Tuuli Hirvilammi HYVAn hallituksen jäsen
VEROTUKSELLA RAHOITETAAN YHTEISTÄ RIKKAUTTA
Olen lukenut vertailevia tutkimuksia eri maiden sosiaaliturvan kattavuudesta ja terveydenhuollon tilasta. Olen matkustanut maissa, joissa ei julkisilla palveluilla voi juuri kehuskella ja nähnyt esimerkiksi Dublinin kaduilla kerjääviä työttömiä. Mutta silti olin taas unohtanut toisen todellisuuden ja suhtautunut suomalaiseen hyvinvointivaltioon itsestäänselvyytenä. Olin osallistunut tuttavien valituskuoroon, jonka aiheina ovat olleet lasten päivähoidon ongelmat tai julkisen sairaanhoidon jonojen pituus. Olen oppinut, että perusturvan taso on riittämätön ja koululuokat ovat liian suuria. Valittamisen aiheita on riittänyt.
Kesällä ymmärsin taas arvostaa suomalaista hyvinvointivaltiota. Silmäni avasi irlantilaisen ystävämme ohimennen lausuma havainto siitä, että Suomessa todella näkee, mihin verorahat käytetään. Olimme käyneet lasten kanssa leikkipuistossa ilmaisella puistolounaalla ja käyneet melontaretkellä grillaamassa kaupungin ulkoilusaarella. Nämä olivat muutamia, aika pieneltä tuntuvia esimerkkejä, jotka tekivät vaikutuksen ystäväämme. Häntä viehätti suuresti ajatus ilmaisista, kaikkien käytettävissä olevista julkisista palveluista ja infrastruktuurista. Niinpä minäkin avasin jälleen silmäni kiitollisena ja muistin, kuinka monta asiaa on hyvin.
Ensinnäkin olen onnellinen siitä, että perheenjäseneni sai kesäloma-aikaan asianmukaista hoitoa vakavan sairauden toteamisen jälkeen. Olen tyytyväinen, että terveyskeskuspäivystyksessä käyminen lapsen kanssa hoitui sujuvasti (ja ilman kustannuksia!) heinäkuun helteillä. Olen helpottunut, kun tiedän, että kodinhoitaja käy joka aamu muistisairaan omaisen luona. Olen kiitollinen, että isovanhemmalle järjestyi suhteellisen nopeasti paikka kunnallisesta vanhainkodista. Olen iloinen, että lapset menevät tyytyväisinä laadukkaaseen ja hyvin subventoituun päivähoitoon (Irlannissa vanhemmat maksavat usein jopa 1500 euroa yhden lapsen päivähoidosta). Pyöräilen vauhdilla hyvin hoidetuilla pyöräteillä ja kuljen iltaisin kaduilla turvallisin mielin, kun tiedän, että jokainen suomalainen on oikeutettu välttämättömään toimeentuloturvaan sosiaalisen riskin varalta.
Tämä kiitollisuus tarkoittaa tietenkin myös sitä, että julistaudun iloiseksi veronmaksajaksi. Verotus on näin budjettikeskusteluidenkin aikaan ajankohtainen ja intohimoja nostattava aihe. Julkinen sektori kamppailee alijäämäisen budjetin kanssa. Väestön ikääntymisen ennakoidaan lisäävän julkisia menoja ja kaventavan veropohjaa. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää ekologista verouudistusta. Esimerkiksi Jaakko Kiander on kirjoittanut teoksessa ”Oikeudenmukainen verotus”, että suomalaisen hyvinvointivaltion rahoituspohjan turvaamiseksi kokonaisveroasteen on todennäköisesti noustava 2010-luvulla.
Mitä on oikeudenmukainen verotus? Oikeudenmukaista on se, että kaikki veroja maksaneet hyötyvät yhteiskunnan tarjoamista, julkisista palveluista. Vaikka verorahoja käytetään varmasti tehottomasti ja säästökohteita olisi helppo keksiä, ovat verovarat Suomessa pääsääntöisesti kaikkien näkyvillä ja kaikkien käytettävissä. Siksi meidän tulisi entistä tiukemmin pitää kiinni siitä, että Suomessa on jatkossakin korkeatasoiset kirjastot ja peruskoulut. Meillä voi kunnallisverojen vastineeksi käydä uimahallissa tai pururadalla ja hyödyntää julkisesti tuettua joukkoliikennettä. Tulotasosta riippumatta veronmaksajan tulisi voida luottaa siihen, että hänellä on toimiva vakuutus esimerkiksi työttömyyden varalta ja sujuva pääsy erikoissairaanhoitoon. Verotuksella on myös elinkaaren aikaisia tuloja tasaava vaikutus, kun huolehdimme oman vanhuusajan turvastamme.
Niin kauan, kun saamme verorahoille vastinetta ja käymme julkista keskustelua siitä, mihin verorahoja käytetään, on syytä olla tyytyväinen. Verotuksella rahoitetaan meidän yhteistä rikkauttamme.