HYVAN\u00a0OMA\u00a0TILAISUUS\u00a0SOSIAALIFOORUMISSA<\/p>\n
Miten\u00a0SOTE\u00a0hoitaa\u00a0hoivan oli\u00a01.\u00a0huhtikuuta\u00a02017, kahvila Bergga
\nSote-uudistus\u00a0muokkaa\u00a0julkisia\u00a0palveluita,\u00a0v\u00e4est\u00f6n\u00a0ik\u00e4\u00e4ntyminen\u00a0lis\u00e4\u00e4\u00a0palveluiden\u00a0k\u00e4ytt\u00f6\u00e4\u00a0ja\u00a0maakuntauudistus\u00a0kaventaa\u00a0paikallistuntemusta.\u00a0Uudistuksen\u00a0tavoitteet\u00a0ovat\u00a0ristiriitaisia. Soten\u00a0teemoja\u00a0l\u00e4hestyttiin\u00a0hoivan\u00a0n\u00e4k\u00f6kulmasta\u00a0kysym\u00e4ll\u00e4\u00a0miten,\u00a0miss\u00e4\u00a0ja\u00a0kenen\u00a0toimesta\u00a0julkinen\u00a0hoiva\u00a0tehd\u00e4\u00e4n\u00a0tulevaisuudessa?\u00a0Kysyimme\u00a0lis\u00e4ksi\u00a0mit\u00e4\u00a0tapahtuu\u00a0hoivaan\u00a0k\u00e4ytetyille\u00a0rahoille\u00a0jos\u00a0uudistukseen\u00a0suunniteltu\u00a0yksityist\u00e4minen\u00a0toteutuu.<\/p>\n
Keskustelun\u00a0pohjana\u00a0on\u00a0muun\u00a0muassa\u00a0teos:\u00a0Hoivan\u00a0arvoiset.\u00a0Vaiva\u00a0yhteiskunnan\u00a0ytimess\u00e4.\u00a0(Gaudeamus\u00a02016).<\/p>\n
Alustajat:VTT\u00a0Hanna-Kaisa\u00a0Hoppania:\u00a0Hoiva\u00a0poliittisen\u00a0kamppailun\u00a0kentt\u00e4n\u00e4
\nYTT\u00a0Minna\u00a0Zechner\u00a0–\u00a0Mik\u00e4\u00a0vaivaa?
\nProfessori\u00a0(emerita)\u00a0Leena\u00a0Er\u00e4saari:\u00a0Miss\u00e4\u00a0hoivataan?
\nAlla Zehnerin alustus. \u00a0Kahvilan meluisuuden vuoksi \u00e4\u00e4nitett\u00e4 ei voitu tallentaa.<\/p>\n
Minna Zechner:\u00a0<\/strong><\/em>Mik\u00e4 vaivaa?<\/strong><\/em><\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, Koska yhteiskunta koostuu ruumiillisista toimijoista, ja koska ihmisruumis ja my\u00f6s mieli ovat l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti haavoittuvia ja vaivoille alttiita, rakentuu yhteiskunta vaivaisuuden ja sen synnytt\u00e4mien hoivasuhteiden ymp\u00e4rille. Vaivaisuuden vuoksi ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan, mik\u00e4 toisaalta synnytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s inhimillisi\u00e4 suhteita. Vaivaisuus ja siihen liittyv\u00e4 avun tarve eiv\u00e4t siis ole ainoastaan uhkia yhteiskunnan ihannoimalle itsen\u00e4iselle el\u00e4m\u00e4lle, vaan ne ovat tosiasioita, joiden ymp\u00e4rille erilaiset ihmissuhteet ja yhteiskunnat rakentuvat.<\/p>\n Vaiva ja siihen vastaava hoiva luovat paljon hyvi\u00e4 asioita: inhimillisi\u00e4 kohtaamisia yksil\u00f6iden v\u00e4lill\u00e4, mutta my\u00f6s taloudellisesti tuottavaa ty\u00f6t\u00e4 ja rakenteita, jotka kannattelevat yksil\u00f6it\u00e4. Koska ihminen on ruumiillinen ja siten perustavalla tavalla vaivainen olento, kaikissa yhteis\u00f6iss\u00e4 ja yhteiskunnissa on vastattava vaivaan hoivalla, joka on j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4 tarvitsevalle tavalla taikka toisella. Jos n\u00e4in ei tehd\u00e4, vaivainen j\u00e4\u00e4 heitteille ja saattaa jopa kuolla. Koska vanhusv\u00e4est\u00f6 ja sen vaatima hoivan tarve lis\u00e4\u00e4ntyy, jonkun on teht\u00e4v\u00e4 jotain. Heitteillej\u00e4tt\u00f6 ei kuulu hyvinvointivaltion periaatteisiin. Olemme kaikki hoivan arvoisia.<\/p>\n Vaivan kautta kirjamme ottaa vahvasti kantaa my\u00f6s soteen \u2013ainakin sit\u00e4 kautta, ett\u00e4 tutkimuksiin perustuva tekstimme ruotii vanhushoivan ja hieman laajemminkin hoivan nykytilaa. Seitsem\u00e4n hoivatutkijan kirjoittaman monografian l\u00e4ht\u00f6kohtana oli turhautuminen suomalaiseen vanhushoivapolitiikkaan. Kirjoittajat ovat lis\u00e4kseni Hanna-Kaisa Hoppania, Olli Karsio, Liina Sointu ja Tiina Vaittinen Tampereen yliopistosta sek\u00e4 Lena N\u00e4re ja Antero Olakivi Helsingin yliopistosta. Itse olen Sein\u00e4joen ammattikorkeakoulusta.<\/p>\n Hoivan arvoiset-kirjassa k\u00e4ymme l\u00e4pi suomalaisen hoivan organisoinnin historiaa, hoivapolitiikkaa, hoivaty\u00f6n eri ulottuvuuksia, omaishoivaa, rahan ja hoivan yhtym\u00e4kohtia, hoivaa markkinatavarana ja pohdimme hoivan tulevaisuutta. Kaikki teksti perustuu tutkimuksiin -paitsi kirjan kehystarina, joka perustuu oikeiden ihmisten el\u00e4miin koottuna eri tutkimushaastatteluista. Tarinan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6t ovat aviopari Kirsti ja Pentti, heid\u00e4n poikansa Mika, Kirstin \u00e4iti Kielo ja hoivaty\u00f6ntekij\u00e4t Marie ja Alli.1<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n Puhetta sotesta ja hoivapolitiikasta<\/p>\n Jos t\u00e4st\u00e4 sotesta on pakko sanoa jotain my\u00f6nteist\u00e4, niin ehk\u00e4 se, ett\u00e4 sosiaali- ja terveyspalvelut ovat p\u00e4\u00e4tyneet yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi. Monet hoivapalveluiden muutokset 1990- luvun j\u00e4lkeen on tehty ik\u00e4\u00e4n kuin varkain, ilman ett\u00e4 muutoksista on k\u00e4yty avointa, julkista keskustelua. Toisaalta sote-muutos on niin valtava, ett\u00e4 keskustelun kohteeksi p\u00e4\u00e4sev\u00e4t vain suuret linjat ja esimerkiksi muutosten vaikutuksia kotona asuville vaivaisille vanhuksille tai muille ei pohdita. T\u00e4t\u00e4 olemme kirjasamme pyrkineet tekem\u00e4\u00e4n \u2013kuvaamaan niit\u00e4 konkreettisia seurauksia, joita hoivapolitiikan muutokset hoivan tarvitsijoiden ja hoivaty\u00f6ntekij\u00f6iden arjessa aiheuttavat.<\/p>\n Hoivan arki ja hoivapolitiikan virallinen kieli ovat et\u00e4\u00e4ll\u00e4 toisista, sill\u00e4 hoivapolitiikka k\u00e4tkee hoivan todellisuudet numerotietojen, taloudellisen tehokkuuden ja markkinaterminologian taakse. Silloinkin kun kieli ei ole markkinahenkist\u00e4, se on usein utopistista tai optimistista, i\u00e4n mukanaan tuoman vaivaisuuden ja julkisen vastuun kiert\u00e4v\u00e4\u00e4 puhetta: vanhuksista ei puhuta vanhuksina, vaan asiakkaina, kuluttajina, ik\u00e4ihmisin\u00e4 ja aktiivisina seniorikansalaisina.<\/p>\n Hoivapolitiikassa vallitseekin er\u00e4\u00e4nlainen orwellilainen uuskieli, jossa hoivaan ja ihmisen luonnolliseen vanhenemiseen kuuluvat asiat h\u00e4ivytet\u00e4\u00e4n politiikkakielen marginaaleihin ja rivien v\u00e4leihin. Uuskieli n\u00e4kyy siin\u00e4, ett\u00e4 hoivan j\u00e4rjest\u00e4mist\u00e4 koskevat uudistukset esitet\u00e4\u00e4n poliittisessa retoriikassa paitsi v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyksin\u00e4 my\u00f6s niin, ett\u00e4 leikkaukset usein n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t hy\u00f6dytt\u00e4v\u00e4n s\u00e4\u00e4st\u00f6ist\u00e4 huolimatta my\u00f6s vanhusta itse\u00e4\u00e4n ja t\u00e4m\u00e4n l\u00e4heisi\u00e4. Vaikutelma saadaan aikaan, kun asiat kehystet\u00e4\u00e4n oikealla tavalla. Laitoshoidosta mainitaan vaipat ja s\u00e4ngyiss\u00e4\u00e4n makaavat vanhukset, mutta j\u00e4tet\u00e4\u00e4n mainitsematta turvallisuus ja ymp\u00e4rivuorokautinen mahdollisuus apuun. Kotona asumisesta taas kerrotaan oman kodin tuttuus, mutta ei kodin vangiksi j\u00e4\u00e4mist\u00e4 ja yksin\u00e4isyytt\u00e4.<\/p>\n Nostan kirjamme pohjalta vanhuspoliittisessa keskustelussa korostuvat nelj\u00e4 seikkaa t\u00e4ss\u00e4 esiin:<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n keskustelun ik\u00e4\u00e4n kuin vinouman vuoksi l\u00e4hestymme kirjasamme vanhushoivaa erityisesti vaivan ja vaivaisuuden kautta. Haluamme nostaa keskusteluun sen, ett\u00e4 hoivapolitiikkaa \u2013 ja ehk\u00e4 politiikkaa laajemminkin \u2013 tehd\u00e4\u00e4n sen vuoksi, ett\u00e4 ihmiset ovat perustavanlaatuisilla tavoilla aina vaivaisia ja riippuvaisia toisistaan \u2013ei siksi ett\u00e4 se on hyv\u00e4\u00e4 bisnest\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n Hoivapolitiikkaa<\/p>\n Vaivaisuuteen vastataan hoivalla ja hoivaa m\u00e4\u00e4ritet\u00e4\u00e4n yhteiskunnan tasolla hoivapolitiikalla. Hoivapolitiikkaa ovat ne lait, politiikkadokumentit ja asiakirjat, jotka kuvaavat, m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4t, ohjaavat ja velvoittavat kunnat, tai aikanaan maakunnat ja sotealueet, huolehtimaan asukkaiden hoivapalveluista eli l\u00e4hinn\u00e4 erilaisista sosiaali- ja terveyspalveluista. Tietenkin my\u00f6s asuinalueet ja palveluiden sijoittelu voi tukea tai olla tukematta vaivaisen el\u00e4m\u00e4\u00e4. Hoivapolitiikassa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 hoivassa on yksil\u00f6n, omaisten, vapaaehtoisten, kunnan ja yritysten vastuulla, ja samalla vaikutetaan hoivaa tarvitsevien vanhusten ja heid\u00e4n l\u00e4heistens\u00e4 sek\u00e4 hoivaty\u00f6ntekij\u00f6iden arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Vastuiden lis\u00e4ksi politiikalla m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n, miten vaivaan vastataan ja kenen kustannuksella.<\/p>\n Hoivapolitiikkaa ohjaavat piilev\u00e4t ja v\u00e4hemm\u00e4n piilev\u00e4t vaivan hierarkiat: normit ja k\u00e4sitykset erilaisten vaivaisten ryhmien tarpeista ja heid\u00e4n tarvitsemastaan hoivasta sek\u00e4 eri ihmisryhmien arvioiduista kyvyist\u00e4 ja velvollisuuksista vastata vaivaan. Vaivahierarkiat tulevat n\u00e4kyviksi my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 eri ik\u00e4vaiheissa olevien ihmisten hoiva ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n eri tavoin. Kulttuurisessa kuvastossamme vauvoja \u2013 toisin kuin vanhuksia \u2013 ei tavata mielt\u00e4\u00e4 vaivaisiksi. Sen sijaan lapset n\u00e4hd\u00e4\u00e4n jopa ratkaisuna ik\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n v\u00e4est\u00f6n aiheuttamiin taloudellisiin ongelmiin, vaikka kaikki lapset tarvitsevat paljon sen kaltaista hoivaa, jota vain osa vanhuksista tarvitsee.<\/p>\n Vaivahierarkiat vaikuttavat p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin siit\u00e4, kuka yhteiskunnassa tarjoaa hoivaa. Olipa kyse vanhuksen tai lapsen tarvitsemasta, palkkaty\u00f6n\u00e4 tai palkatta annetusta hoivasta, on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomioida, ett\u00e4 my\u00f6s hoivaaja itse on aina psyykkinen ja kehollinen olento ja sellaisenaan potentiaalisesti tai tosiasiallisesti vaivainen.<\/p>\n Hoivapolitiikkakeskustelun nelj\u00e4 piirrett\u00e4<\/p>\n Tarkoitus on pohtia hieman tarkemmin aiemmin mainittuja hoivapoliittisen keskustelun piirrett\u00e4: palvelujen leikkausten v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, leikkausten verhoaminen my\u00f6nteiseksi kehitykseksi sek\u00e4 rahasta ja vaivaisuudesta vaikeneminen.<\/p>\n Vanhushoivapalvelujen leikkaukset esitet\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 ja n\u00e4iden v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyksien taustalla on p\u00e4\u00e4asiassa kolme vanhushoivaan liittyv\u00e4\u00e4 v\u00e4itett\u00e4.<\/p>\n Kest\u00e4vyysvajeen vuoksi julkisia menoja ei tulisi kasvattaa, vaan supistaa. Hoivapolitiikan n\u00e4k\u00f6kulmasta ollaan puun ja kuoren v\u00e4liss\u00e4. V\u00e4est\u00f6n ik\u00e4\u00e4ntyminen johtaa kest\u00e4vyysvajeeseen, kest\u00e4vyysvaje julkisten palvelujen leikkauksiin ja julkisten palvelujen leikkaukset pahenevaan hoivavajeeseen yksitt\u00e4isten vanhusten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 kierteess\u00e4 v\u00e4ite kest\u00e4vyysvajeesta n\u00e4ytt\u00e4isi olevan poliittisesti voimakkain., eli kest\u00e4vyysvajetta hoidetaan aktiivisimmin.<\/p>\n Jos vanhuksia koskevia sosiaalimenoja halutaan v\u00e4hent\u00e4\u00e4, on leikattava joko palveluita tai el\u00e4kkeit\u00e4, tai molempia. Suomessa sosiaalimenojen osuus bruttokansantuotteesta on jonkin verran suurempi kuin EU-maissa keskim\u00e4\u00e4rin, jossain Ruotsin ja Tanskan v\u00e4liss\u00e4 ollaan reilussa 30 prosentissa. Muutama vuosi sitten Suomessa kokonaisuudessaan noin 66 miljardin sosiaalimenoista runsaan kolmasosan, noin 25 miljardia euroa, muodostivat el\u00e4kkeet ja vanhusten palvelut. T\u00e4st\u00e4 summasta valtaosa, reilu 22 miljardia euroa eli 90 prosenttia, kului el\u00e4kkeisiin. Toisin sanoen, jos vanhuksista johtuvia sosiaalimenoja halutaan v\u00e4hent\u00e4\u00e4, suurimmat s\u00e4\u00e4st\u00f6t saadaan aikaan el\u00e4kkeit\u00e4 leikkaamalla. Ainakin toistaiseksi vanhusten hoivapalveluihin menev\u00e4 osuus julkisen sektorin budjetista on pieni, alle 2,5 miljardia euroa sosiaalimenoista.<\/p>\n Leikkauksien v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4 puhuttaessa on syyt\u00e4 muistaa, ett\u00e4 kest\u00e4vyysvaje ei ole yksiselitteinen fakta, vaan moniin taloudellisiin ja poliittisiin ennusteisiin pohjautuva laskelma. Kest\u00e4vyysvajetta ei toisin sanoen m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 yksinomaan teknisell\u00e4 laskutoimituksella, vaan kyse on poliittisesti tuotetusta luvusta, joka perustuu tuottojen kehityksest\u00e4 tehtyihin oletuksiin, menojen kasvuun kohdistuviin arvioihin, tietyill\u00e4 kaavoilla laskettuihin v\u00e4est\u00f6ennusteisiin ja jonkun jossain tekemiin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin siit\u00e4, ett\u00e4 julkiset menot eiv\u00e4t lis\u00e4\u00e4nny eik\u00e4 kokonaisveroaste kasva. Saatua laskelmaa verrataan sitten poliittisesti p\u00e4\u00e4tettyihin raja-arvoihin.<\/p>\n Leikkausten v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyspuheen lis\u00e4ksi on keskusteltu hoivan puutteista tai hoivavajeista. Hoivavaje ja hoivan laatuongelmat saatetaan siis tunnustaa, mutta ratkaisuja niihin etsit\u00e4\u00e4n tavoilla, jotka noudattavat taloudellisia tehokkuusvaatimuksia. Yksi t\u00e4llainen tapa on mielikuvien muokkaaminen. Hoivan laatu m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n siten, ett\u00e4 painotetaan hoivaosallisten (eli hoivaajien ja hoivan tarvitsijoiden) omatoimisuutta ja itsen\u00e4isyytt\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in on mahdollista tarjota n\u00e4enn\u00e4isesti laadukkaampaa, itsen\u00e4isyytt\u00e4 kunnioittavaa hoivaa, samalla kun hoivan resursseja kavennetaan.<\/p>\n Totta on, ett\u00e4 monen vanhuksen n\u00e4k\u00f6kulmasta hyv\u00e4 hoiva mahdollistaa itsen\u00e4isen el\u00e4m\u00e4n. N\u00e4iss\u00e4 taloudellisesti tehokkaissa laatum\u00e4\u00e4rittelyiss\u00e4 unohdetaan kuitenkin usein erityisesti kaikista vaivaisimpien hoivan tarvitsijoiden n\u00e4k\u00f6kulma, eli heid\u00e4n, jotka eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 kykene itsen\u00e4iseen toimijuuteen avustettuinakaan.<\/p>\n Itsen\u00e4isyyden lis\u00e4ksi hoivapalveluiden tehostaminen naamioidaan kodinomaisuudella kaikkien hyv\u00e4ksi. Korostetaan, miten kotona asuminen on kaikkien toive ja kaikkien parhaaksi. Samaan aikaan asumispalveluihin ja my\u00f6s kotihoidon piiriin p\u00e4\u00e4seminen on eritt\u00e4in vaikeaa. Puheella kodin ensisijaisuudesta piilotetaan leikkauksen laitos- ja asumispalveluissa.<\/p>\n Mielikuvamuokkausta tapahtuu edelleen julkisten ja yksityisten toimijoiden tuottamien palveluiden kannalta. Yrityksi\u00e4 kuvataan usein dynaamisina, byrokratiasta vapaina ja ty\u00f6paikkoja luovina vastakohtina j\u00e4yk\u00e4lle, kalliille ja vanhanaikaiselle julkiselle sektorille. N\u00e4iden mielikuvien avulla voidaan luoda vaikutelma tilanteesta, jossa hoivan markkinaistaminen hy\u00f6dytt\u00e4\u00e4 tasapuolisesti kaikkia. Erityisesti 1990-luvun laman j\u00e4lkeisess\u00e4 hoivapolitiikassa ajateltiin, ett\u00e4 markkinat mahdollistavat monipuolisempien, yksil\u00f6llisempien, innovatiivisempien ja edullisempien palveluja kehitt\u00e4misen. Hoivaa tuotetaan ja myyd\u00e4\u00e4n markkinoilla, ja jotta se olisi mahdollista, on hoiva tuotteistettava palveluiksi ja suoritteiksi.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n Hoivan tuotteistaminen on moraalisesti ongelmallista, sill\u00e4 hoiva koskettaa ihmisten intiimeimpi\u00e4 tarpeita. Hoivan tuotteistaminen on tuomittu ep\u00e4onnistumaan my\u00f6s siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 hoivatarpeille luonteenomainen ennakoimattomuus haastaa markkinatalouden ja tuotteistamisen lakeja. Hoivan tuotteistamista ja markkinaistamista perustellaan usein hoivan tarvitsijoiden valinnanvapauden lis\u00e4\u00e4ntymisell\u00e4, mutta k\u00f6yh\u00e4\u00e4 hoivaa tarjoava yritys ei kehnosta hoivasta huolimatta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 karkota asiakkaitaan eli hoivakotien asukkaita kilpailevan palveluntarjoajan luo. N\u00e4in on siksi, ett\u00e4 hoivakotien asukkaat ovat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen riippuvaisia ymp\u00e4rivuorokautisesta hoivasta, jonka piiriin on Suomessa vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4. On vaikea \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4 jaloillaan, jos jalat eiv\u00e4t kanna. Vanhukset eiv\u00e4t siten ole kilpailun suomasta valinnanvapaudesta nauttivia ideaaleja kuluttajia, vaan usein niiden palveluiden armoilla, joita sattuu olemaan tarjolla. He tarvitsevat palveluja el\u00e4\u00e4kseen ihmisarvoista el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n Kolmas hoivapoliittisen keskustelun piirre liittyy rahaan. Hoivapalveluiden markkinoistamisen my\u00f6t\u00e4 vaivaisia palveluiden k\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4 on alettu nimitt\u00e4\u00e4 kuluttajiksi. Vanhusten kuluttajuuden korostaminen t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 aktiivisen kansalaisen mielikuvaa ja antaa yksil\u00f6lle lis\u00e4\u00e4 vastuuta. Terveydenhuollossa on arvioitu, ett\u00e4 potilasta voidaan kohdella kuluttajana, jos h\u00e4nell\u00e4 on tarpeeksi tietoa vaihtoehdoista valinnan tekemiseksi, jos h\u00e4n kykenee valitsemaan niist\u00e4 ja jos potilaan valinnat vaikuttavat palvelujen tarjoajaan. Hoivaa tarvitsevien vanhusten m\u00e4\u00e4rittely kuluttajiksi on monella tavalla ongelmallista, mit\u00e4 ei aina tunnisteta palveluiden j\u00e4rjest\u00e4misess\u00e4.<\/p>\n Jotkut vanhukset ovat niin varakkaita ja hyv\u00e4kuntoisia, ett\u00e4 voivat toimia aktiivisina kuluttajina. Vanhuus ja vaivaisuus eiv\u00e4t kuitenkaan ole vain hyv\u00e4tuloisten osana. Onneksi on todennettu, ett\u00e4 Suomessa hoivaa eniten tarvitsevat my\u00f6s saavat eniten julkisista palveluista apua, mutta varmaa ei ole, saavatko he sit\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4sti. Tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 omaiset ovat vanhusten t\u00e4rkein ja merkitt\u00e4vin avun ja hoivan l\u00e4hde ja ett\u00e4 varakkaat vanhukset k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t eniten yksityisi\u00e4 hoivapalveluja. Rahalla ja sosiaalisilla verkostoilla on merkityst\u00e4 avun ja hoivan saamisessa.<\/p>\n Rahan tarve on vaivaisilla lis\u00e4\u00e4ntynyt, sill\u00e4 viime vuosikymmenten muutokset palveluiden asiakasmaksuissa ovat lis\u00e4nneet vanhusten maksamaa osuutta palveluista. Julkisen kotihoidon piiriin on entist\u00e4 vaikeampi p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja palveluita tarvitsevia ohjataan ostamaan palveluita suoraan yrityksilt\u00e4 ja v\u00e4hent\u00e4m\u00e4\u00e4n kuluja kotitalousv\u00e4hennyksen avulla. Eritt\u00e4in pienituloisille t\u00e4m\u00e4 ei ole mahdollista, jos ei maksa veroja, ei voi niist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n v\u00e4hent\u00e4\u00e4.<\/p>\n Toinen keino lis\u00e4t\u00e4 vanhuksen maksuosuutta palveluissa on palveluseteli, joka on l\u00e4hes aina vanhukselle kalliimpi vaihtoehto kuin kunnan palvelut, voidaan olettaa, ett\u00e4 hyv\u00e4osaiset k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t palveluseteli\u00e4 huono-osaisia useammin. Kunnalle setelin t\u00e4ytyy olla sen omaa tuotantoa edullisempi vaihtoehto, jotta julkisen sektorin resursseja s\u00e4\u00e4styy.<\/p>\n Vanhainkotien ja terveyskeskusten vuodeosastojen muuttaminen palvelutaloiksi on my\u00f6s muuttanut vanhuksen maksuperusteita ja suurelta osin my\u00f6s maksettavaa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Kun aiemmin laitoshoito (vanhainkoti ja terveyskeskus) maksoi 83 prosenttia tuloista, niin palvelutalossa jokainen palvelu laskutetaan erikseen: vuokra, siivous, ateriat, peseytymisess\u00e4 auttaminen jne. Laitoshoidon maksuun t\u00e4m\u00e4 kaikki sis\u00e4ltyi. Jos ja kun vanhuksen rahat eiv\u00e4t riit\u00e4, haetaan asumistukea ja toimeentulotukea Kelalta ja turvaudutaan omaisiin. Puhe siit\u00e4, mit\u00e4 hoiva maksaa vanhuksille, on v\u00e4h\u00e4ist\u00e4.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n Samaan tapaan itse vaivaisuus on vaiettu hoivapolitiikassa. Hoivassa asiakas, vaivainen, ei ainoastaan kuluta jotain valmista, itsest\u00e4\u00e4n erillist\u00e4 tuotetta. Vaivaisuus on tilannekohtaista ja yksil\u00f6llist\u00e4 ja siten hoiva muodostuu ihmissuhteessa, vaivaisuuteen vastaamisessa. Silti vanhushoivan politiikka-asiakirjoissa puhutaan hyvin v\u00e4h\u00e4n hoivasta, hoidosta, avusta, tarpeista, tilannekohtaisuudesta, hauraudesta, tarvitsevuudesta, ruumiillisuudesta, vaivaisuudesta ja kuolemasta. Osin kyse on kenties siit\u00e4, ett\u00e4 hoivan psyykkinen ja ruumiillinen sotkuinen todellisuus on niin hankalasti mitattavissa ja sit\u00e4 on jopa mahdotonta kategorisoida kattavasti tai hallita tehokkaasti. Silti vaivaisuuden faktat voitaisiin tunnistaa ja tunnustaa. Kenties t\u00e4ll\u00f6in olisi mahdollista sallia my\u00f6s hoivainstituutioiden tietyt \u201dtehottomuudet\u201d ja mitoittaa resurssit niin, ett\u00e4 vaivaan asianmukaisesti vastaavalle hoivalle j\u00e4\u00e4 tilaa, aikaa ja mahdollisuuksia.<\/p>\n Talouden ei tulisi olla ainoa tehokkuuden mittari, vaan laadukas hoiva voitaisiin n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s tehokkaana. Sosiaali- ja terveysministeri\u00f6n m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 laadukkaalle hoivalle kuvaa vaivaisuuden ja hoivan tarpeen kuluttajuuden ja asiakkuuden termein. Kun tavoitteena on t\u00e4sm\u00e4llinen, ajantasainen, s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 noudattava ja ennakoiva vanhushoivasysteemi, ei tilaa j\u00e4\u00e4 konkreettiselle vaivalle, joka on ennakoimatonta. T\u00e4ll\u00f6in saatetaan sivuuttaa sellainen hoiva, jota yksil\u00f6 ei itse tied\u00e4 tarvitsevansa tai osaa pyyt\u00e4\u00e4. T\u00e4llaisen laatum\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n varjossa ihminen katoaa hoivan keski\u00f6st\u00e4. Mieleen nousee kuva koneesta tai tehtaasta joka tuottaa mekaanisia, tarpeisiin n\u00e4hden v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaisia ja v\u00e4\u00e4r\u00e4nkokoisia palveluita mahdollisimman tehokkaasti, liukuhihnalla. T\u00e4ll\u00e4 tavalla vaivaisuus ja vaivaiset toimijat h\u00e4ivytet\u00e4\u00e4n politiikan ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon kielest\u00e4.<\/p>\n Vallitsevassa hoivapolitiikassa puhutaan palvelutuotteista, mutta sopivatko sanat tuotteistaminen ja markkinat hoivan sanastoihin? Kuvaavatko termit seniori, ik\u00e4ihminen ja kuluttaja osuvasti vanhaa, haurasta ja paljon hoivaa tarvitsevaa ihmist\u00e4?<\/p>\n Esitys perustuu teokseen Hoppania, Hanna-Kaisa, Karsio, Olli, N\u00e4re, Lena, Olakivi, Antero, Vaittinen, Tiina, Sointu, Liina & Zechner, Minna (2016) Hoivan arvoiset \u2013vaiva yhteiskunnan ytimess\u00e4. Helsinki: Gaudeamus.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" HYVAN OMA TILAISUUS SOSIAALIFOORUMISSA<\/p>\n Miten SOTE hoitaa hoivan oli 1. huhtikuuta 2017, kahvila Bergga Sote-uudistus muokkaa julkisia palveluita, v\u00e4est\u00f6n ik\u00e4\u00e4ntyminen lis\u00e4\u00e4 palveluiden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja maakuntauudistus kaventaa paikallistuntemusta. Uudistuksen tavoitteet ovat ristiriitaisia. Soten teemoja l\u00e4hestyttiin hoivan n\u00e4k\u00f6kulmasta kysym\u00e4ll\u00e4 miten, miss\u00e4 ja kenen toimesta julkinen hoiva tehd\u00e4\u00e4n tulevaisuudessa? Kysyimme lis\u00e4ksi mit\u00e4 tapahtuu hoivaan k\u00e4ytetyille rahoille jos uudistukseen […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-803","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","odd"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/hyvinvointivaltio.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/803","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/hyvinvointivaltio.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/hyvinvointivaltio.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/hyvinvointivaltio.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/hyvinvointivaltio.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=803"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/hyvinvointivaltio.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/803\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":807,"href":"https:\/\/hyvinvointivaltio.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/803\/revisions\/807"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/hyvinvointivaltio.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=803"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/hyvinvointivaltio.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=803"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/hyvinvointivaltio.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=803"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}\n
\n