTE-uudistuksessa, se esiintyy vain SOTE-nimen ensimmäisessä tavussa. Meillä mielellään verrataan uudistusta Ruotsin terveydenhuollon uudistukseen. Ruotsin tilanteesta on löydetty yhtäläisyyksiä sekä maakunnista että valinnanvapaudesta. Eroista ei juuri huudella. Merkittävä ero on, että sosiaalityön Ruotsissa järjestävät kunnat. Sosiaalityön järjestäminen kunnissa on välttämätöntä hyvän työn kannalta. Sosiaalityön perusta on yhteisön tunteminen, siksi sen tulee toimia lähellä apua tarvitsevia kuntalaisia.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijät kertoivat vastikään liian suurista asiakasmääristä. Maakuntiin on suunniteltu hyvinvointikeskuksia, ilmeisesti myös sosiaalityö on ajateltu sinne. Jatkossa sosiaalityöntekijöiden toimenkuvaan tulisi suurten asiakasmäärien lisäksi myös suuret välimatkat. Jos välimatkat eivät tule työntekijöiden työksi matkustavat asiakkaat – vieläkin huonompi vaihtoehto.
Sosiaalityössä ihmiskontaktia ei korvaa mikään. Missä sosiaalityöntekijät tutustuvat asiakkaisiinsa jos kunnat myyvät sosiaalitoimen riskikiinteistöt? Keskustelu kiinteistöistä osoittaa, että SOTE on suunniteltu sosiaalitoimen kannalta kehnosti. Koko sosiaalitoimi pitäisikin erottaa SOTEsta ja tehdä uudistuksesta vain TETE – jos sitäkään.
Leena Eräsaari, eläkkeellä oleva sosiaalityön professori
kirjoittanut Julkinen tila ja valtion yhtiöittäminen, 2002
Seminaari perjantaina 1.12.2017 Seurakuntayhtymän juhlasalissa, Kolmas linja 22 klo 13.00 – 17.00
Usein vaikuttaa siltä, että kotiin annettavan hoidon saaminen vaikeutuu koko ajan ja palveluasuntoon tai ympärivuorokautiseen hoitoonpääsyn kriteerit kiristyvät jatkuvasti. Tiedotusvälineissä niistä on vain vähän tietoa, siksi mittareita ja kriteereitä esittelevä tilaisuus
on tarpeen. Seminaarissa käsitellään ns. hoitoisuusmittareita ja niiden käyttöä:
a) Mitä mittaavat tai arvioivat RAVA, RAI ja SAS-kokous?
b) Millainen eettinen perusta niillä on?
c) Miten niillä määritellään esim. ympärivuorokautiseen hoitoonpääsy?
d) Mitä tarvitaan, jotta kotona olisi hyvä asua?
OHJELMA
klo 13: Aloitus: Millaisiin kysymyksiin etsitään vastauksia. Lyhyt kuvaus RAI:sta, RAVA:sta ja SAS-arvioinnista (Juha Nurmela)
klo 13.15 – 14.10: Teija Hammar: Turvaavatko palvelutarpeen arviointimittarit vanhusten hyvän elämän?
14.10 – 14.40: Kati Juva: Millä edellytyksillä kotona on hyvä asua?
14.40 – 15.10: Päivi Topo: Hoitoisuusmittareiden soveltamisen etiikka ja ihmisen itsemääräämisoikeus
Leena Eräsaari kommentoi Juvan ja Topon esityksiä
Kahvitauko
Klo 15.30 – 16.00: Riina Lilja: Millaisia mittareita ja kriteereitä käytetään Helsingin SAS-arvioinnissa kotihoidosta ja ympärivuorokautisesta hoidosta päätettäessä
Katju Aro kommentoi Liljan esitystä
Klo 16.00 – 17.00 Kuulijoiden kommentit ja kokemukset: Puheenjohtaja Raija Korhonen
Päätössanat
Tilaisuutta voi seurata netitse kirjoittamalla hakukenttään
Kirkko Helsingissä – You Tube
TILAISUUTEEN ON VAPAA PÄÄSY!
Tervetuloa: Hyvinvointivaltion vaalijat ja Lääkärin Sosiaalinen Vastuu ry sekä Helsingin seurakuntayhtymä.
Esiintyjät:
Teija Hammar, Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Kati Juva, Neurologi, Lääkärin sosiaalinen vastuu ry
Päivi Topo, Ikäinstituutin johtaja, sosiaaligerentologian dosentti
Leena Eräsaari, Emerita professori
Riina Lilja, Arviointipäällikkö, Helsingin SAS toimisto
Katju Aro, Helsingin kaupunginvaltuutettu, Feministisen puolueen puheenjohtaja
Raija Korhonen, Yhteiskunnallisen työn pastori, Helsingin seurakuntayhtymä
Juha Nurmela, Hyvinvointivaltion vaalijat ry. puheenjohtaja
Oheiseen linkkiin on koottu netistä eri tahojen kalvoesityksistä suoria lainauksia, jotka kuvaavat hyvin yksityistämisen systemaattista eteenpäinviemisestä Suomessa vuoden 2000 tienoilta alkaen. Tuolloin Sitra julkaisi ensimmäisen esityksen aiheesta. Kooste päättyy vuoteen 2012. Kalvot on esitetty alunperin HYVAN tilaisuudesta vSuomen sosiaaliforumissa vuonna 2012.
Miten SOTE hoitaa hoivan oli 1. huhtikuuta 2017, kahvila Bergga
Sote-uudistus muokkaa julkisia palveluita, väestön ikääntyminen lisää palveluiden käyttöä ja maakuntauudistus kaventaa paikallistuntemusta. Uudistuksen tavoitteet ovat ristiriitaisia. Soten teemoja lähestyttiin hoivan näkökulmasta kysymällä miten, missä ja kenen toimesta julkinen hoiva tehdään tulevaisuudessa? Kysyimme lisäksi mitä tapahtuu hoivaan käytetyille rahoille jos uudistukseen suunniteltu yksityistäminen toteutuu.
Keskustelun pohjana on muun muassa teos: Hoivan arvoiset. Vaiva yhteiskunnan ytimessä. (Gaudeamus 2016).
Alustajat:VTT Hanna-Kaisa Hoppania: Hoiva poliittisen kamppailun kenttänä
YTT Minna Zechner – Mikä vaivaa?
Professori (emerita) Leena Eräsaari: Missä hoivataan?
Alla Zehnerin alustus. Kahvilan meluisuuden vuoksi äänitettä ei voitu tallentaa.
Minna Zechner: Mikä vaivaa?
Otsikossani ei niinkään kysytä mikä sotea vaivaa, vaan sitä, miksi vaivaisuus aktiivisesti halutaan unohtaa maailmassa ja sotessa. Otsikko viittaa kirjaamme Hoivan arvoiset –vaiva yhteiskunnan ytimessä. Vaiva on ihmiselämän väistämätön tosiasia ja esitämme, että vaiva ei kuulu ainoastaan vanhuuteen vaan myös moniin muihin elämänvaiheisiin. Siksi vaiva on yhteiskunnan ytimessä. Vaivaisuus ei kuulu vain harvojen ja valittujen arkeen, eikä se ole osa vain vanhusten, vammaisten tai sairaiden todellisuutta.
Tämä johtuu siitä, Koska yhteiskunta koostuu ruumiillisista toimijoista, ja koska ihmisruumis ja myös mieli ovat lähtökohtaisesti haavoittuvia ja vaivoille alttiita, rakentuu yhteiskunta vaivaisuuden ja sen synnyttämien hoivasuhteiden ympärille. Vaivaisuuden vuoksi ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan, mikä toisaalta synnyttää myös inhimillisiä suhteita. Vaivaisuus ja siihen liittyvä avun tarve eivät siis ole ainoastaan uhkia yhteiskunnan ihannoimalle itsenäiselle elämälle, vaan ne ovat tosiasioita, joiden ympärille erilaiset ihmissuhteet ja yhteiskunnat rakentuvat.
Vaiva ja siihen vastaava hoiva luovat paljon hyviä asioita: inhimillisiä kohtaamisia yksilöiden välillä, mutta myös taloudellisesti tuottavaa työtä ja rakenteita, jotka kannattelevat yksilöitä. Koska ihminen on ruumiillinen ja siten perustavalla tavalla vaivainen olento, kaikissa yhteisöissä ja yhteiskunnissa on vastattava vaivaan hoivalla, joka on järjestettävä tarvitsevalle tavalla taikka toisella. Jos näin ei tehdä, vaivainen jää heitteille ja saattaa jopa kuolla. Koska vanhusväestö ja sen vaatima hoivan tarve lisääntyy, jonkun on tehtävä jotain. Heitteillejättö ei kuulu hyvinvointivaltion periaatteisiin. Olemme kaikki hoivan arvoisia.
Vaivan kautta kirjamme ottaa vahvasti kantaa myös soteen –ainakin sitä kautta, että tutkimuksiin perustuva tekstimme ruotii vanhushoivan ja hieman laajemminkin hoivan nykytilaa. Seitsemän hoivatutkijan kirjoittaman monografian lähtökohtana oli turhautuminen suomalaiseen vanhushoivapolitiikkaan. Kirjoittajat ovat lisäkseni Hanna-Kaisa Hoppania, Olli Karsio, Liina Sointu ja Tiina Vaittinen Tampereen yliopistosta sekä Lena Näre ja Antero Olakivi Helsingin yliopistosta. Itse olen Seinäjoen ammattikorkeakoulusta.
Hoivan arvoiset-kirjassa käymme läpi suomalaisen hoivan organisoinnin historiaa, hoivapolitiikkaa, hoivatyön eri ulottuvuuksia, omaishoivaa, rahan ja hoivan yhtymäkohtia, hoivaa markkinatavarana ja pohdimme hoivan tulevaisuutta. Kaikki teksti perustuu tutkimuksiin -paitsi kirjan kehystarina, joka perustuu oikeiden ihmisten elämiin koottuna eri tutkimushaastatteluista. Tarinan päähenkilöt ovat aviopari Kirsti ja Pentti, heidän poikansa Mika, Kirstin äiti Kielo ja hoivatyöntekijät Marie ja Alli.1
Puhetta sotesta ja hoivapolitiikasta
Jos tästä sotesta on pakko sanoa jotain myönteistä, niin ehkä se, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat päätyneet yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi. Monet hoivapalveluiden muutokset 1990- luvun jälkeen on tehty ikään kuin varkain, ilman että muutoksista on käyty avointa, julkista keskustelua. Toisaalta sote-muutos on niin valtava, että keskustelun kohteeksi pääsevät vain suuret linjat ja esimerkiksi muutosten vaikutuksia kotona asuville vaivaisille vanhuksille tai muille ei pohdita. Tätä olemme kirjasamme pyrkineet tekemään –kuvaamaan niitä konkreettisia seurauksia, joita hoivapolitiikan muutokset hoivan tarvitsijoiden ja hoivatyöntekijöiden arjessa aiheuttavat.
Hoivan arki ja hoivapolitiikan virallinen kieli ovat etäällä toisista, sillä hoivapolitiikka kätkee hoivan todellisuudet numerotietojen, taloudellisen tehokkuuden ja markkinaterminologian taakse. Silloinkin kun kieli ei ole markkinahenkistä, se on usein utopistista tai optimistista, iän mukanaan tuoman vaivaisuuden ja julkisen vastuun kiertävää puhetta: vanhuksista ei puhuta vanhuksina, vaan asiakkaina, kuluttajina, ikäihmisinä ja aktiivisina seniorikansalaisina.
Hoivapolitiikassa vallitseekin eräänlainen orwellilainen uuskieli, jossa hoivaan ja ihmisen luonnolliseen vanhenemiseen kuuluvat asiat häivytetään politiikkakielen marginaaleihin ja rivien väleihin. Uuskieli näkyy siinä, että hoivan järjestämistä koskevat uudistukset esitetään poliittisessa retoriikassa paitsi välttämättömyyksinä myös niin, että leikkaukset usein näyttävät hyödyttävän säästöistä huolimatta myös vanhusta itseään ja tämän läheisiä. Vaikutelma saadaan aikaan, kun asiat kehystetään oikealla tavalla. Laitoshoidosta mainitaan vaipat ja sängyissään makaavat vanhukset, mutta jätetään mainitsematta turvallisuus ja ympärivuorokautinen mahdollisuus apuun. Kotona asumisesta taas kerrotaan oman kodin tuttuus, mutta ei kodin vangiksi jäämistä ja yksinäisyyttä.
Nostan kirjamme pohjalta vanhuspoliittisessa keskustelussa korostuvat neljä seikkaa tässä esiin:
Väitetään, että leikkaukset hoivapalveluissa ovat väistämättömiä, sillä vain julkista sektoria kaventamalla hyvinvointivaltio voidaan pelastaa.
Erilaiset palvelujen leikkaukset ja taksojen korotukset verhotaan muutoksiksi, jotka parantavat hoivan laatua, vaikka päätavoite on keventää julkista sektoria.
Rahasta ja siitä, kuka hoivan maksaa tai mihin raha päätyy, ei puhuta lainkaan tai jos puhutaan, niin kierrellen. Puhutaan ehkä säästöistä, mutta ei mainita, että ne tarkoittavat sitä, että vanhus maksaa hoivankustannuksista entistä suuremman osan itse (n. 18%, muut sosiaalipalvelut 6%). Vanhuspalveluiden asiakkaat maksavat itse huomattavasti suuremman osan palveluistaan kuin muiden sosiaalipalvelujen asiakkaat. Palveluja ulkoistettaessa puhutaan palvelutuotannon tehokkuudesta ja monipuolisuudesta, mutta ei mainita, että suuret hoivayritykset tekevät vanhusten tarpeista ja suomalaisten verovaroista voittoa ja pahimmassa tapauksessa kotiuttavat ne lopulta veroparatiiseihin.
Neljänneksi, vanhenemiseen luonnollisena osana kuuluvasta tarvitsevuudesta, vaivaisuudesta ja heikkoudesta ei puhuta lähestulkoon lainkaan. Heikkous ja toisen ihmisen tarve ovat hoivan maailmassa kuitenkin jatkuvasti läsnä.
Tämän keskustelun ikään kuin vinouman vuoksi lähestymme kirjasamme vanhushoivaa erityisesti vaivan ja vaivaisuuden kautta. Haluamme nostaa keskusteluun sen, että hoivapolitiikkaa – ja ehkä politiikkaa laajemminkin – tehdään sen vuoksi, että ihmiset ovat perustavanlaatuisilla tavoilla aina vaivaisia ja riippuvaisia toisistaan –ei siksi että se on hyvää bisnestä.
Hoivapolitiikkaa
Vaivaisuuteen vastataan hoivalla ja hoivaa määritetään yhteiskunnan tasolla hoivapolitiikalla. Hoivapolitiikkaa ovat ne lait, politiikkadokumentit ja asiakirjat, jotka kuvaavat, määrittävät, ohjaavat ja velvoittavat kunnat, tai aikanaan maakunnat ja sotealueet, huolehtimaan asukkaiden hoivapalveluista eli lähinnä erilaisista sosiaali- ja terveyspalveluista. Tietenkin myös asuinalueet ja palveluiden sijoittelu voi tukea tai olla tukematta vaivaisen elämää. Hoivapolitiikassa määritellään, mikä hoivassa on yksilön, omaisten, vapaaehtoisten, kunnan ja yritysten vastuulla, ja samalla vaikutetaan hoivaa tarvitsevien vanhusten ja heidän läheistensä sekä hoivatyöntekijöiden arkipäivään. Vastuiden lisäksi politiikalla määritellään, miten vaivaan vastataan ja kenen kustannuksella.
Hoivapolitiikkaa ohjaavat piilevät ja vähemmän piilevät vaivan hierarkiat: normit ja käsitykset erilaisten vaivaisten ryhmien tarpeista ja heidän tarvitsemastaan hoivasta sekä eri ihmisryhmien arvioiduista kyvyistä ja velvollisuuksista vastata vaivaan. Vaivahierarkiat tulevat näkyviksi myös siinä, että eri ikävaiheissa olevien ihmisten hoiva ymmärretään eri tavoin. Kulttuurisessa kuvastossamme vauvoja – toisin kuin vanhuksia – ei tavata mieltää vaivaisiksi. Sen sijaan lapset nähdään jopa ratkaisuna ikääntyvän väestön aiheuttamiin taloudellisiin ongelmiin, vaikka kaikki lapset tarvitsevat paljon sen kaltaista hoivaa, jota vain osa vanhuksista tarvitsee.
Vaivahierarkiat vaikuttavat päätöksiin siitä, kuka yhteiskunnassa tarjoaa hoivaa. Olipa kyse vanhuksen tai lapsen tarvitsemasta, palkkatyönä tai palkatta annetusta hoivasta, on tärkeää huomioida, että myös hoivaaja itse on aina psyykkinen ja kehollinen olento ja sellaisenaan potentiaalisesti tai tosiasiallisesti vaivainen.
Hoivapolitiikkakeskustelun neljä piirrettä
Tarkoitus on pohtia hieman tarkemmin aiemmin mainittuja hoivapoliittisen keskustelun piirrettä: palvelujen leikkausten välttämättömyys, leikkausten verhoaminen myönteiseksi kehitykseksi sekä rahasta ja vaivaisuudesta vaikeneminen.
Vanhushoivapalvelujen leikkaukset esitetään välttämättöminä ja näiden välttämättömyyksien taustalla on pääasiassa kolme vanhushoivaan liittyvää väitettä.
– Vanhukset aiempaa yksilöllisempinä toimijoina tarvitsevat parempaa hoivaa, ehkä enemmän -kun omaiset eivät väitteen mukaan kanna vastuutaan. Tämä aiheuttaa hoivavajeen.
– Kun huoltosuhde väestön ikääntyessä heikkenee ja kun hoivaa tarjoavaa tai hoivatyötä tekevää väestöä ei näyttäisi olevan riittävästi tulevaisuudessa, voidaan väestötasolla puhua myös demografisesta hoivavajeesta.
– Suomen julkisessa taloudessa on juuri ikääntyvästä väestöstä johtuva kestävyysvaje ja julkisia menoja on tulevaisuudessa enemmän kuin tuloja, jollei meno- tai tuloperusteita muuteta. Väestön ikääntyminen kasvattaa menoja ja uhkaa talouden tasapainoa pidemmällä aikavälillä.
Kestävyysvajeen vuoksi julkisia menoja ei tulisi kasvattaa, vaan supistaa. Hoivapolitiikan näkökulmasta ollaan puun ja kuoren välissä. Väestön ikääntyminen johtaa kestävyysvajeeseen, kestävyysvaje julkisten palvelujen leikkauksiin ja julkisten palvelujen leikkaukset pahenevaan hoivavajeeseen yksittäisten vanhusten elämässä. Tässä kierteessä väite kestävyysvajeesta näyttäisi olevan poliittisesti voimakkain., eli kestävyysvajetta hoidetaan aktiivisimmin.
Jos vanhuksia koskevia sosiaalimenoja halutaan vähentää, on leikattava joko palveluita tai eläkkeitä, tai molempia. Suomessa sosiaalimenojen osuus bruttokansantuotteesta on jonkin verran suurempi kuin EU-maissa keskimäärin, jossain Ruotsin ja Tanskan välissä ollaan reilussa 30 prosentissa. Muutama vuosi sitten Suomessa kokonaisuudessaan noin 66 miljardin sosiaalimenoista runsaan kolmasosan, noin 25 miljardia euroa, muodostivat eläkkeet ja vanhusten palvelut. Tästä summasta valtaosa, reilu 22 miljardia euroa eli 90 prosenttia, kului eläkkeisiin. Toisin sanoen, jos vanhuksista johtuvia sosiaalimenoja halutaan vähentää, suurimmat säästöt saadaan aikaan eläkkeitä leikkaamalla. Ainakin toistaiseksi vanhusten hoivapalveluihin menevä osuus julkisen sektorin budjetista on pieni, alle 2,5 miljardia euroa sosiaalimenoista.
Leikkauksien väistämättömyydestä puhuttaessa on syytä muistaa, että kestävyysvaje ei ole yksiselitteinen fakta, vaan moniin taloudellisiin ja poliittisiin ennusteisiin pohjautuva laskelma. Kestävyysvajetta ei toisin sanoen määritellä yksinomaan teknisellä laskutoimituksella, vaan kyse on poliittisesti tuotetusta luvusta, joka perustuu tuottojen kehityksestä tehtyihin oletuksiin, menojen kasvuun kohdistuviin arvioihin, tietyillä kaavoilla laskettuihin väestöennusteisiin ja jonkun jossain tekemiin päätöksiin siitä, että julkiset menot eivät lisäänny eikä kokonaisveroaste kasva. Saatua laskelmaa verrataan sitten poliittisesti päätettyihin raja-arvoihin.
Leikkausten välttämättömyyspuheen lisäksi on keskusteltu hoivan puutteista tai hoivavajeista. Hoivavaje ja hoivan laatuongelmat saatetaan siis tunnustaa, mutta ratkaisuja niihin etsitään tavoilla, jotka noudattavat taloudellisia tehokkuusvaatimuksia. Yksi tällainen tapa on mielikuvien muokkaaminen. Hoivan laatu määritellään siten, että painotetaan hoivaosallisten (eli hoivaajien ja hoivan tarvitsijoiden) omatoimisuutta ja itsenäisyyttä. Tällöin on mahdollista tarjota näennäisesti laadukkaampaa, itsenäisyyttä kunnioittavaa hoivaa, samalla kun hoivan resursseja kavennetaan.
Totta on, että monen vanhuksen näkökulmasta hyvä hoiva mahdollistaa itsenäisen elämän. Näissä taloudellisesti tehokkaissa laatumäärittelyissä unohdetaan kuitenkin usein erityisesti kaikista vaivaisimpien hoivan tarvitsijoiden näkökulma, eli heidän, jotka eivät enää kykene itsenäiseen toimijuuteen avustettuinakaan.
Itsenäisyyden lisäksi hoivapalveluiden tehostaminen naamioidaan kodinomaisuudella kaikkien hyväksi. Korostetaan, miten kotona asuminen on kaikkien toive ja kaikkien parhaaksi. Samaan aikaan asumispalveluihin ja myös kotihoidon piiriin pääseminen on erittäin vaikeaa. Puheella kodin ensisijaisuudesta piilotetaan leikkauksen laitos- ja asumispalveluissa.
Mielikuvamuokkausta tapahtuu edelleen julkisten ja yksityisten toimijoiden tuottamien palveluiden kannalta. Yrityksiä kuvataan usein dynaamisina, byrokratiasta vapaina ja työpaikkoja luovina vastakohtina jäykälle, kalliille ja vanhanaikaiselle julkiselle sektorille. Näiden mielikuvien avulla voidaan luoda vaikutelma tilanteesta, jossa hoivan markkinaistaminen hyödyttää tasapuolisesti kaikkia. Erityisesti 1990-luvun laman jälkeisessä hoivapolitiikassa ajateltiin, että markkinat mahdollistavat monipuolisempien, yksilöllisempien, innovatiivisempien ja edullisempien palveluja kehittämisen. Hoivaa tuotetaan ja myydään markkinoilla, ja jotta se olisi mahdollista, on hoiva tuotteistettava palveluiksi ja suoritteiksi.
Hoivan tuotteistaminen on moraalisesti ongelmallista, sillä hoiva koskettaa ihmisten intiimeimpiä tarpeita. Hoivan tuotteistaminen on tuomittu epäonnistumaan myös siitä syystä, että hoivatarpeille luonteenomainen ennakoimattomuus haastaa markkinatalouden ja tuotteistamisen lakeja. Hoivan tuotteistamista ja markkinaistamista perustellaan usein hoivan tarvitsijoiden valinnanvapauden lisääntymisellä, mutta köyhää hoivaa tarjoava yritys ei kehnosta hoivasta huolimatta välttämättä karkota asiakkaitaan eli hoivakotien asukkaita kilpailevan palveluntarjoajan luo. Näin on siksi, että hoivakotien asukkaat ovat äärimmäisen riippuvaisia ympärivuorokautisesta hoivasta, jonka piiriin on Suomessa vaikea päästä. On vaikea äänestää jaloillaan, jos jalat eivät kanna. Vanhukset eivät siten ole kilpailun suomasta valinnanvapaudesta nauttivia ideaaleja kuluttajia, vaan usein niiden palveluiden armoilla, joita sattuu olemaan tarjolla. He tarvitsevat palveluja elääkseen ihmisarvoista elämää.
Kolmas hoivapoliittisen keskustelun piirre liittyy rahaan. Hoivapalveluiden markkinoistamisen myötä vaivaisia palveluiden käyttäjiä on alettu nimittää kuluttajiksi. Vanhusten kuluttajuuden korostaminen täydentää aktiivisen kansalaisen mielikuvaa ja antaa yksilölle lisää vastuuta. Terveydenhuollossa on arvioitu, että potilasta voidaan kohdella kuluttajana, jos hänellä on tarpeeksi tietoa vaihtoehdoista valinnan tekemiseksi, jos hän kykenee valitsemaan niistä ja jos potilaan valinnat vaikuttavat palvelujen tarjoajaan. Hoivaa tarvitsevien vanhusten määrittely kuluttajiksi on monella tavalla ongelmallista, mitä ei aina tunnisteta palveluiden järjestämisessä.
Jotkut vanhukset ovat niin varakkaita ja hyväkuntoisia, että voivat toimia aktiivisina kuluttajina. Vanhuus ja vaivaisuus eivät kuitenkaan ole vain hyvätuloisten osana. Onneksi on todennettu, että Suomessa hoivaa eniten tarvitsevat myös saavat eniten julkisista palveluista apua, mutta varmaa ei ole, saavatko he sitä riittävästi. Tiedetään, että omaiset ovat vanhusten tärkein ja merkittävin avun ja hoivan lähde ja että varakkaat vanhukset käyttävät eniten yksityisiä hoivapalveluja. Rahalla ja sosiaalisilla verkostoilla on merkitystä avun ja hoivan saamisessa.
Rahan tarve on vaivaisilla lisääntynyt, sillä viime vuosikymmenten muutokset palveluiden asiakasmaksuissa ovat lisänneet vanhusten maksamaa osuutta palveluista. Julkisen kotihoidon piiriin on entistä vaikeampi päästä ja palveluita tarvitsevia ohjataan ostamaan palveluita suoraan yrityksiltä ja vähentämään kuluja kotitalousvähennyksen avulla. Erittäin pienituloisille tämä ei ole mahdollista, jos ei maksa veroja, ei voi niistä mitään vähentää.
Toinen keino lisätä vanhuksen maksuosuutta palveluissa on palveluseteli, joka on lähes aina vanhukselle kalliimpi vaihtoehto kuin kunnan palvelut, voidaan olettaa, että hyväosaiset käyttävät palveluseteliä huono-osaisia useammin. Kunnalle setelin täytyy olla sen omaa tuotantoa edullisempi vaihtoehto, jotta julkisen sektorin resursseja säästyy.
Vanhainkotien ja terveyskeskusten vuodeosastojen muuttaminen palvelutaloiksi on myös muuttanut vanhuksen maksuperusteita ja suurelta osin myös maksettavaa määrää. Kun aiemmin laitoshoito (vanhainkoti ja terveyskeskus) maksoi 83 prosenttia tuloista, niin palvelutalossa jokainen palvelu laskutetaan erikseen: vuokra, siivous, ateriat, peseytymisessä auttaminen jne. Laitoshoidon maksuun tämä kaikki sisältyi. Jos ja kun vanhuksen rahat eivät riitä, haetaan asumistukea ja toimeentulotukea Kelalta ja turvaudutaan omaisiin. Puhe siitä, mitä hoiva maksaa vanhuksille, on vähäistä.
Samaan tapaan itse vaivaisuus on vaiettu hoivapolitiikassa. Hoivassa asiakas, vaivainen, ei ainoastaan kuluta jotain valmista, itsestään erillistä tuotetta. Vaivaisuus on tilannekohtaista ja yksilöllistä ja siten hoiva muodostuu ihmissuhteessa, vaivaisuuteen vastaamisessa. Silti vanhushoivan politiikka-asiakirjoissa puhutaan hyvin vähän hoivasta, hoidosta, avusta, tarpeista, tilannekohtaisuudesta, hauraudesta, tarvitsevuudesta, ruumiillisuudesta, vaivaisuudesta ja kuolemasta. Osin kyse on kenties siitä, että hoivan psyykkinen ja ruumiillinen sotkuinen todellisuus on niin hankalasti mitattavissa ja sitä on jopa mahdotonta kategorisoida kattavasti tai hallita tehokkaasti. Silti vaivaisuuden faktat voitaisiin tunnistaa ja tunnustaa. Kenties tällöin olisi mahdollista sallia myös hoivainstituutioiden tietyt ”tehottomuudet” ja mitoittaa resurssit niin, että vaivaan asianmukaisesti vastaavalle hoivalle jää tilaa, aikaa ja mahdollisuuksia.
Talouden ei tulisi olla ainoa tehokkuuden mittari, vaan laadukas hoiva voitaisiin nähdä myös tehokkaana. Sosiaali- ja terveysministeriön määritelmä laadukkaalle hoivalle kuvaa vaivaisuuden ja hoivan tarpeen kuluttajuuden ja asiakkuuden termein. Kun tavoitteena on täsmällinen, ajantasainen, sääntöjä noudattava ja ennakoiva vanhushoivasysteemi, ei tilaa jää konkreettiselle vaivalle, joka on ennakoimatonta. Tällöin saatetaan sivuuttaa sellainen hoiva, jota yksilö ei itse tiedä tarvitsevansa tai osaa pyytää. Tällaisen laatumääritelmän varjossa ihminen katoaa hoivan keskiöstä. Mieleen nousee kuva koneesta tai tehtaasta joka tuottaa mekaanisia, tarpeisiin nähden vääränlaisia ja vääränkokoisia palveluita mahdollisimman tehokkaasti, liukuhihnalla. Tällä tavalla vaivaisuus ja vaivaiset toimijat häivytetään politiikan ja päätöksenteon kielestä.
Vallitsevassa hoivapolitiikassa puhutaan palvelutuotteista, mutta sopivatko sanat tuotteistaminen ja markkinat hoivan sanastoihin? Kuvaavatko termit seniori, ikäihminen ja kuluttaja osuvasti vanhaa, haurasta ja paljon hoivaa tarvitsevaa ihmistä?
Esitys perustuu teokseen Hoppania, Hanna-Kaisa, Karsio, Olli, Näre, Lena, Olakivi, Antero, Vaittinen, Tiina, Sointu, Liina & Zechner, Minna (2016) Hoivan arvoiset –vaiva yhteiskunnan ytimessä. Helsinki: Gaudeamus.
